Mitä tehdä, kun nelivuotias riehuu ja raivoaa? Apu voi löytyä pienistä muutoksista perheen arjessa

Vanhempaintaitojen vahvistaminen vähentää tehokkaasti lasten käytöshäiriöitä, osoittaa Turun yliopiston tutkimus. Pienet muutokset perheen arjessa voivat tuottaa suuria tuloksia.

Kuva: iStock

Nyrkit viuhuvat, kun nelivuotias saa kiukkukohtauksen. Päiväkotiin lähteminen takkuaa, samoin nukkumaanmeno. Vanhemmalta loppuvat keinot, ja usein päädytään pattitilanteeseen, jossa huutavat sekä lapsi että aikuinen.

Tällaisiin huoliin terveydenhoitaja Jenni Soimala pohtii ratkaisuja yhdessä vanhempien kanssa. Soimala on yksi Voimaperheet-vanhempainohjausohjelman perhevalmentajista.

Voimaperheet-vanhempainohjaus on Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa kehitetty, kokonaan etänä toteutettava hoito-ohjelma. Sillä hoidetaan lasten käytösongelmia varhaisessa vaiheessa.

Perheet, joille hoito-ohjelmaa tarjotaan, seulotaan Voimaperheet-neuvolakyselyllä neuvolan nelivuotistarkastuksen yhteydessä. Ohjausta voivat saada perheet, jotka täyttävät kaksi kriteeriä lapsen vahvuuksia ja vaikeuksia arvioivalla SDQ-mittarilla. Ensimmäinen kriteeri on, että lapsen käytöksessä on haasteita. Toinen on se, että vanhemmat kokevat arjen lapsen käytöshaasteiden takia kuormittavaksi.

Mainos alkaa
Nainen lukemassa kännykkää merimaisema takana. Tekstissä kannuste tilata Tehy-lehden maksuton uutiskirje.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Uutiskirjemainos.
Mainos päättyy

Ohjelma perustuu positiiviseen psykologiaan. Soimala kertoo, että vanhempia herätellään alusta asti huomaamaan lapsessa olevaa hyvää.

”Vanhemmat harjoittelevat omaa ilmaisuaan, myönteisiä eleitä ja ilmeitä, pysähtymistä. Lapselle osoitetaan, että hänestä välitetään, ja hänen kanssaan on kiva viettää aikaa”, Soimala kuvailee.

Soimalan mukaan tällaiset pienet asiat alkavat nopeasti lisätä mukavia hetkiä arkeen. Ensimmäiset muutokset lapsen käytöksessä näkyvät usein jo viikossa tai parissa.

Apua tuhansille perheille

Pia Rantala tutustui Voimaperheisiin neuvolan terveydenhoitajana. Nykyään hän työskentelee ohjelman tutkimuskoordinaattorina ja hoitaa yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa.

”Muistan neuvolasta perheen, joka tuli kiittämään, kun olin ohjannut heidät hoito-ohjelmaan”, hän kertoo.

Rantalan kohtaama perhe ei ole suinkaan ainoa, joka on saanut apua Voimaperheistä.

Ohjelmaa on kehitetty ja tutkittu Turun yliopistossa vuodesta 2010 alkaen. Vuonna 2015 ohjelma jalkautettiin eri maakuntien terveyspalveluihin. Tällä hetkellä hoito-ohjelmaa tarjotaan yhdeksällä hyvinvointialueella.

Jenni Soimala ja Pia Rantala.
Hyvän huomaaminen on Voimaperheet-vanhempainohjauksen kantava voima. Jenni Soimala (vas.) työskentelee ohjelmassa perhevalmentajana, Pia Rantala tutkimuskoordinaattorina. 

Viime huhtikuussa julkaistu tutkimusartikkeli osoittaa, että käytöshäiriöt vähenivät 77 prosentilla lapsista, joiden vanhemmat kävivät ohjelman läpi vuosina 2015–2022. Aineistossa on mukana noin 3 200 perhettä, jotka seulottiin vajaasta 50 000 perheestä.

Kahdeksankymmentä prosenttia perheistä ei enää puoli vuotta ohjauksen jälkeen olisi täyttänyt kriteerejä, joilla hoito-ohjelmaan pääsee. Tulos säilyi kaksi vuotta myöhemmin tehdyissä seurannoissa.

Prosentit olivat korkeita myös tyytyväisyyskyselyssä, johon vastasi noin 4 600 ohjelmaan osallistunutta vanhempaa. 91 prosenttia vanhemmista kertoi, että ohjelma vastasi heidän tarpeitaan. 96 prosenttia suosittelisi ohjelmaa ystävilleen, jos he olisivat avun tarpeessa.

