Satu Lainion rohkeus tuli esimiehille yllätyksenä. Kuva: Pasi Leino

Satu sai korvauksia laittomista potkuista

Painostus alkoi, kun Satu Lainion yritys puuttua epäkohtiin päätyi toimitusjohtajan korviin.

Satu Lainio on lähihoitajana kutsumusammatissaan, johon hän päätyi vuosia kestäneen vapaaehtoistyön kautta. 2008 hän sai unelmiensa työpaikan vastaperustetusta yksityisestä vanhusten hoitolaitoksesta Villa Mariasta, myi asuntonsa Porissa ja muutti Uuteenkaupunkiin.

– Olin täynnä intoa: pääsen yhdessä muiden kanssa rakentamaan lupausten mukaista lämminhenkistä vanhusten hoitokotia.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Hoitajat yrittivät selvitä parhaansa mukaan.

Villa Marian omistaa Merimajakka Oy, joka on Esperi Care Oy:n tytäryhtiö. Kaupungilla on ostopalvelusopimus yrityksen kanssa. Satu huomasi nopeasti, että hoitokodin asiat eivät olleet hyvin. Henkilökuntaa oli liian vähän, ja monet lähtivät.

Työpaikalta puuttui työvälineitä, huonekaluja ja astioita, ja pesu- ja saunatilat olivat vielä keskeneräisiä. Tästä huolimatta vanhuksia otettiin hoitoon, ja hoitajat yrittivät selvitä parhaansa mukaan.

Osa asukkaista oli huonokuntoisia, ja heidän hoitonsa edellytti kahta hoitajaa. Sadun mukaan hoitajilla ei ollut aikaa huolehtia hyvin edes perushoidosta, ulos viemisestä puhumattakaan.

Esimiehet vaihtuivat tiheään, johtaminen oli autoritaarista, eikä työnantaja aluksi antanut valita työpaikalle luottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua.
– Työ ei ollut sitä mitä piti. Hoito ei mielestäni täyttänyt edes vähimmäisvaatimuksia. Hyvä hoitaja ei voi katsoa sellaista menoa.

Esimiehelle puhumisesta ei ollut hyötyä, eikä asiallinen keskustelu onnistunut, joten Satu ryhtyi keräämään listaa epäkohdista. Painostus alkoi, kun Sadun aktiivisuus päätyi yrityksen toimitusjohtajan korviin.

Syksyllä 2008 Satu sai kirjallisen varoituksen ja keväällä 2009 suullisen huomautuksen.

Työnantaja syytti muun muassa epäasiallisesta käytöksestä asiakkaita ja työtovereita kohtaan, potilastietojärjestelmään tehdyn merkinnän muuttamisesta ja työtehtävien laiminlyönnistä. Työnantaja teki jopa poliisille ilmoituksen Sadun tekemistä kirjauksista. Esitutkinta jäi sikseen, koska poliisi ei saanut työnantajalta lokitietoja.

– Oli rankkaa olla epäiltynä rikoksesta. Väitteet olivat keksittyjä ja perusteettomia, minkä oikeus myöhemmin totesi. Olin tehnyt työni huolellisesti, kun tiesin olevani tarkkailun alla.

Maaliskuussa 2009 toimitusjohtaja saapui työpaikalle aikaisin aamulla sanoakseen Sadun yövuoron päätteeksi irti. Sadun työvuoro oli päättymässä, ja hän ilmoitti lähtevänsä kotiin. Tilanne ajautui kaaokseen, kun miespuolinen toimitusjohtaja seurasi häntä pukuhuoneeseen eikä suostunut poistumaan.

Lopulta Sadulle luettiin irtisanomisilmoitus pukuhuoneen ulkopuolella käytävässä ääneen.

– Ilmoitin lähteväni kotiin. Valtava taakka valui selästäni, kun astuin ulko-ovesta. Sen jälkeen en ole taloon mennyt, vaikka vanhuksia on ikävä.

Satu olisi voinut tyytyä kohtaloonsa, mutta hän koki potkunsa suurena vääryytenä. Hän ei voinut vain lähteä hakemaan uutta työpaikkaa.

– Työnantaja tekee saman jollekulle, joka ei kykene pitämään puoliaan. Ajattelin myös vanhuksia ja heidän hoitoaan.

Käräjäoikeus totesi, että Sadulla on kuuluva ääni.

Satu oli toiseen liittoon pettyneenä vaihtanut Tehyyn, jonka lakimies ryhtyi tuloksetta sovittelemaan laitonta irtisanomista. Työnantaja ei suostunut tulemaan vastaan, joten kesällä 2010 oli edessä käräjäoikeuden istunto.

Väliaika oli henkisesti raskasta, kun entinen työantaja moitti häntä kirjallisesti. Tekstit piti oikeudenkäyntiin valmistumisen vuoksi lukea.

– Vähitellen aloin väkisinkin tuntea itseni huonoksi hoitajaksi ja ihmiseksi, vaikken tunnistanut itseäni luonnehdinnoista.

Sadun käsitys vanhusten hoidon luokattomuudesta sai ennen oikeudenkäyntiä tukea puolueettomalta taholta. Terveyskeskuksen lääkäri oli tehnyt Valviraan Villa Mariasta hallintokantelun, koska  laitoksesta tuli terveyskeskukseen huonokuntoisia potilaita.

Vakavimmassa tapauksessa kaatunut vanhus oli tuotu hoitoon vasta pari viikkoa kaatumisen jälkeen keuhkokuumeen takia. Häneltä löytyi pirstaleinen kyynärpäämurtuma.

Oikeudenkäynti ei Satua pelottanut, sillä hän luotti asianajajaansa. Mieleen on painunut hetki, jolloin hän kohtasi todistajansa käräjäoikeuden aulassa. Todistajat ovat terveyskeskuksen lääkäri, entisiä työkavereita, potilaan omainen ja luottamusmies.

Käräjäoikeus totesi työnantajan syytökset ja luonnehdinnat perättömiksi ja tuomitsi Merimajakan korvaamaan laittomasta irtisanomisesta 13 kuukauden palkan sekä oikeudenkäyntikulut. Oikeus arveli rohkean käytöksen tulleen yllätyksenä esimiehille.

Työnantaja valitti korvauksen määrästä hovioikeuteen, joka alensi korvauksen seitsemän kuukauden palkkaa vastaavaksi. Satua ei korvauksen aleneminen hetkauta, koska hän ei lähtenyt rahan vuoksi taisteluun. Hän lähti hakemaan perustuslaillista oikeuttaan sanan-ja ilmaisunvapauteen ja sen hän kokee saaneensa takaisin.

Käräjäoikeus totesi, että Sadulla on kuuluva ääni.
– Kuka potilaan puolesta puhuu, jos hän ei itse kykene, omaiset eivät uskalla ja hoitaja ei saa?

Varoitus on yksilöitävä

  • Työnantaja saa sanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irti vain asiallisesta ja painavasta syystä. Sellaisena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä.
  • Sopimaton kielenkäyttö asiakkaaseen kohdistuvana oikeuttaa yleensä työnantajan irtisanomaan työsopimuksen. Lievissä tapauksissa työntekijälle on annettava varoitus ja mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään. Varoitus on yksilöitävä, koska työntekijällä on oikeus tietää, mistä tilanteesta on kyse.
  • Työntekijän käyttäytymistä palveluammatissakaan ei voi arvioida yksinomaan sen perusteella, miten paljon asiakkaat valittavat.

Julkaistu Tehy-lehdessä 10/2011

27.1.2019 korjattu kirjoitusvirheitä ja lisätty kuvateksti.

Mainos
Mainos