Enemmän kuin prameita ohjelmistoja, kaipaan aikaa tehdä työni hyvin. Kuva: Pixabay

Uskonasioita

Sairaanhoitoalueeni siirtyi helmikuun alussa käyttämään uutta potilastietojärjestelmää, Apottia. Nyt reilu kuukausi käyttöönoton jälkeen yritän varmaankin kymmenettä kertaa istua alas ja kirjoittaa mitä olen siitä mieltä. Valitettavasti ei ole valikkoa, josta voisin klikata, onko kokemukseni ollut yhtenäinen, nestemäinen, kuohkea vai onko siinä rakoja pinnassa (kohtalontoverit - Apotin käyttäjät - tietävät mihin viittaan).

Mitä enemmän mietin Apottia, huomaan ajattelevani, ettei mikään uusi potilastietojärjestelmä korjaa isoimpia ongelmia, mitä oli eläessä vanhankaan potilastietojärjestelmän kanssa: kiire, resurssipula ja huonoksi jäänyt perehdytys. Aivan samalla tavalla tietyt asiat jäävät kirjaamatta tietämättömyyden tai kiireen vuoksi, samalla tapaa tieto jää löytymättä, koska yhteiset pelisäännöt puuttuvat, kun niitä ei alkuunkaan ehditä sopia. Työ on epäjohdonmukaista ja vaaratilanteita syntyy sijaisten risteillessä taistelukentällä ilman riittävää perehdytystä. Aina palataan saman puutteen äärelle: Aika. Aikaa kehittää työtä, aikaa perehtyä, aikaa tehdä työnsä hyvin.

Saattaa vaikuttaa siltä, että uskoni on koetuksella. Sitä se on moneen kertaan ollut. Tunnen liian usein hoitavani konetta, en ihmistä. Turhaudun kun en saa ilmaistua näkemystäni potilaan tilanteesta rakenteisesti. Turhaudun siihen, miten paljon aikaa asioiden tarkistamiseen ja varmistamiseen menee. Siis asioiden, jotka ennen vain tapahtuivat, koska oli toimiva työnkulku. Kaikki tiesivät roolinsa. Nyt tehtäviä siirretään sihteereiltä hoitajille, lääkäreiltä hoitajille. Kaikista eniten turhauttaa kuitenkin yleinen väsymys.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Siinä missä alamme isoimmat ongelmat ja haasteet eivät ole ikinä olleet kiinni potilastietojärjestelmästä, eivät ne myöskään ole ratkaistavissa uudella potilastietojärjestelmällä. Ei vaikka sen kuinka kehuttaisiin lopulta säästävän hurjasti aikaamme. Pitäisi ymmärtää, että säästö ei synny ainoastaan säästämällä vaan välillä pitää panostaa ja investoida. Kysymys kuuluu ja jää nähtäväksi oliko se nyt tämä potilastietojärjestelmä mihin kannatti investoida vai olisiko henkilöstöpuolella ollut jokin osuvampi kohde.

Vaikken ehkä ole uskossani kovin vahva, yritän silti psyykata itseäni hyväksymään tämänkin muutoksen. Jos näin on nähty olevan hyvä niin olkoon, minä opettelen. Hoitotyö muuttuu väistämättä ja jatkuvasti, Apotti on uusi työkalu ja tällä kertaa käyttöohjeita katsellessa ajattelee, miten rentouttavaa olisikaan koota Ikean huonekaluja.

Ensikäyttäjät ovat kuulemma sanoneet, että ensimmäinen vuosi on vaikea, sitten helpottaa. Samaa sanottiin muuten silloin kun valmistuin sairaanhoitajaksikin. Palataan asiaan siis noin vuoden päästä, ehkä siihen mennessä, osaan rakenteisesti valita vaihtoehdoista, enkä kirjoita ”Muu (kommentti)” kenttää täyteen. 

 

 

Kommentit

Käyttäjän Nita kuva

Kiitos, olipa hauskasti jälleen kirjoitettu. Tuota Ikean huonekalu kohtaa nauroin ääneen, sillä niitäkin huonekaluja on tullut kasattua...
Mainos
Mainos