Siellä se häämötää. Loma. Matkalla on kuitenkin monta kesäheinää. (Kuva: Pixabay)

Kesä ja käsiparit

Kesä koittaa ja samalla jännitys tiivistyy. Onkohan saatu kesäsijaisia? Ja millaisia? Viime vuosina sijaisten saamisessa on ollut haasteita - monestakin syystä, eivätkä ne syyt mihinkään näytä häviävän. Saattavat liittyä hoitoalan vetovoimaan tai ihan yleiseen ilmapiiriinkin. Pitovoimassa on myös kullakin yksiköllä oma ristinsä.

Siinä missä kesien myötä on ollut onni saada useita uusia työkavereita liittymään syksyllä vakikaartiinkin, on nähty myös monenmoisia hiihtäjiä, joiden kohdalla todella odottaa lomakauden päättymistä. Tämä voi kuulostaa epäkollegiaaliselta, mutta jos mietit hetken ja luet pidemmälle, saatat tunnistaa tilanteen.

Yleinen asetelma on, että kesäduunari on loppuvaiheen opiskelija. Jos kesäsijaisella ei ole aiempaa tutkintoa hoitoalalta, on tilanne usein se, ettei hänellä ole lääkelupia eikä näin ollen lupia ottaa omia potilaita. Siispä hän on työparina. (Näin siis meillä.) Jos on kyse ahkerasta ja työteliäästä opiskelijasta, niin mikäs siinä. Todellisuus on kuitenkin se, että vakkarilla on tuplaten omia potilaita, tuplaten lääkkeitä vietävänä ja tuplaten kierrettävää ja järjestettävää. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Opiskelijoissa on kesäsijaisina se ilo, että he ovat usein yksikön entisiä harjoittelijoita ja tietävät mihin ovat tulossa töihin. He hahmottavat oman roolinsa ja osaavat auttaa monenlaisessa. 

Lopulta vakkarin on vain luotettava siihen, että kesäsijainen hoitaa kenttätyöt. Tunnistatko tilanteen? Välillä on vaikeaa luottaa. Kaikki sijaiset eivät ole itseohjautuvia. Huolestut, tuleeko työt tehtyä ja haavat hoidetuksi. Ymmärtääkö pari käydä kertomassa sinulle oleelliset muutokset potilaiden voinnissa? Potilaiden, joita itse tuskin ehdit nähdä. 

Jos käy huono tuuri, niin jotain oleellista jää huomaamatta. Saatat purkaa sydäntäsi asiasta esimiehelle. Vastaus kuuluu: ”Olkaa tyytyväisiä jokaisesta käsiparista.” Kun potilaat ovat raskashoitoisia ja vaativat valtavasti aikaa jo suunnittelun puolella, saattaa sana ”käsipari” muuttua kirosanaksi. On tilanteita, joissa enemmän kuin käsiparia, kaipaat jotakuta, joka jakaa kanssasi vastuun. Mutta tätä on todellisuus ja näillä mennään. Kesä on vain kerran vuodessa.

Kuten monesti aiemminkin on todettu, asenne ratkaisee. Aina - ja niin kauan kuin palkka ja työehdot ovat näin onnettomia houkuttimia. Siksi jokaisesta käsiparista on oltava kiitollinen. Jokainen kesäsijainen tulee ottaa vastaan avosylin (turvavälit huomioiden). Ohjata ja opastaa, nähdä vaiva perehdyttää niin maan perusteellisesti, että se joskus vielä tulee takaisin. Sillä lomat pyörivät aina, samoin seuraavat pyhät ja yvp:t odottavat kulman takana.

Muistettava on myös se, että kaikki me olemme joskus olleet kesäsijaisia. Niitäkin, joista on jupistu.

 

Sh Harjula -blogia voit seurata Facebookissa sekä Instagramissa.

Kommentit

Käyttäjän Riitta Vartiainen kuva

Tämä on niin tuttua uran varrelta välillä oli niin köytäistä opiskelijaa ettei uskonut heillä olevan minkäänlaisia opintoja suoritettuna. Sitten oli heitä jotka olivat kuin olisivat aina olleet potilas työssä. Näinhän ei saisi olla, sijaisilla pitäisi olla se osaaminen mitä tarvitaan ko paikan täyttämiseen. Ei voi olla vain nimi työvuorotaulokossa ja pahimmassa tapauksessa ennemmän haitaksi kuin hyödyksi. En syyllistä kesäsijaisia enkä varsinkaan opiskelijoita jotka sijaisuuksia tekevät. Syyllistän koko sairaanhoidon tilanteesta työnantajia jotka vuodesta toiseen kertovat ettei ole varaa palkkojen ja työolojen korjaukseen. Tilanteen näin jatkuessa olemme kohta kokonaan ilman heitäkin, joita pitäisi päästää lomille. Nyt paikataan työvoima pulaa Koronan varjolla, hallituksen siunauksella. Korona loppuu joskus, koska loppuu hoitajat, jotka tämänkin taistelun eturintamassa hoitavat. Moniko meistä vielä jaksaa tämän taistelun loputtua? Tehdä työtä josta ei ammattitaitoa ja vaativuutta vastaavaa palkkaa ole saatavissa.

Mainos
Mainos