Kuva: Pixabay

Läheiset unohtuvat edelleen liian helposti

Nyt osui ja upposi. Luin Tehy-lehdestä Virve Järvisen artikkelin, miten potilaan puoliso voi unohtua hoitotyössä. Se on aihe, jota olen usein miettinyt. Nähnyt, miten puolisot tulevat tapaamaan sydän pamppaillen potilasta. Kysyvät hiljaa kanslian ovenraosta, mitä seuraavaksi tapahtuu ja onko toivoa. Onko sinulla hetki aikaa minulle?

Pahimmalta hoitajana tuntuu vastata, ettei juuri nyt ehdi keskustella läheisen kanssa. Kun aikaa vihdoin olisi, näkee puolisosta enää selän hänen poistuessaan ovesta. Monta kertaa on tehnyt mieli huutaa perään, että odota vielä hetki. Usein olen käynyt tärkeän keskustelun läheisen kanssa vasta osaston tuulikaapissa.

Yksi kysymys on saanut monet läheisistä puhkeamaan kyyneliin. Miten sinä voit? Miten valtava merkitys kolmella pienellä sanalla voikaan olla läheisen elämässä hänen tullessa yhtäkkiä näkyväksi. Usein sitä seuraavat sanat: olet ensimmäinen hoitajista, joka kysyy miten minä jaksan. Rehellisesti sanottuna, olen niissä hetkissä hävennyt kollegoideni ja koko sairaalajärjestelmän puolesta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Luvalla olen joskus halannutkin potilaan puolisoa, jos se on sopinut tilanteeseen. Lohdutuksen sanat kun loppuvat tiukoissa tilanteissa joskus kokeneeltakin hoitajalta. Itkukin on tullut. Niin syvältä läheisen inhimillinen hätä koskettaa. Ja jollei läheisen tarina enää hoitajaa mitenkään hetkauta, on aika vaihtaa alaa.

Toisaalta ymmärrän, että mitä nopeammaksi potilaiden läpimenoaikoja sairaalassa viedään, sitä vähemmän on aikaa mihinkään muuhun kuin potilaiden välittömään hoitamiseen liittyvästä tehtävälistasta suoriutumiseen. Mitä enemmän hoitajat tekevät sihteerin töitä, luuttuavat lattioita, kokkaavat ja pesevät pyykkiä haamuhoitajien kanssa, sitä vähemmän aikaa jää potilaalle. Saatikka hänen läheisilleen.

Tästä syystä toivon hartaasti hoitajana, että potilaat ja heidän läheisensä pitäisivät ääntä hoitajiensa puolesta. Vaatisivat päättäjiltä aikaa, prosesseja ja tiloja kohtaamiselle. Sitä, että hoitaja voi ottaa läheisen mukaan hoidon eri vaiheisiin. Antaisi läheiselle esimerkiksi esitteen, jossa kerrotaan miten läheinen voi olla ammattilaisten ja potilaan tukena osastohoitojakson ajan ja sen jälkeen. Hoitajia, jotka kertoisivat vaikkapa mistä kivuliasta potilasta voi hellästi koskea, jotta parisuhde kestäisi vakavan sairauden.

Haluaisin, että jokainen läheinen saisi potilaan luvalla räätälöidyn ja selkeän tietopaketin hoidosta ja siihen liittyvistä hoidettavista asioista. Hän siis tietäisi missä mennään. Googlettavat läheiset taas tarvitsisivat juuri niitä oikeita, turvallisia ja järkeviä verkkolinkkejä, joita voi kotona jaksamisensa mukaan selailla. Lisäksi tiedon, että osastolle voi milloin tahansa soittaa, kun mieltä askarruttavat erilaiset asiat.

Läheisille tulisi automaattisesti osana potilaan hoitoa tarjota omaa apua, vertaistukimahdollisuuksia ja toivottaa tervetulleeksi koska tahansa sairaalaan. Hoitajien viestin tulisi olla, ettei läheinen ole tiellä tai vaivaksi, kunhan olemme vain asiallisesti samassa veneessä potilaan hoidon suhteen. Silloin hoitaja saisi tiedon läheiselle vasta kotona mieleen putkahtavasta jutusta, jonka hän sairaalassa vieraillessaan unohti kysyä tai kertoa. Usein läheiseltä saatu tieto kun on ollut hoitotyössä ratkaisevan tärkeä.

