Töiden löytäminen Piilaaksosta oli suomalaishoitajalle hankalaa: ”En päässyt edes haastatteluun”

Sairaanhoitaja Päivi Kinanen huomasi Yhdysvalloissa, ettei oman alan töitä ollutkaan niin helppo saada. Lisäopintojen jälkeen hän pääsi klinikalle, joka auttaa veteraaneja.

Kuvateksti
Vapaa-aikanaan Päivi mieluiten ulkoilee perheen kanssa. ”Ulkoilumahdollisuudet täällä ovat upeat, mutta tilasta kilpailee valtava määrä ihmisiä, joten omaa rauhaa on huonosti tarjolla.”
Kuva: Päivi Kinasen kotialbumi

Sairaanhoitaja Päivi Kinanen, 36, tietää, millaisia traumoja sota ihmiseen jättää. Hän työskentelee Kalifornian Piilaaksossa klinikalla, jossa hoidetaan Vietnamin, Korean ja Lähi-idän sotien veteraaneja. Muutaman toisen maailmansodan veteraaninkin Päivi on työssään kohdannut.

”Pääsääntöisesti veteraanit ovat todella kiitollisia potilaita, mutta sotatraumojen takia monella on käytösoireita ja päihdeongelmia. Joitain potilaita pitää kohdella silkkihansikkain, koska heidän pinnansa on lyhyt. Omalla persoonallani voin helpottaa tilannetta. Pyrin olemaan rento enkä syyllistä tai tuomitse potilasta mistään. Työtahti on leppoisa.”

Kaikki potilaat ovat olleet palveluksessa, mutta hoidettavat vammat tai sairaudet eivät välttämättä ole sotaan liittyviä. Suurin osa vastaanotolle tulijoista kärsii ylipainosta johtuvista sairauksista, kuten sydän- ja verisuonitaudeista ja diabeteksesta.

Yhdysvalloissa on miljoonia sotaveteraaneja ympäri maata. Vapaaehtoinen asepalvelus on monelle vähävaraiselle ainoa keino päästä työelämään ja kouluttautua ammattiin. Valtio maksaa palvelusajalta palkkaa ja tarjoaa eläkkeen sekä terveydenhuollon vielä palveluksen päätyttyäkin. Myös puolisot ovat oikeutettuja terveyspalveluihin.

Veterans Affairs -organisaation klinikalla Päivi hoitaa päivittäin neljää asiakasta. Potilailla on kroonisia alaraajahaavoja, joiden taustalla on verenkierron ongelmia. Ikääntyminen on haavojen merkittävä riskitekijä, samoin diabetes, verenpainetauti, lihavuus ja sydämen vajaatoiminta. 

Päivin työ on itsenäistä. Tiimiin kuuluu lähihoitaja ja asiantuntijasairaanhoitaja, jolla on lääkkeenmääräämisoikeudet. 

”Teemme tiivistä yhteistyötä sairaalan haava- ja avannetiimin kanssa ja tuuraamme toisiamme tarvittaessa. Minulla on mukavat työkaverit. Vain yksi heistä on amerikkalainen. Muut ovat Ukrainasta, Venäjältä, Irlannista ja Filippiineiltä.”

Kiinankielinen päiväkoti

Päivi valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 2007 Oulun ammattikorkeakoulusta ja sai työpaikan Oysin päivystyksestä. Hektinen ja vaihteleva päivystystyö sopi hyvin hänen luonteelleen.

”Vuonna 2010 lähdin kuitenkin uuteen seikkailuun, kun silloinen mieheni sai töitä Yhdysvalloista.”

Päivi ja puoliso muuttivat Yhdysvaltain koillisrannikolle Massachusettsiin, jossa Päivi sai töitä ensin hoiva-avustajana ja myöhemmin sairaanhoitajana. Perheen esikoinen syntyi vuonna 2014. Kuopuksen syntyessä vuonna 2015 perhe oli muuttanut isän töiden perässä länsirannikolle Kaliforniaan.

Pienet lapset oppivat mandariinikiinaa äkkiä.

Kun Päivi avioeron jälkeen vuonna 2016 päätti palata työelämään, lapset saivat englannin ja suomen rinnalle elämäänsä uuden kielen – kiinan. Sopivasti lähietäisyydellä sijaitseva kodinomainen päiväkoti sattui olemaan kiinankielinen.

”Pienet lapset oppivat mandariinikiinaa äkkiä. Nykyisin lapset ovat 7- ja 9-vuotiaita ja käyvät koulun jälkeen kiinankielistä iltapäiväkerhoa.”

Päivi asuu rauhallisella omakoti­alueella Los Altosin kaupungissa noin 40 minuutin ajomatkan päässä San Franciscosta.

”Ex-mieheni asuu kilometrin päässä kotoamme, ja hoidamme lapset yhteistuumin vuoroviikoin. Meillä kummallakaan ei ole täällä sukulaisia tai turvaverkkoa, joten yhteistyön on oltava toimivaa.”

Vaikea tie työelämään

Työelämään kiinni pääseminen on ollut Päiville Yhdysvalloissa vaikeaa. Hänen kokemuksensa on, ettei siellä tunneta tai arvosteta suomalaista työmoraalia ja hyvää koulutusta.

