Soimala kertoo, että vanhemmat harjoittelevat muun muassa myönteistä vuorovaikutusta ja palkitsemista, lapsen huomioimista muiden puuhien lomassa, siirtymien ennakointia ja yhteistyötä päiväkodin kanssa.
Perhevalmentajan kanssa pohditaan, miten uutta oppia voisi soveltaa oman perheen arkeen. Kullekin viikolle valitaan muutama tilanne, joissa asiaa harjoitellaan.
”Jos teemana on vaikkapa hyvän huomaaminen, tätä kannattaa harjoitella aina kun lapsi leikkii legoilla tai kun luetaan yhdessä iltasatua”, Soimala antaa esimerkin.
Palkinnoksi yhteistä tekemistä
Siirtymien lisäksi perheet kaipaavat usein apua lapsen koviin kiukkukohtauksiin, nukkumaanmenoon, ruokailuun tai sisarusten väliseen vuorovaikutukseen.
Lapsi saattaa esimerkiksi kiukutella, kun on tultu päiväkodista ja vanhempi laittaa ruokaa. Tällöin Soimala ohjaa vanhempaa olemaan lapselle pienen hetken läsnä ennen kokkausta. Näin lapsi tottuu siihen, että huomiota saa helposti.
”Sitten käydään läpi, että äiti menee tekemään ruokaa, mitäs sä tekisit sillä aikaa, ja mitä kivaa tehtäis sitten, kun ruoka on uunissa”, Soimala kuvailee.
Ennen kauppareissua voidaan esimerkiksi sopia, että lapsen vastuulla on hedelmien punnitseminen. Jos lapsi on kaupassa tottelematon, vanhempi voi muistuttaa lasta suunnitelmasta ja palkinnosta, joka häntä odottaa, kun ostokset on saatu tehtyä niin kuin kotona sovittiin. Näin voidaan vähentää kieltämistä ja käskemistä.
Palkintoja lapset ja vanhemmat miettivät yhdessä. Perhevalmentajat kannustavat palkitsemaan mieluummin yhteisellä tekemisellä kuin tavaroilla.
”Usein lapsi voi ehdottaa pyöräilyä tai leipomista isin tai äidin kanssa”, Soimala kertoo.
Tavallinen kuvio on myös se, että lapsi kinuaa herkkuja tai ruutuaikaa, ja lopulta vanhempi antaa periksi. Näin vanhempi tulee opettaneeksi lapselle, että kinuaminen toimii.
On ookoo sanoa, että äiti vastasi sulle jo, nyt ei enää puhuta tästä asiasta.
Soimala sanoo, että tärkeintä on miettiä oma linja etukäteen ja pitää siitä johdonmukaisesti kiinni. Jos tänään ei ole herkkupäivä, lapsen loputtomiin miksi-kysymyksiin ei tarvitse lähteä mukaan.
”On ookoo sanoa, että äiti vastasi sulle jo, nyt ei enää puhuta tästä asiasta. Vaatii toistoja ja harjoittelua oppia, että jos pysyn itse rauhallisena, tilanne menee todennäköisesti ohi”, Soimala kuvaa.
Lasten lisäksi hyvän huomaamista tarvitsevat vanhemmat. Soimala kehuu vanhempia onnistumisista ja kannustaa, kun jokin on hankalaa. Joskus muutosten näkyminen voi viedä viikkoja.
”Silloin perhevalmentajalla on iso rooli tsempata vanhempaa ja kertoa, että tunnesäätelyn ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen ovat pitkäaikaisia tavoitteita, eivätkä ne toteudu hetkessä”, Soimala sanoo.
Usein hoito-ohjelma puree niin tehokkaasti, että ohjauksen loppupuolella kiukkukohtauksia ei enää ole. Jos on, vanhemmalla on työkaluja myös niiden kohtaamiseen.
Perhevalmentajat avainasemassa
Kiinteä kontakti perhevalmentajan kanssa on tutkitusti yksi syy siihen, että 87 prosenttia ohjauksen aloittaneista vanhemmista käy ohjelman loppuun. Osallistumista helpottaa myös se, että kaiken voi tehdä kotona ja joustavalla aikataululla.
Perhevalmentajina työskentelee sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, sosionomeja ja toimintaterapeutti. Kaikki perehdytetään huolellisesti, ja työhön kuuluu työnohjaus. Näin pidetään huolta siitä, että ohjauksen sisältö pysyy yhdenmukaisena ja laatu hyvänä.
Ohjelman toteutuksesta vastaa tutkimuskeskus, rahoituksesta hyvinvointialueet. Neuvolat ovat avainasemassa perheiden tavoittamisessa.