Kuva: Nathan Dumlao | StockSnap.io

Sairaanhoitaja, joka ei juo kahvia

En ole koskaan juonut kahvia enkä aio ikinä juodakaan. En niin ikään tykkää energiajuomista. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri tämän takia – tuntuu, että olen yksi niistä, joille etenkin öiden valvominen aiheuttaa vähiten ongelmia ja mielipahaa.

Toki sateisen pimeä talvi oli jälleen lähes uuvuttava. Nyt valon määrän lisääntyessä kokee itsensä väistämättä energisemmäksi. Tämän lisäksi olen tehnyt tietoisia hyvinvointia ja jaksamista edistäviä valintoja, onhan elämä jatkuvaa yrittämistä.

RAVITSEMUS. Olen luopunut yhä enemmän turhasta sokerista ja rasvasta. Enää hyvin harvakseltaan tulee nautittua karkkeja, herkkuja, limua tai sipsejä. Kahviabsolutismin ohella olen absolutisti myös alkoholin suhteen. Mielenkiinnosta silmäilin hiljattain postausta, jonka mukaan parikin annosta alkoholia vie mahdollisuuden palauttavaan uneen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Syön lähes yksinomaan itse tekemääni ruokaa, joka koostuu niin paljon kanasta ja salaatista, että muuttunen kohta itsekin siivelliseksi eläimeksi. Kanan ohella syön lohta ja seitiä, mutta silloin harvoin kun syön ulkona, saatan tilata burgerpihvin. Parempi olisi pysytellä terveellisessä ruoassa, sillä hairahduksen saa tuntea heti nahoissaan.

LIIKUNTA. Tammikuussa aloitin uudella innolla juoksemisen, mutta oikea jalka otti nokkiinsa juoksumatolla juuri ennen kuin saavutin 50 kilometriä. Helmikuusta lähtien olen joutunut pitämään taukoa, ja ajoittain on päiviä, jolloin kävelykin on vaikeaa.

Olen sitten tehnyt kuntosalilla sen, mitä pystyn, etenkin sellaisia harjoituksia, jotka ylläpitävät työkuntoa. Silti ikävöin sitä tunnetta ja energiaa, jonka vain juokseminen saa aikaan.

UNI. Pitkään olen kamppaillut tuulimyllyjä vastaan siinä, että malttaisin käydä nukkumaan ajoissa. Mikä ihme siinäkin on, että jopa suoratoistopalvelusta pitäisi aina katsoa jakso loppuun tai aloittaa vielä jopa seuraava jakso samalla, kun silmät lupsuu jo? Kun hetken aikaa pakottaa itsensä nukkumaan ajoissa, siitä muodostuu pian uusi rutiini.

Yövuorojen suhteen olen löytänyt itselleni sopivan rytmin ja saan nukuttua tarpeeksi niin ennen yövuoroputkea kuin yövuorojen välissä. Toimivan rytmityksen ohella en enää heräile kesken unien, mikä kertonee siitä, etten nykyään nuku yhtä pinnallisesti. Yövuorossa jaksaa hyvin, kun kaiken muun ohella on saanut riittävästi laadukasta unta.

TYÖVUOROT. Osastollani sovelletaan yhteisöllistä työvuorosuunnittelua ja viimeistään kokemuksesta olen oppinut suunnittelemaan mielestäni ergonomisimmat työvuorot. Viime aikoina suunnittelu on onnistunut hyvin ja tämän eron huomaa omassa jaksamisessa ja mielialassa. Toki yövuoroja kertyy kohtalaisen paljon ja ajoittain jatkuva rytmin kääntäminen käy hermoille.

ASENNE. Kuten Tehy-lehden 2/2018 kolumnissa (s. 23) kirjoitin, hoitotyön epäkohtien vatvominen kahvihuoneen nurkassa ei johda mihinkään. Haluan hyödyntää tauot niin, että saan tauon työstä ja että jaksan taas paremmin työssä. Muutenkin yritän täällä melankolisilla leveysasteilla ylläpitää positiivista asennetta.

Vapaa-ajalla en ajattele työtä, vaan puuhaan mielekkäiden asioiden parissa. Urheilun lisäksi mieleni latautuu muun muassa valokuvatessa ja lukiessa.

Tasapainon löytäminen voi viedä aikaa ja vaatia yrityksiä, mutta en osaa oikein antaa muuta neuvoa kuin just do it. Aseta pieniä tavoitteita ja pidä kiinni siitä, että työskentelet muutoksen eteen.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

Mainos
Mainos