Urbaani legenda kertoo juhannusyöstä, jolloin oli niin rauhallista, että hoitajat kattoivat juhla-aterian osaston parvekkeelle. Ehkä tänä vuonna se osuu minun kohdalleni? (Kuva: Pixabay)

Juhannusmummo ja muita perinteitä

Kun jonkun etäisemmän tuttavan kanssa tulee puheeksi, että teen yövuoroja, alkaa päivittely. Kysymystulvalle ei meinaa tulla loppua. Kuinka paljon teen öitä, onko se rankkaa, miten jaksan, nukkuuko potilaat jne. Samoin työskentely juhlapyhinä tuottaa monelle hämmennystä. ”Et ole juhannuksena vapaalla? Missä sun perhe sitten on, kun sä olet töissä? Eiks teillä ole mitään juhannusperinteitä?”

Kysymykset ovat välillä niin puhtaasti ajattelemattomia tai ne esitetään niin kauhistuneina, että jään miettimään ja ihmettelemään, miten tuttavani luulevat sairaalamaailman toimivan. Kyllä, jos ihminen on niin sairas, että joutuu sairaalaan, tarvitsee hän myös yöllä hoitoa. Ahtautuneet sepelvaltimot eivät nuku ja jos ihminen tarvitsee apua aivan kaikessa, niin hän tarvitsee apua aivan kaikessa myös yöllä.

Äitini jaksaa kysyä joka vappuna, että onko teillä nyt paljon niitä juoppoja osastolla. Eipä niitä juuri vappuisin. Alkoholismikaan kun ei lue kalenteria. Senkin olen kuullut sanottavan, että juhannuksena sairaalassa on varmaan hiljaista, kun kaikki lähtevät kaupungeista maalle. Jep. Niinhän ne tekee. Aivan kuten kaikki potilaat nukkuvat rauhallisesti öisin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Surullisin itse kohtaamani ilmiö vuodeosastolla suhteessa juhlapyhiin on juhannus ja juhannusmummot. Juhannusmummoilla tulee yleistilanlasku juuri ennen juhannusta. He ovat muuten suhtkoht hyväkuntoisia, pärjäävät mummonmökissä lähellä omaisia tai omissa kodeissaan monimutkaisella ketjutuksella, jossa omaiset käyvät kaupat ja siivoukset. Juhannuksena ketju kuitenkin katkeaa. On kiva mökki vuokrattuna tai matka edessä. Jonkun pitää hoitaa mummo. Mummolle tulee väsymystä, sekavuutta, ei pärjää enää kotona. Oli vähän rintatuntemustakin. Terveyskeskus on jo täynnä, joten juhannusmummo tulee erikoissairaanhoidon vuodeosastolle.

Omaiset soittelevat osastolle varmistaakseen, että ymmärrättehän nyt, ettei muoria voi kotiuttaa, kun ei pärjää kotona, taustalla kuulet iloista puheensorinaa mökkimaisemasta. Samaan aikaan osastolla muori on virkistynyt ja valmiina lähtemään juhannustansseihin. Kärjistetysti näin, mutta monenlaista on osunut kohdalle. 

Tänä juhannuksena vietän yötöntä yötä töissä. Yleensä työjuhannukseen on yleistilanlaskujen lisäksi liittynyt mittava rivi laimennettuja kefuroksiimipulloja valmiina vietäväksi tippumaan, joten tekemistä riittänee. Tätä kirjoittaessani minulla ei ole aavistustakaan, että missä perheeni on juhannuksena, mutta itse tiedän olevani kierrolla aina kahden tunnin välein. Viimeisessä yövuorossa veikkaan myös käyväni päivystyksen kanssa puhelinkeskustelun ”ei, kaikki ylipaikatkin on täynnä”. Eli kyllä minullakin on juhannusperinteitä; työperheen kesken.

 

Sh Harjula -blogia voit seurata Facebookissa sekä Instagramissa.

 

Mainos
Mainos