Korona-aikaankin on toki ilahduttavaa olla rankingin mukaan arvostetussa ammatissa, mutta vielä enemmän ilahduttaa, kun arvostus on konkreettista. (Kuva: Pixabay)

Koronaveteraanien arvostuksesta ja sen puutteesta

 

Kun maaliskuussa maailma sellaisena kuin sen tunsimme, otti kurssin kohti koronan aikaista, välistä ja ehkä vielä jälkeistäkin eloa, uumoilin että tänä keväänä hoitaja voi vain hävitä. Veikkaukseni ei osunut kauas todellisuudesta. Pettymystä on tarjoiltu meille nyt monessa ruokalajissa, viimeisimpänä varsin köykäisinä koronalisinä, jota sitäkin on suotu vain harvoille ja valituille. Ja heillekin vain nimeksi. 

Pettymyksen myötä on todettu, ettei toisen aallon kohdalla hoitohenkilökunta veny enää samalla tapaa. Älkää selittäkö. Venyy se. Niin raskasta kuin hoitotyö onkin, ja riskejä ja uhkia löytyy joka sormelle, emme voi unohtaa sitä, että normitulojen päälle korona on tuonut mukavan mahdollisuuden tehdä ”vähän ekstraa”. Puutosvuoroja ja hälytysrahoja on tarjolla tasaisesti. Ei toinen aalto ole sen ihmeellisempi, etteikö sitä ekstraa tekisi.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Sitä tekee monesta syystä. On ne, jotka ottavat illan aamuvuoronsa päälle velvollisuuden tunteesta, kun eivät halua jättää työkavereita pulaan. On ne, joille ylimääräinen vuoro pelastaa budjetin kesän huvipuistoretkien ja jäätelökioskien jälkeen, kun lapset ovat taas kasvaneet ulos vaatteistaan.

Eli tekijöitä löytyy, oli koronalisää tai ei. Kaikilla vain on omat motiivinsa.

Todistamme toistuvasti tilannetta, jossa terveydenhuolto rampautuu, jos nykyinen henkilöstö ei veny ja tee ylimääräistä.

Koska ylimääräisten vuorojen tekeminen on monelle laskennallisesti pakko, jotta saa laskut maksettua, työnantaja voi luottaa, että työntekijät venyvät. On turha ostaa lehmää, jos maitoa saa ilmaiseksi. Samoin on turha maksaa koronalisää, jos puutevuoroille löytyy tekijä ilmankin.

En ole itse sen parempi. Kuulun työpaikan WhatsApp-ryhmään siinä toivossa, että välillä osuisi joku budjettini pelastava ekstravuoro, kiroten sitten kuinka ilmoitettu puutos on tyypillisesti vuorossa, johon olen jo menossa.

Keskustelupalstoilta saa lukea kommentteja myös siitä, ettei koronalisää kuulukaan maksaa, koska työtä se on koronapotilaidenkin hoito. Totta sekin. Palkkatasossa näkyvää arvostuksen puutetta on aivan turha naamioida koronakeskusteluksi. Ongelma hoitotyön palkkauksessa oli ennen ja näyttää olevan vielä pitkään tämän pandemian jälkeenkin.

Kun nyt kuukaudesta toiseen on puhuttu sankareista, kärkitaistelijoista ja eturintamasta, eikä halua koronalisien maksuun löydy, niin mitäs jos luotaisiin eturintaman taistelijoille eli koronaveteraaneille – tai paremminkin sote-veteraaneille – sotaveteraanien saamiin alennuksiin verrattava etuisuuspaketti? Tuntuvat alennukset kulttuuri-, liikunta-, hyvinvointi- ja matkailupalveluihin, niin niitä tohtisi matalapalkkainen hoitsukin käyttää, vaikka sinivalo unohtuisikin kotiin. Uskallan väittää, että sote-alan rivit muodostavat ihan kohtuullisen ostovoiman. 

On toki ilahduttavaa olla rankingin mukaan arvostetussa ammatissa, mutta vielä enemmän ilahduttaa, kun arvostus on konkreettista. Niin paljon kuin yksityisten tahojen lähettämät kahvit, kukat, villasukat ja pikapuurot riemastuttavatkin kahvihuoneeseen ehtineitä, ovat ne tosiaan yksityishenkilöiltä. Ne eivät ole valtiolta. Se huolenpito ja jaksamisen tukeminen tässä kansallisessa kriisissä vielä loistaa poissaolollaan.

 

 

Sh Harjula -blogia voit seurata Facebookissa sekä Instagramissa.

 

Kommentit

Käyttäjän Mika Teeriaho kuva

Oikeasta arvostuksesta maksetaan. Minua ei ilahduta kakkukahvit, kukat ja tyhjät kiitospuheet. Minua ilahduttaa RAHA! Mutta minä olenkin vain tällainen ahne hoitaja paskiainen.

Mainos
Mainos