Harjoittelua kotiarjessa

Kun lapsella on käytöshaasteita ja vanhemmalta puuttuvat keinot käsitellä niitä, perheeseen voi syntyä negatiivisen vuorovaikutuksen kierre. Jenni Soimala on nähnyt tämän perhevalmentajana.

Voimaperheissä lähdetään pohtimaan, miten negatiivinen kehä saataisiin pysäytettyä ja tilalle saataisiin myönteistä vuorovaikutusta.

Jokainen perhe asettaa omat tavoitteensa hoitojaksolle. Jos esimerkiksi siirtymät ovat vaikeita ja perheen on aamulla vaikea päästä lähtemään kotoa, tavoitteeksi voidaan ottaa, että aamutoimet saataisiin sujuvammiksi.

Voimaperheet-vanhempainohjaus

  • Hoito-ohjelman tavoitteena on vähentää lasten käytösongelmia.
  • Kestää kolmisen kuukautta.
  • Toteutetaan kokonaan etänä.
  • Koostuu itsenäisesti opiskeltavasta digitaalisesta materiaalista, harjoittelusta kotona ja viikoittaisista puheluista perhevalmentajan kanssa.
  • Digitaalisessa materiaalissa on teoriatietoa ja esimerkkivideoita arjen tilanteista.

Soimala kertoo, että vanhemmat harjoittelevat muun muassa myönteistä vuorovaikutusta ja palkitsemista, lapsen huomioimista muiden puuhien lomassa, siirtymien ennakointia ja yhteistyötä päiväkodin kanssa.

Perhevalmentajan kanssa pohditaan, miten uutta oppia voisi soveltaa oman perheen arkeen. Kullekin viikolle valitaan muutama tilanne, joissa asiaa harjoitellaan.

”Jos teemana on vaikkapa hyvän huomaaminen, tätä kannattaa harjoitella aina kun lapsi leikkii legoilla tai kun luetaan yhdessä iltasatua”, Soimala antaa esimerkin.

Palkinnoksi yhteistä tekemistä

Siirtymien lisäksi perheet kaipaavat usein apua lapsen koviin kiukkukohtauksiin, nukkumaanmenoon, ruokailuun tai sisarusten väliseen vuorovaikutukseen.

Lapsi saattaa esimerkiksi kiukutella, kun on tultu päiväkodista ja vanhempi laittaa ruokaa. Tällöin Soimala ohjaa vanhempaa olemaan lapselle pienen hetken läsnä ennen kokkausta. Näin lapsi tottuu siihen, että huomiota saa helposti.

”Sitten käydään läpi, että äiti menee tekemään ruokaa, mitäs sä tekisit sillä aikaa, ja mitä kivaa tehtäis sitten, kun ruoka on uunissa”, Soimala kuvailee.

Ennen kauppareissua voidaan esimerkiksi sopia, että lapsen vastuulla on hedelmien punnitseminen. Jos lapsi on kaupassa tottelematon, vanhempi voi muistuttaa lasta suunnitelmasta ja palkinnosta, joka häntä odottaa, kun ostokset on saatu tehtyä niin kuin kotona sovittiin. Näin voidaan vähentää kieltämistä ja käskemistä.

Palkintoja lapset ja vanhemmat miettivät yhdessä. Perhevalmentajat kannustavat palkitsemaan mieluummin yhteisellä tekemisellä kuin tavaroilla.

”Usein lapsi voi ehdottaa pyöräilyä tai leipomista isin tai äidin kanssa”, Soimala kertoo.

Tavallinen kuvio on myös se, että lapsi kinuaa herkkuja tai ruutuaikaa, ja lopulta vanhempi antaa periksi. Näin vanhempi tulee opettaneeksi lapselle, että kinuaminen toimii.

On ookoo sanoa, että äiti vastasi sulle jo, nyt ei enää puhuta tästä asiasta.

Soimala sanoo, että tärkeintä on miettiä oma linja etukäteen ja pitää siitä johdonmukaisesti kiinni. Jos tänään ei ole herkkupäivä, lapsen loputtomiin miksi-kysymyksiin ei tarvitse lähteä mukaan.

”On ookoo sanoa, että äiti vastasi sulle jo, nyt ei enää puhuta tästä asiasta. Vaatii toistoja ja harjoittelua oppia, että jos pysyn itse rauhallisena, tilanne menee todennäköisesti ohi”, Soimala kuvaa.

