Käyttäjän Manta  kuva

Luin tekstisi ja 37v sitten valmistuin apuhoitajaksi, siitä 8v myöhemmin sairaanhoitajaksi, muistelin opiskelijan rooleja valmistumiseen molemmista koulutuksista, opetukset olivat nuorta hoitajaa kohtaan tähän päivään verrattuna armottomat ja into oli silti kova, tänä päivänä niin lepsua, joskus kaipaan niitä tiukkoja oppeja ja voin kertoa, että melko hyvä olen vieläkin opettamaan, nautin siitä, se katse ja palo nuorelle tulevalle kolleegalleni tuo muistoja mieleen ja oma antini kasvaa. Sanonta että hoitaja tietää kaiken ei mene niin vaan hoitaja tietää paljon ei kaikkea ja se pitää paikkansa. Omat työkokemukset sairaanhoitajana vauvasta vaariin on tuonut laajaa tietoa ja taitoa, sen jakaminen ei aina ole ollut helppoa, monta osaajaa aina vastassa omalla persoonalla, itse rakentanut tähän ohjeen että ammattiylpeydellä ei saa kuin vihamiehiä, kehtaa kysyä, tuo vinkkisi tiimiin myöhemmin kuppikunnat hajoaa kun kaikkia kuuntelee vaikka tietäisitkin, oma vuorosi loistaa tulee takuu varmasti myöhemmin ja arvostus tulee, maltti on valttia. Nuoret janoaa tietoa, kokeneena jaa tietosi se hiljainenkin. Ei tarvitse tehdä enempää asioita mitä jaksaa, ei siitä saa kuin kiukun itselleen aikaan, nauti työstäsi, kohdellaan kaikkia tasa arvoisesti, jokaista meitä hoitajaa tarvitaan hoidettaville ja kolleegoille. Kuuntele kysele ole utelias rohkea ja tartu hetkeen.