Kuva: Piron Guillaume | UnSplash.com

Sairaanhoitajan kokemus potilaana

Omassa työssäni koen tärkeäksi sen, miten kohtaan potilaan kuin potilaan asiallisesti ja ammattimaisesti. Tällä viikolla pääsin kerrankin itse kokemaan miltä tuntuu olla potilaana. Suunnitelmissa oli päiväkirurginen leikkaus yleisanestesiassa. Synnynnäisenä analysoijana tarkkailin tilanteita ja mietin kokonaisvaltaista kokemustani: selitetäänkö minulle mitä tapahtuu, otetaanko sanomani todesta, hoidetaanko minua yhteistyössä, olenko yksilö vai potilas liukuhihnalla?

Usein terveydenhuollosta saa kuulla kaikenlaista negatiivista tarinaa. Ammattini kautta olen pitänyt luotettavana olettaa, että keltaisen lehdistön uutisotsikoihin päätyvät tilitykset dramaattisine juonenkäänteineen ovat hyvin marginaalinen osa kokemuksista, jos sitäkään. Monista tarinoistahan paistaa läpi suoranainen valehtelu, huomionhakuisuus.

Leikkaukseni yhteydessä sain kuitenkin huomata seuraavaa julkisesta terveydenhuollosta:

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Hoitohenkilökunta kommunikoi jatkuvasti kanssani. He validoivat leikkaukseen liittyvät huolenaiheeni ja olivat tukenani. Koskaan ei ehtinyt ilmaantua hetkeä, jolloin jokin asia olisi ollut epäselvää. Minulle kerrottiin mitä tehdään ja miksi tehdään ennen kuin ehdin edes ajatella asiaa. Kommunikaatio ei rajoittunut vain siihen, mitä olimme tekemässä ja huumorikin oli toistuvasti läsnä. Jatkohoito-ohjeet käytiin läpi niin, ettei enää jäänyt mitään kysyttävää.

Hoitohenkilökunta suhtautui kokemuksiini kivusta tosissaan ja reagoi välittömästi saadakseen kivun hallintaan. Sekään ei haitannut, ettei suurempi määrä yhtä kipulääkettä auttanut. Sairaanhoitaja oli valmis konsultoimaan lääkäriä saadakseen määräyksen toisesta kipulääkkeestä. Vaikka lääkkeillä olikin sivuvaikutuksensa ja jouduin jäämään sairaalaan yön yli, olin erittäin tyytyväinen siihen, että leikkauksen jälkeinen kipu oli hallinnassa.

Hoitohenkilökunta käyttäytyi asiallisesti, ammattimaisesti ja ennen kaikkea rauhallisesti. Lääkepöhnästäni huolimatta olin huomannut, että vipinää riittää. Kuitenkaan minulle potilaana ei näytetty kiirettä. Hoitohenkilökunnalla oli aikaa kuunnella ja huomioida mielipiteeni, vastata kysymyksiini ja auttaa yksinkertaisissakin asioissa. Potilaana koin olevani turvallisissa käsissä ja saatoin luottaa minua hoitavien ihmisten ammattitaitoon ja etiikkaan.

Vaikka kuinka yritän miettiä en keksi mitään negatiivista sanottavaa. Onko se muka vain sattumaa? Vaikuttaako ammattini jotenkin kokemukseni positiivisuuteen?

Lopulta olen äärettömän tyytyväinen siihen hoitoon, jota sain enkä olisi voinut toivoa mitään parempaa. Tällaista järjestelmää on tosissaan pidettävä yllä.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

Kommentit

Käyttäjän Potilas Laura kuva

Laura Känninen
Uskon, että molempia kokemuksia ja molemmanlaisia ammattilaisia sekä myös asiakkaita on. Totuus on monisyinen tässäkin. Kokemuksesi on varmasti täyttä totta ja olen hyvin onnellinen puolestasi, ettet ole joutunut kokemaan toisenlaista kokemusta ja olet nähtävästi joutunut potilaaksi harvoin. Sitten on meitä joiden 27 vuoden "valitus" ja korvien välissä oleva luulosairaus on loppupeleissä aivan oikea multisysteemisairaus, harvinaissauraus, syöpä, raju chronintauti, veritulppa nuorella, krooninen kipu jne. eikä suinkaan somatisaatiohäiriö, luulosairaus, virustauti, korvaperäinen huimaus, stressi jne. Enimmäkseen on epäilty, vähätelty, syytelty, pidetty heittopussina jopa kohdeltu henkisellä väkivalla. Mielestäni potilaiden syyttäminen valehtelijoiksi ei auta asiaa typerässä vastakkainasettelussa. Isoin ongelma on päättäjissä, systeemissä ja koulutuksessa. Asia on monisyinen ja jokainen meistä ihmisistä pystyy olemaan niin ikävä ammattilainen kuin asiakas ja se on jopa mahdollista samassa tilassa jossa molemmat niin asiakas kuin ammattilainen kokee olleensa itse oikeassa ja vain puolustautuneensa. Todellinen kuunteleminen tahtoo nykyisessä systeemissä olla ikävän harvassa. Jostain syystä suomalaista julkista (ja osittain yksityistäkin) terveydenhuoltoa värittää eniten ammattilaisen epäusko asiakasta kohtaan etusijalla. Huolimatta omista, vertsistukeni sadoista, muidenkin kuin oman sairauteni tuhansista huonoista kokemuksista annan aina hyvää palautetta ja mainostan terveysalan ammattilaisia joilta olen saanut asiallisen jopa hyvän ja sydämellisen kohtelun. Heitä on, teitä on. Kuinka saisimme tämän leviämään normiksi? Ja minullakin on se pari hyvää ystävää jotka ovat olleet ensin hoitavalla puolella ja sitten joutuneet itse asiakkaiksi ja kokeneet sen huonon kokemuksen vähättelyineen. Heistä on tullut entistä parempia potilastyön tekijöitä näiden huonojen kokemuksien perusteella ja he arvostavat myös kiireestä ja huonoista resursseista huolimatta hyviä kollegoitaan kovasti. Niminerkillä yhteistalkoin hyvää ja inhimillistä hoitoa kohden! Koetetaanhan kaikki pysyä ihmisinä ihmisille ja hyväksyä erilaiset kokemukset ja oppia niistä