Millariikka Rytkönen: Jokainen hyötyy, kun perheet voivat hyvin

Olen varma, että työmarkkinapöydissä voidaan muokata työelämää perheystävällisempään suuntaan, kirjoittaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

”En hyödy mitään näistä parannuksista työehtoihin” alkoi tuohtunut palaute, jonka sain helmikuisena pakkasaamuna vuonna 2018.

Tehy oli juuri kertonut kunta-alan neuvottelutuloksen pääkohdat julkisuuteen. Lomarahaleikkauksen kompensaation lisäksi olimme saaneet pysyviä parannuksia työehtoihin: Tilapäisen hoitovapaan ikäraja nousi 10-vuotiaasta 12-vuotiaaseen lapseen ja palkallinen isyysvapaa piteni 6 päivästä 12 päivään.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Lisäksi työnantajalta poistui oikeus periä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävältä takaisin tälle maksettuja sairausajan palkkoja. Sopimusratkaisun kustannusvaikutus oli kokonaisuudessaan liittokierroksen yleistä linjaa korkeampi.

Ilman ay-jargonia tämä tarkoittaa, että ratkaisu maksoi työnantajalle enemmän kuin muilla sopimusaloilla tehdyt sopimukset. Työntekijät olivat siis saamapuolella.

Työ ja perhe voivat muodostaa toimivan yhtälön.

Palautteen antaja kertoi, ettei hänellä ole lapsia eikä hän ole jäämässä työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän koki neuvottelutuloksen olevan täysin hyödytön hänelle. Vaikka tuosta viestistä on aikaa lähes neljä vuotta, muistan sen edelleen, sillä olin asiasta vahvasti eri mieltä.

Suomalaisten syntyvyys laskee ja elinikä pidentyy. Ikääntyneen väestön osuus siis kasvaa. Tämä aiheuttaa julkiseen talouteen kestävyysvajeen – asian, josta tuskin kukaan suomalainen on voinut välttyä kuulemasta. Kun kuvioon lisätään vielä hoitajapula, on minusta hämmentävää, ettei perheystävällisiä työehtosopimusratkaisuja nähdä asiana, josta on hyötyä meille jokaiselle.

Nuoret aikuiset epäröivät vanhemmuutta ja pohtivat perheen perustamisen ajankohtaa. Huolissa korostuvat STTK:n teettämän kyselyn mukaan erityisesti työelämän epävarmuus ja toimeentulon riittävyys.

STTK julkaisi viime vuonna pamfletin Mistä luovumme, jos luovumme lapsista, jossa laaja kirjoittajien joukko pohti ­erilaisin tulokulmin näkemyksiä syntyvyyteen. Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kertoi pamfletissa, että paras hänen lukemansa syväluotaus laskevaan syntyvyyteen on Anna Louie Sussmanin The New York Timesisssa julkaistu artikkeli The End of Babies. Tässä artikkelissa Sussman toteaa, että yhä pienenevä lapsiluku kertoo työnantajien ja hallitusten epäonnistumisista työn ja vanhemmuuden yhteensovittamisessa.

Taustalla on hänen mukaansa myös globaalin talouden kasvava epätasa-arvo sekä se, ettei ilmastokriisiä ole onnistuttu ratkaisemaan niin, että lapsensaantia pidettäisiin järkevänä valintana.

”Tällöin alenevat lapsiluvut eivät kerro niinkään ihmisten valinnoista kuin sarjasta vastenmielisiä olosuhteita ja niiden kipeitä seurauksia”, Sussman kirjoittaa.

Politiikalla voidaan vahvistaa meidän suomalaisten tulevaisuudenuskoa. Tai heikentää sitä.

Olen varma, että myös työmarkkinapöytien sopimusratkaisuilla voidaan vahvistaa tulevaisuudenuskoa ja muokata työelämää perheystävällisempään suuntaan. Työ ja perhe voivat muodostaa myös hyvän ja toimivan yhtälön.

Perheystävällisyys hyödyttää meitä kaikkia. Vaikka itse ei jäisi koskaan hoitamaan kotiin 11-vuotiaan lapsen äkillisesti alkanutta vatsatautia, lopulta perheystävälliset työehtosopimusratkaisut satavat meidän kaikkien laariin.

Mainos
Mainos

Kommentit

Käyttäjän Saana Kaisanlahti kuva

"Ilman ay-jargonia tämä tarkoittaa, että ratkaisu maksoi työnantajalle enemmän kuin muilla sopimusaloilla tehdyt sopimukset." Onko tämä joku mittapuu saavutukselle, köyhdyttää työnantajaa mahdollisimman paljon jos emme saa sitä mitä haluamme? Mielestäni saavutus olisi se, että palkankorotukset ovat korkeammat kuin muilla aloilla. Siten palkkaepätasa-arvoa kurotaan umpeen. Täytyy todeta, että olin itse myös todella pettynyt lopputulokseen kaiken hohkaamisen jälkeen.

Tällaiset sopimukset ovat syy miksi palkkaus on ja pysyy huonona. Ei sada kenenkään laariin. Jos 7 vuotias lapseni on sairas ja töissä on työntekijäpula, lapsi jää itsekseen kotiin katsomaan televisiota, puhumattakaan 10 tai 12-vuotiaasta. Pari päivää kotona itsekseen ei häiriinnytä lapsen kehitystä, jos kotiolot ovat muutoin kunnossa. Sen sijaan jatkuvasti työstään uupunut aikuinen vaikuttaa. Työntekijäpula on ja pysyy, kun palkat eivät vastaa vaativuutta ja työvoiman tarvetta. Palkallinen isyysvapaa pitäisi olla laissa, ei tehyn erikoisuus. Tuskinpa isät ryntäävät tämän takia sote-alalle töihin pelastamaan meitä ahdingosta.