Sivusta seuraten hoitotyöstä näkee vain vaatimattoman jäävuoren huipun. (Kuva: Pixabay)

Näkymätön hoitotyö

Kun aloitin sairaanhoitajana nykyisessä työyksikössäni, oli pääni haljeta metelistä. Kesti kuukausia, että lopulta totuin telemetrioiden, soittokellojen ja tippalaskijoiden muodostamaan sinfoniaan. Edelleen kuitenkin on yövuoroja, joissa korvani huijaavat minua ja olen kuulevinani olemattomia tippalaskijoita. Lukuisten piippausten rinnalle on Apotin myötä tullut toistuva hiiren painallusten ”kliketi klik”. 

Olemme kaikki joskus kuulleet lausahduksen ”vain kirjattu työ on tehty”. Sen paino niskassa Apottiin on ollut tottumisensa. Kanslioiden uutta äänimaastoa ovat nimittäin myös toistuvat kysymykset siitä, että mistähän kohtaa seurantalomakkeita löytyisi sellainen kohta, mihin tämän ja tämän asia saisi klikattua. Aika usein se jää löytymättä tai tilalle kehitetään jokin uusi luova ratkaisu. Rakastan kohtaa ”Muu (kommentti)”, mutta enemmän kuin vihaan terävää piippausta, mikä tietokoneesta lähtee, kun kentän merkkimäärä on täynnä. Itsensä ilmaisu on muuttunut haastavaksi.

Klikkailujen ja piippausten sekamelskassa olen miettinyt kaikkea sitä, mikä työstäni jää näkymättömäksi, vaikka kuinka yritän kirjata ja raportoida. Sairaanhoitajaksi kasvaessa yksi hämmästyttävimmistä asioista on ollut se, miten pieni osa työstä tapahtuu potilashuoneessa. Ja juuri sen harhan kanssa potilaat usein kotiutuvat ja kertovat sairaalassaolostaan eteenpäin: ”Ei niitä hoitajia juuri näkynyt, kanslioissa vain istuivat tai nauroivat kahvihuoneessa.”

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Nostan hattua jokaiselle kansanedustajalle tai sote-päättäjälle, joka on jalkautunut seuraamaan hoitotyötä kentällä. Sivusta seuraten siitä kuitenkin näkee vain vaatimattoman jäävuoren huipun. Jatkuvasti pyöriviä ajatusrattaita ette tarkkaillessanne näe. Suurin osa hoitotyöstä on usein näkymätöntä ja siinä keskeisintä on niin kutsuttu metatyö.  Se välttämätön arviointi-, järjestely- ja organisointityö, mitä ilman yksikään hoidon suunnittelu ja toteutus, saati kotiutus tai potilassiirto ei tapahtuisi turvallisesti. 

Juuri hoitotyön metatyö on se, mikä niin monet meistä ajaa uupumukseen. Tietokoneen voit sammuttaa ja työpaikan oven voit sulkea perässäsi, mutta alati raksuttava mieli ottaa oman aikansa jäähtyä. Surevan omaisen lohduttamiselle löytyy huonosti lokeroa klikattavaksi seurantalomakkeesta, mutta omaan muistiin se piirtyy ikiajoiksi.

 

Sh Harjula -blogia voit seurata Facebookissa sekä Instagramissa.

Mainos
Mainos