”Olen pyrkinyt töihin päivystykseen, mutta työnantajat suhtautuvat suomalaiseen työkokemukseeni epäluuloisesti. En pääse edes haastatteluun. Ne ulkomaalaiset, jotka ovat opiskelleet sairaanhoitajiksi täällä, ovat päässeet harjoittelujen kautta paremmin sisään systeemiin.”

Työmahdollisuuksiaan parantaakseen Päivi suoritti haavojen ja avanteen hoitoon pätevöittävän tutkinnon. Kurssi kesti noin neljä kuukautta ja maksoi 7 000 dollaria.

”Tutkinto oli hyvä sijoitus, sillä sen avulla pääsin etenemään uralla. Sain valmiudet suunnitella ja toteuttaa haavanhoitoa itsenäisesti sekä käyttää instrumentteja haavan kirurgisessa puhdistamisessa.”

Päivi kertoo, että ulkomaalainen sairaanhoitaja pääsee Yhdysvalloissa usein helpoiten töihin kotisairaanhoitoon. Niin kävi myös Päiville. Hän sai työpaikan terveyspalveluja tarjoavan vakuutusyhtiön Kaiser Permanenten kotisairaanhoidossa.

”Tykkäsin työstä, sillä se oli joustavaa. Vastuullani oli neljä asiakaskäyntiä päivässä, enimmäkseen ikääntyneitä elintapasairauksista kärsiviä.”

Päivi Kinanen pyöräilykypärä päässä tien reunassa.
Pyöräily on Päiville tärkeä harrastus. Hän kulkee pyörällä myös 8 kilometrin työmatkansa Veterans Affairs -klinikalle.​​​

Vaikka Päivi piti työstään, hän halusi perehtyä haava- ja avannepotilaiden hoitoon. Siksi hän puolitoista vuotta sitten haki töihin Veterans Affairs -organisaatioon, jonka klinikoilla hoidetaan sotaveteraaneja.

Päivin työaika veteraaniklinikalla on arkisin kello 7–15.30. Palkkaus on edelliseen kotisairaalatyöhön verrattuna huono, mutta vuosilomaa kertyy 26 päivää vuodessa. Se on lähes tuplasti edelliseen työpaikkaan verrattuna.

”Lisäksi saan tarpeen vaatiessa olla sairas täydellä palkalla 13 päivää vuodessa, kun aiemmat työnantajat korvasivat vain kolme päivää.”

Käteen jää suunnilleen saman verran kuin Suomessa.

Päivin tuntipalkka nykyisessä työssä on 63 dollaria eli noin 60 euroa. Veroprosentti on pienempi kuin Suomessa.

”Silti käteen jää suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Täällä ison osan tuloista vievät lastenhoito, asuminen ja sairausvakuutus sekä säästäminen lasten ammatilliseen koulutukseen ja omaan eläkkeeseen.”

Suomeen kesätöihin

Suomalaisessa ja yhdysvaltalaisessa työkulttuurissa on paljon eroja.

”Monet täällä tuntuvat käyttävän paljon aikaa verkostoitumiseen, ja kuppikuntia syntyy. Kaikkia lomapäiviä ei aina pidetä, koska työnantajan pelätään pitävän lomailijaa tarpeettomana ja antavan potkut.”

Päivi haaveilee vielä pääsevänsä päivystystyöhön, ja hänellä on sitä varten suunnitelma: täytyy mennä sinne, minne kukaan muu ei halua. Piilaaksoon on kerääntynyt uraa luovia ihmisiä ja työvoimaa on tarjolla, mutta hiukan kauempana tilanne on toinen.

”Jos ajan reilun tunnin sisämaahan, alue muuttuu. Sieltä voisi löytyä pieni päivystyssairaala, johon pääsisin. Parin vuoden kuluttua työkokemukseni riittäisi Piilaakson päivystyksiin.”

Loppukesästä Päivi suunnittelee tulevansa muutamaksi viikoksi töihin Suomeen vanhalle työpaikalleen Oulun päivystyspoliklinikalle. Lapset hän ottaa mukaan.

”Haluan, että he saavat nauttia suomalaisesta turvallisuudesta ja oppivat itsenäisyyttä. Yhdysvalloissa lapset joutuisivat kesäleirille, joka muistuttaa koulua.”

Päivi Kinanen istuu rakennustyömaalla.
Mökiltä La Hondan kylästä on lyhyt matkan Tyynenmeren rannalle. Päivi käy sielläkin pyöräilemässä.

Päivi odottaa Suomeen pääsyä myös siksi, että hän potee kroonista koti-ikävää.

”Kaipaan luontoa ja puhtautta ja sitä, että osaan lukea ihmisten eleitä ja kehonkieltä. Lapsistani on kuitenkin kasvanut amerikkalaisia. En usko, että he muuttavat Suomeen hyvästä kielitaidostaan huolimatta. Siksi minunkin elämäni on nyt Yhdysvalloissa.”

Syksyn kuviot Kaliforniassa ovat vielä auki. Ehkä on aika taas yrittää saada työpaikkaa päivystyksestä.

”Unelmani olisi toimia helikopterisairaanhoitajana, sillä tykkään akuuttihoidosta ja ilmailusta. Ennen lasten syntymää harrastin laskuvarjohyppyä.”