Tehy-lehden jutussa kerrottiin vielä mainiolla tavalla yksi tärkeä asia. Vakava sairaus on potilaan lisäksi kriisi myös puolisolle. He voivat käydä sen läpi eri vaiheissa. Siksi läheinen saa olla vihainen, väsynyt ja iloinen vaikka saman päivän aikana.

Ja Kyllä. On epäreilua, että kaikki kotiasiat kaatuvat puolison niskaan. Mutta ei. Kaikkia omia tunteitaan ei tarvitse työntää syrjään siksi, että omat tunteet ja ajatukset tuntuvat sairastuneeseen nähden vähäpätöisiltä. Sen viestin välittämisessä juuri koulututettu hoitaja on ratkaisevan tärkeä ammattilainen ja ihminen.

Lue myös: Empatia on hoitajan työssä tärkeä mittari

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Juho Salonen kuva

Hyvin kirjoitettu. Usein saattaa helposti unohtua että kun yksi sairastuu, monen maailma muttuu. Usein sairaus voi olla fyysinen tai sittten henkinen. Kuitenkin molemississa tapauksissa tuo "kuinka voit " kysymys voi olla ratkaiseva koska sairastumisella on usein vaikutus lähipiiriin. Teen itse vapaaehtoistyötä www.finfami.fi yhdistyksessä. Tämä on avannut silmiäni monessa suhteessa siihen, miten yksin monesti ihmiset ovat haasteidensa kanssa, ymmärtämättä välttämättä sitä, etteivät ole aivan yksin. Eräs koskettavimmista tarinoista on, kun kuulin 90-vuotiaan rouvan liittyneen paikallisyhdistykseen. Hän oli vuosikymmeniä ollut yksin läheishoitajana. Hän totesi "kumpa olisin tiennyt tästä aikaisemmin". Olen myös saanut todistaa useita vastaavia tilanteita. Siksi tietoisuuden lisääminen onkin yksi keskeinen toimenpide. Toki myös jokainen voi kysyä "kuinka sinä voit". Erinomaista viikkoa! Lisätietoa yhdistyksestämme löytyy www.finfami.fi
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

On hyvin sanottu, että kun yksi sairastuu, monen maailma muttuu. Kiitos tekemästäsi tärkeästä vapaaehtoistyöstä. Sinua tarvitaan.

Käyttäjän Pinkit korkokengät Maiju kuva

Olen joskus aiemminkin sanonut sulle, että tykkään sun tavasta kirjoittaa. Muistan kuinka tasan vuosi sitten olin hajota. Muistan sen niin syvästi, että jos sitä liikaa ajattelen niin itkettää. Muistan kuinka joku kysyi, että "Maiju miten sinä voit", se itketti. Muistan myös sen kun lääkäri viikon kuluttua sanoi, että "kyllä sinun vaan pitää jaksaa". Silloin päätin jaksaa, vaikka en olisi jaksanut. Onneksi puolisoni kuunteli ja muutamat muutkin kaverit. Vieläkään täysin en ole siitä toipunut <3
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Tykkään myös sinun tavastasi kirjoittaa. Uskon, että kolme sanaa, miten sinä voit, voi muuttaa koko kokemuksen läheisenä.

Käyttäjän Milla kuva

Hoitajien työn kuuluukin keskittyä potilaaseen mutta yhdellä kysymyksellä 'miten voit' ja ohjaamalla esim. omaisyhdistyksiin (esim. mielenterveysomaisille Finfami yhdistykset eri puolilla Suomea) voidaan ehkäistä omaisten uupumista, perheiden oireilua ja lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Onneksi hoitotyön rinnalle ollaan jo useissa yksiköissä otettu kokemustoimijoita, vertaisneuvojia ja omaistyötä. Yhdessä saadaan enemmän aikaan!
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Ihan totta. Kannatan myös kokemusasiantuntijoiden käyttöä sopivassa kohtaa hoitotyöntekijöiden, potilaan ja läheisten tukena.

Mainos
Mainos