Tämä paikka voi olla sinun, jos haluat kantaa vastuuta ja tehdä vaikeita päätöksiä. Pidät pitkistä työpäivistä ja olet parhaimmillasi poikkeustilanteissa. Taikurin taidot ovat pestissä plussaa.
Sote-alan esihenkilöön kohdistuu odotuksia ja paineita, muuallakin kuin työpaikkailmoituksissa. Johdettavia on tyypillisesti paljon. Tiukat resurssit ja niukkuus leimaavat alaa. Osa työntekijöistä kokee eettistä stressiä, kun ei voi tehdä omaa työtään niin hyvin kuin haluaisi.
Työhön liittyy myös mielikuvia ja uskomuksia, jotka saavat pohtimaan omaa soveltuvuutta ja motivaatiota tehtävään. Mitä niistä kannattaa uskoa, mitä ei? Mitä pitää tietää, jos pomon paikka siintää omalla urapolulla? Kysyimme tätä organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaalta ja osastonhoitaja Katri Ketolalta, joka valittiin viime vuonna Pirkanmaan hyvinvointialueen vuoden lähiesihenkilöksi.
1. Esihenkilö ei ole kaikkien kaveri
Esihenkilön tulee olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Hän ei tee päätöksiä kaverin etu edellä, vaan koko työyhteisön, organisaation ja potilaan parhaaksi.
”Jos nousee esihenkilöksi työntekijöiden joukosta, on tiedostettava roolinmuutos. Kaverisuhteet eivät saa vaikuttaa omaan työhön”, Jaakko Sahimaa selventää.
Katri Ketola myöntää, ettei roolin muutos kolme vuotta sitten työntekijästä osastonhoitajaksi ollut helppo. Katri johtaa samaa neurologian osastoa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, jossa hän työskenteli suurimman osan 22 sairaanhoitajavuodestaan.
”Alussa olin korostuneen tarkka, etten vahingossakaan suosi ketään. Vaikeinta oli tehdä päätöksiä tilanteissa, joista tiesi etukäteen, ettei lopputulos ole kaikkien mieleen.”
Katria auttoivat keskustelut edeltäjänsä kanssa ja hyvinvointialueen johtamisen ja kehittämisen yamk-tutkinnossa saadut opit. Nykyään hän ymmärtää, ettei hän ole vaihtanut työyhteisössä puolta. Hänen vastuunsa on vain erilainen kuin työntekijöillä.
”Minä vastaan, jos joku törttöilee.”
Työystävistä ei tarvitse luopua kokonaan, Jaakko Sahimaa lohduttaa.
”Töissä ollaan töissä, ja vapaalla kaverin kanssa puhutaan mieluusti muuta kuin työasiaa.”
2. Työpäivät venyvät, samoin esihenkilö
Katrin työlistalla voi päivän aikana olla esimerkiksi työkykykeskustelu työntekijän kanssa, potilaiden omaisten yhteydenottoja, sijaisten etsimistä, vuorosuunnittelua, kokouksia, kehittämishankkeita ja haittatapahtumailmoitusten käsittelyä. Hän on edelleen yllättynyt siitä, mitä kaikkea hänen vastuullaan on siivouksesta talotekniikkaan saakka.
”Haluaisin olla enemmän hoitajien mukana ja käydä vaikka kääntämässä potilasta. Johtaminen on helpompaa, kun tietää, mitä johtaa.”
Työpäivät venyvät, ja välillä arki osastolla on tulipalojen sammuttelua. Katri myöntää, että hän kokee työssään riittämättömyyttä. Työlistalla on aina enemmän tehtäviä kuin aikaa.
Kaikkea ei voi tehdä täydellisesti, eikä yksin, organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa muistuttaa. Katri on opetellut priorisoimaan ja pyytämään apua, joskus sairaalan ulkopuoleltakin.
”Kun selvittelin sähkökatkoon liittyvää tapahtumaa ja osaston mahdollisia korjaustarpeita, huomasin, miten arvokasta käytännön osaamista lähipiirissäni on. Sähkömiesavopuolisoni on auttanut minua esimerkiksi sähköpiirustusten kanssa ja putkimiesisäni temppuilevien viemäreiden kanssa.”