Kuva: StockSnap.io

Yövuorolaisen palkka Yhdysvalloissa – kannattiko palkan perässä muuttaa?

Suomalaisen sairaanhoitajan nettopalkka oli oman kokemukseni perusteella keskimäärin 2420 euroa. Yhdysvalloissa tienaan vastaavasti vain kolmisensataa enemmän. Samanlaisilla kulutustottumuksilla välttämättömimmät menoni ovat kuitenkin kasvaneet vähintään sen edestä. Nykyään koen stressaavani raha-asioita aiempaa enemmän.

Suomessa nettopalkkaani sisältyi kolmivuorotyössä tienaamani vuorolisät haitallisista työajoista. Vaikka tiesin, että Yhdysvalloissa työntekijöillä on vähemmän oikeuksia ja etuuksia, oletin, että peruspalkan päälle maksettaisiin korotettua tuntipalkkaa. Olin jopa innostunut siitä, että elintasoni paranisi, kun tuntipalkkani nousisi 15,54 eurosta 23,54 euroon.

Olin väärässä: korotettua tuntipalkkaa maksetaan vain yövuoroista sekä viikonlopuista ja pyhistä päivävuoroissa yhden dollarin eli 89 eurosentin edestä. Vuorolisät eivät ole kumulatiivisia, vaan vain tuon dollarin verran kerrallaan, esimerkiksi silloinkin, kun on kyseessä sunnuntaiyö. Suomessa sunnuntaista ja arkipyhistä maksetaan sadalla prosentilla korotettua palkkaa, mikä on huomattavasti enemmän kuin täällä. Näin vakiyötyöläisenä olisin voinut tienata Suomen vuorolisäkaavan mukaisesti jopa tuhat euroa enemmän bruttona.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Yhdysvalloissa nettopalkkani on 2735 euroa, kun verottaja on vienyt reilut 24 prosenttia – tai lisättäessä sairausvakuutusmaksu varsinaisen veroprosentin, 21,85 prosentin, päälle vertailun vuoksi. Maksan täällä prosentin enemmän veroja kuin Suomessa, huomioiden sen, että Suomessa korotin veroprosenttia tietoisesti veronpalautusten varmistamiseksi. Nähtäväksi jää saanko täällä veronpalautuksia ja kuinka paljon.

Rahaan liittyvän stressin vuoksi päätin tulojen lisäksi vertailla myös menojani. Siinä missä tottumukseni ovat pysyneet oleellisesti samanlaisina, menoni ovat täällä suuremmat lähes kaikilla osa-alueilla. Täten olin jälleen väärässä siitä, että elintasoni nousisi.

ASUMINEN. Asuntoni on pinta-alaltaan samankokoinen kuin Suomessa. Asun pienessä kaupungissa köyhtyneen Keskilännen alueella, jossa vuokralla asuminen on muuta maata selvästi halvempaa. Keskilänsi, kuten yleisesti ottaen koko maa, on infrastruktuuriltaan hyvin rapistunut ja kehityksestä parikymmentä vuotta etenkin Pohjoismaita jäljessä. Suomea heikompi keskimääräinen elintaso huomioiden on mielenkiintoista, että maksan kaikista asumiseen liittyvistä kustannuksista 75 euroa enemmän. Täällä on rahalle vähemmän vastinetta, minkä huomaa etenkin laadun tasolla.

Asumiskustannusten osalta järkytyn joka kerta siitä, että sähkölasku on 45 euroa korkeampi ja kaasulämmityksestäkin maksan ylimääräiset 40 euroa. Talviaikaan kustannukset olivat jäätäviä, sillä talot eivät ole yhtä laadukkaasti ja vankasti rakennettuja kuin Suomessa.

RUOKA. Terveellisestä ruoasta maksan vähintään 100 euroa enemmän kuin Suomessa. Tuoreet vihannekset ja hedelmät ovat kalliita ja ne on usein hinnoiteltu kappaleittain kilohinnan sijaan. Tämän vuoksi tekee mieli ostaa isoin paprika tai isoin greippi – ja ne ovat täällä paisutettuja, samalla menettäen makunsa. Kun valitin ruoan mauttomuudesta, kerrottiin, etteivät yhdysvaltalaiset oikein välitä ruoan mausta, kun ateria syödään kiireessä, jopa autoa ajaessa. Ilmankos kollegani ihmettelivät miksi kanani on valkoisen sijaan värikästä, kun olin maustanut sen suolan ja pippurin asemesta kurkumalla ja chilillä.

