Yyterin sannoilla

Tule hyvä kesä, älä tule paha kesä

Kesähelteet ovat jälleen ihastuttaneet ja vihastuttaneet Suomen leveyspiireillä. Toiset eivät kestä kuumuutta, toiset pakottavat nauttimaan muistutellen talven kauheuksista. Kesästä nauttivan – ja kärsivän – (ranta)sairaanhoitajan korviin on kantautunut erinäisiä keskusteluja terveysuskomuksista sekä herännyt huoli ihmisten hyvinvoinnista.

Joukko nuoria aikuisia saapuu rannalle ja fiksuimmalta kuulostava henkilö alkaa levittää suojakerrointa iholleen. Kaveri kommentoi, ettei iho rusketu, jos käyttää aurinkorasvaa, ja muutama muu yhtyy väärinkäsitykseen. Ihosyöpäriskiään ajatteleva henkilö yrittää puolustella valintaansa ja selittää, että ruskettuihan hän lomareissullaankin, jolloin käytössä ollut SPF oli 40. Toiset vähät välittävät ja jatkavat keskustelua muista aiheista.

Samalla rannalla istuu ihminen, jonka selkä kesii. En tiedä onko hän muistanut käyttää suojakerrointa, mutta ihmettelen, miksi hän ehdoin tahdoin haluaa istua kuumimmassa poltteessa. Sen sijaan en ihmettele sitä, että ihoa pitää raapia ja nyppiä vähän väliä – kuivuuden ja repsottavan ihon näkee kilometrien päähän. Hänelle voisi tarjoilla aloe veraa ja varjoa, mutta jokainen tekee omat valintansa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Toisella rannalla iltauinnin aikaan tulee vastaan henkilö, jonka iho on jo ruskettunut reilusti, mutta joka on siitä huolimatta onnistunut kärtsäämään ihonsa muistuttamaan ravun väritystä. Mietin kuuluuko hän niihin, jotka ajattelevat ihonvärin ja rusketuksen suojaavan säteilyltä. Todellisuudessahan mustatkin voivat palaa auringossa, elleivät huolehdi riittävistä varotoimista.

Suomessa olemme varsinaisia auringonpalvojia, äärimmäisyyksiin saakka. Siinä missä etelämmässä asuvat ihmiset hakeutuvat varjoon etenkin keskipäivän aikaan, suomalaiset ryntäävät aurinkoon. Aivan kuin aurinko sammuisi kesken kaiken – ja siltähän se joskus tuntuukin surkeina kesinä. Kuitenkin D-vitamiinia voi tankata myös terveellisesti, ei niin kuin edellä olevat esimerkit kertovat.

Emme myöskään osaa aina sopeutua helteisiin nestetasapainon ylläpitämisessä. Kuumuuden velloessa herää erityinen huoli vanhuksista ja monisairaista, jotka yrittävät pärjätä kotona. Jos heidän kotinsa ovat yhtä tukalan kuumia kuin omani alimmillaan 30 asteessa, en ihmettele, jos joku uupuu jo matkalla vesihanalle.

Veden juomiseen liittyvien vaikeuksien ohella liian moni titrailee itse omia lääkkeitään, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Sairauksiaan pitäisi hoitaa tavallista tarkemmin, kun sääolosuhteet ovat viime päivien kaltaiset.

Lopulta nämä iäkkäät ja (moni)sairaat ihmiset voisivat olla eri mieltä siitä, että nyt pitää vain osata nauttia säästä.

Kovin monella suomalaisella alkoholi on erottamaton osa kesää. Tässä kohtaa mieleeni muistuu aina sairaanhoitaja–bloggaajakollegani Jan Holmbergin osuva havainto, josta hän on kirjoittanut omassa blogissaan:

"Suomessa kesälomaan kuuluu alkoholi. Sen näkee sosiaalisesta mediasta. (...) Monen ulkomaalaisen kaverin lomakuvat ovat sosiaalisessa mediassa toisenlaisia. Kuvissa on iloisia seurueita, upeita lomamaisemia tai lapsia leikkimässä henkeäsalpaavan kauniilla hiekkarannalla. Viinapullot ovat taustalla, jos niitä on."

Alkoholi voi kuitenkin olla myös suoranaisesti hyvin haitallista, etenkin kun sen käyttö riistäytyy käsistä loman aikana. Henkilökohtaisesti haluan elää täysillä ilman alkoholia, mutta en saarnaa tällaisesta muille. Haluaisin suomalaisten kuitenkin ymmärtävän alkoholin riskejä entistä paremmin ja myös käyttäytyvän tietoisuuden mukaisesti.

Tutkimuksissa on osoitettu, että vähäinenkin määrä alkoholia heikentää yöunta, ja univaikeudet johtavat puolestaan moniin muihin ongelmiin. Miten sitten suurempien määrien kanssa?

On surullista nähdä, kun perusterve nuori aikuinen joutuu dialyysiin viikonlopun kestäneen putken jälkeen tai kun töihinpaluun koittaessa vieroitusoireet iskevät päälle. Miksi yhteiskuntamme saa ihmiset ahdistumaan näin kovasti? Eikö kesä olekaan nautinnon aikaa, kuten kovasti väitetään?

Kesään suosittelisin siis malttia auringonpalvonnan kanssa, riittävää vedenjuontia (mielellään suolojen kanssa) ja kohtuutta alkoholin kanssa, jos sitä pitää juoda. On hienoa, että pohjoisessakin riittää lämpöä, mutta muistetaan, että naapuri voi kärsiä kuumuudesta tavalla, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi. Muistellaan näitä päiviä sitten, kun lunta tupruttaa vaakatasossa ja elohopea on laskenut 60 asteella.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

Mainos
Mainos