Lasten lisäksi hyvän huomaamista tarvitsevat vanhemmat. Soimala kehuu vanhempia onnistumisista ja kannustaa, kun jokin on hankalaa. Joskus muutosten näkyminen voi viedä viikkoja.

”Silloin perhevalmentajalla on iso rooli tsempata vanhempaa ja kertoa, että tunnesäätelyn ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen ovat pitkäaikaisia tavoitteita, eivätkä ne toteudu hetkessä”, Soimala sanoo.

Usein hoito-ohjelma puree niin tehokkaasti, että ohjauksen loppupuolella kiukkukohtauksia ei enää ole. Jos on, vanhemmalla on työkaluja myös niiden kohtaamiseen.

Perhevalmentajat avainasemassa

Kiinteä kontakti perhevalmentajan kanssa on tutkitusti yksi syy siihen, että 87 prosenttia ohjauksen aloittaneista vanhemmista käy ohjelman loppuun. Osallistumista helpottaa myös se, että kaiken voi tehdä kotona ja joustavalla aikataululla.

Perhevalmentajina työskentelee sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, sosionomeja ja toimintaterapeutti. Kaikki perehdytetään huolellisesti, ja työhön kuuluu työnohjaus. Näin pidetään huolta siitä, että ohjauksen sisältö pysyy yhdenmukaisena ja laatu hyvänä.

Ohjelman toteutuksesta vastaa tutkimuskeskus, rahoituksesta hyvinvointialueet. Neuvolat ovat avainasemassa perheiden tavoittamisessa.

Pia Rantala kertoo, että tutkimusyksikkö lähettää Voimaperheet-neuvolakyselyt suoraan koteihin ja perheet tuovat ne neuvolan nelivuotistarkastukseen. Kyselyn pisteytys tehdään tutkimuskeskuksessa.

”Terveydenhoitajilla on tärkeä rooli, jotta kyselylomakkeet saadaan tutkimuskeskukseen. Jos perhe unohtaa, neuvolassa on varalomakkeita”, hän sanoo.

Tutkimuskeskus tarjoaa neuvoloille säännöllisesti etäkoulutuksia, joissa erityisesti uusille työntekijöille kerrotaan Voimaperheet-neuvolakyselystä ja terveydenhoitajien roolista kyselyn välittäjänä.

”Lisäksi kerromme hiukan, mitä ohjelma sisältää. Silloin terveydenhoitajat voivat motivoida perheitä, jotka voisivat hyötyä hoito-ohjelmasta, mutta epäröivät mukaan lähtemistä”, Rantala kertoo.

Suuri joukko terveydenhoitajia hyödyntää vanhempien täyttämää lomaketta myös omissa keskusteluissaan vanhempien kanssa.

”Terveydenhoitajan työtä helpottaa, kun perheen voi ohjata eteenpäin, ja he saavat apua kasvatuksellisiin asioihin”, Rantala arvioi.

Käytösongelmiin kannattaa puuttua varhain

Lapsuudessa alkaneet, nuoruusiässä jatkuvat käytöshäiriöt ennustavat merkittävää riskiä aikuisiän psykiatrisiin häiriöihin, itsemurhiin ja rikollisuuteen. Näin kertoo tutkimusjohtaja, lastenpsykiatrian professori André Sourander. Hän on yksi Voimaperheet-vanhempainohjausohjelman kehittäjistä.

Yksi ongelma on, että perheet hakevat apua usein vuosien viiveellä. Negatiivinen kierre on jo kroonistunut, ja sen katkaiseminen on vaikeaa.

Sourander arvioi, että Voimaperheet-vanhempainohjausohjelma voisi mahdollistaa riskiryhmässä olevien varhaisen tunnistamisen. Parhaimmillaan se ennaltaehkäisee ongelmia. Siksi Sourander haluaisi nähdä, että ohjelma vakiinnutetaan osaksi perusterveydenhuoltojärjestelmää.

”Olemme osoittaneet, että käytöshäiriöihin puuttuminen ennen kouluikää on tehokasta ja teho säilyy vuosia”, hän toteaa.

Jos seulonta tavoittaisi koko väestöstä perheet, joissa on riski vakaviin ongelmiin, säästöt yhteiskunnalle voisivat olla valtavat.

Hintalappua voi verrata lastensuojelun kustannuksiin. Lasten sijoitukset maksoivat valtiolle vuonna 2024 lähes 1,2 miljardia euroa. Voimaperheet-vanhempainohjausohjelman kustannukset koko väestölle olisivat Souranderin arvion mukaan neljän miljoonan euron paikkeilla. Arvio perustuu hyvinvointialueilla toteutettujen Voimaperheet-ohjelmien kustannuksiin.