Mauttomuuden lisäksi olen pettynyt tuotevalikoiman suppeuteen, vaikka marketit pursuavatkin tavaraa. On vain niin paljon sitä samaa. Kaipaan erityisesti maitotuotteita aina juustoista jogurtteihin ja ruokakermaan. Kaipaan erilaisia tuoremehuja tai ylipäätään luonnonmukaisempia mehuja, jotka eivät sisällä pahamaineista maissisiirappia. Kaipaan myös tiettyjä vegaanisia vaihtoehtoja, kuten nyhtökauraa, härkistä ja kauramaitoa.

AUTO. Muuttaessani ostin upouuden auton lainalla, jota lyhennän kuukausittain 350 eurolla. Suomessa omistin vanhan muutaman tonnin auton, jonka pettäessä päädyin kulkemaan työmatkan pyörällä, junalla tai bussilla. Täällä yksityisautoilun luvatussa maassa julkisten kulkuneuvojen puuttuminen on hyvin hämmentävää. Olen useamman kuukauden aikana nähnyt vain kourallisen busseja. Lähistöltä löytyy yksi ainoa rautatieasema ja sekin vain kaukojunille, joilla matkustaminen on tuskallisen hidasta. Eräälläkin reitillä junamatka kestää 18 tuntia ja automatka 11 tuntia.

On hämmästyttävää, että tiet ovat niin järkyttävän huonossa kunnossa, vaikka yhdysvaltalaiset joutuvat tai haluavat luottaa yksityisautoilun luomaan tunteeseen vapaudesta. Autoiluun toki kannustetaan edellä mainitun lisäksi sillä, että bensanhinta on vaivaiset 60 eurosenttiä litralta eli kolme kertaa halvempaa kuin Suomessa. Vaikka itselleni kertyy reilusti enemmän kilometrejä pelkästään työmatkoista, maksan bensasta siltikin puolet vähemmän kuin Suomessa.

PUHELIN, NETTI JA TV. Väitetyn telekommunikaatiokartellin vuoksi puhelin- ja nettiliittymistä sekä TV-kanavista joutuu pulittamaan naurettavan paljon. Sopimusliittymää ainakin puolet halvempi prepaid-liittymäni maksaa puolet enemmän kuin Suomessa. Netti – jota ei edes saanut käyttöön samana päivänä, joka piti varta vasten käydä asentamassa ja joka toimii epäluotettavammin ja hitaammin –, maksaa puolitoista kertaa enemmän. Kaapelipakettini puolestaan maksaa 90 euroa, joten näiden yhteenlaskettu summa on kasvattanut kulujani 150 eurolla.

Lopulta kuukausittaiset menoni ovat kasvaneet yli 700 eurolla (tai 360 eurolla, jos ei huomioida autolainaa). Säästämiseen jää vähemmän mahdollisuuksia ja eläkkeenkin kerryttäminen on vaikeampaa.

Tavallaan tiesin paljon siitä, mihin varautua, kun muuttaa tänne, mutta silti olen joutunut kokemaan paljon pettymyksiä, joista tämä palkka-asia (tai budjetti) on vain yksi. Kollegoideni kanssa käymien keskustelujen perusteella kokemukseen sidottu palkkakehitys ei ainakaan tässä sairaalassa tai tällä alueella ole niin merkittävää kuin aiemmin olin käsittänyt tutkimalla aihetta netissä. Vaikka en tekisikään töitä välitysfirmalle, joka ottaa oman osansa, en siis tienaisi paljoakaan enempää. Jos muuttaisin alueelle, jossa sairaanhoitajan tuntipalkka on parempi, etenkin suorat asumiskustannukset nousisivat eksponentiaalisesti ja jopa niin, että yksinasuvana joutuisin turvautumaan kimppakämppäjärjestelyyn.

Vaikka rahat riittävätkin kaikkeen tarvittavaan, stressaan silti raha-asioita enemmän kuin koskaan Suomessa. Tulojeni ja välttämättömimpien menojeni erotus on turhan kapea jo ennen (eläke)säästämistä. Osana tässä stressissä on toki se, että jos sairastun ja joudun olemaan pois työstä, en saa minkäänlaista kompensaatiota menetetyistä tunneista ainakaan ennen kuin ehdin kerryttää palkallista sairauslomaoikeutta melko pienellä kertoimella. Samalla ilman sen suurempia säästöjä tai ilman apuun rientävää sosiaalista verkostoa, olo on turvaton ja perimmäiseksi ajatukseksi jää se, että yksin on pärjättävä.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa