Töissä Euroopan sydämessä

Työterveyshoitaja Satu Europaeus lähtee joka aamu ulkomaille töihin. Hän asuu Saksassa Trierin kaupungissa ja käy töissä noin 45 kilometrin päässä naapurivaltiossa Luxemburgissa. Bussimatka töihin Euroopan investointipankkiin kestää tavallisesti alle kolme varttia. 

”Sukunimeni sopii hyvin yhteen työpaikkani nimen kanssa. Sen vuoksi saan kyllä oman osani hyväntahtoisesta vitsailusta”, Satu Europaeus sanoo.

Hänen työpäivänsä Euroopan investointipankissa alkaa työterveystiimin yhteisillä aamukahveilla. Samalla käydään läpi päivän ohjelmaa. 

Työterveystiimissä Sadulla on saksalainen, turkkilainen, kolme ranskalaista ja kaksi portugalilaista kollegaa. Heistä kolme on lääkäreitä ja kolme hoitajia. Assistentteja on kaksi. 

Satu pitää työyhteisönsä monikulttuurisuudesta. Hän on huomannut, että kun koolla on ihmisiä monista maista, yhdistäviä tekijöitä löytyy aina enemmän kuin erottavia. Vaihtelevista taustoista ponnistavilta kollegoilta voi myös aina oppia uutta.

”Karikatyyrimäisiä piirteitä kuuluu kaikkiin kansallisuuksiin, ja nauramme niille yhdessä. Minua on sanottu epätyypilliseksi suomalaiseksi, koska puhun paljon.” 

Työstressi puhuttaa

Euroopan investointipankki työllistää kaikkiaan noin 4 000 ihmistä, osan pääkonttorilla Luxemburgissa ja osan ulkomailla. Työterveystiimillä on päivystysvelvollisuus, joten Satu ja hänen kollegansa ovat aina valmiina isojen ja pienten onnettomuuksien varalta. Työpäivän kulku riippuu siitä, tuleeko ensiaputilanteita vai ei. 

”Onneksi vakavampia ensiaputilanteita on harvoin. Pieniä haavereita ja keskustelutukea vaativia tapahtumia on päivittäin.”

Työterveystiimiin otetaan yhteyttä myös stressin vuoksi. Satu tapaa työpaineiden uuvuttamia asiakkaita päivittäin, ja ratkaisuja mietitään yhdessä.

Työpäivänsä Satu voi suunnitella melko vapaasti. Virallisesti hänen vastuullaan ovat työergonomiset asiat ja sairauspoissaolojen seuranta, mutta virkaiältään vanhimpana hän kertoo kantavansa eniten vastuuta koko tiimin hyvinvoinnista ja töiden sujumisesta. Tehtäviin kuuluu myös paljon toiminnan kehittämistä ja yhteistyötä pankin tiimien kanssa. Koska työntekijöitä on ympäri maailman, Sadulla on paljon myös etäkokouksia ja puheluja.

”Lisäksi huolehdin matkailijoiden rokotuksista ja raskaana olevista työntekijöistä, jos he kaipaavat tukea. Joskus käyn asiakkaitteni luona heidän työpisteissään, joskus otan heitä vastaan työhuoneessani.”

Onnellinen sattuma 

Satu Europaeus kasvoi Ylä-Savossa Kiuruvedellä ja unelmoi alun perin lääkärin tai opettajan työstä. Aikuisena hän totesi, että terveydenhoitajan ammatissa kiinnostuksen kohteet yhdistyvät houkuttelevalla tavalla. Terveydenhoitajaksi hän valmistui Kajaanin ammattikorkeakoulusta vuonna 1998.

”Valmistuttuani lähdin Lontooseen, koska Englanti rekrytoi silloin hoitajia aktiivisesti. Olen aina ollut utelias sen suhteen, miten muualla eletään.”

Lontoossa Satu työskenteli Homertonin yliopistollisessa sairaalassa, mutta muutti pian silloisen poikaystävänsä luo Väli-Amerikkaan Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan. He olivat tavanneet puolisen vuotta aiemmin Suomessa ennen kuin molemmat lähtivät töihin ulkomaille.

Nicaraguassa Satu opiskeli espanjaa ja aloitti kouluterveydenhoitajan työt kansainvälisessä American-Nicaraguan Schoolissa. Satu viihtyi kouluterveydenhoitajana, mutta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen vuonna 2000 pariskunta palasi Suomeen. Vuosina 2001 ja 2004 perhe kasvoi vielä kahdella lapsella.   

Muutamien kotiäitivuosien jälkeen Satu työskenteli Hyvinkäällä terveydenhoitajana neuvolassa ja kouluissa, kunnes hänelle tarjottiin sijaisuutta työterveyshuollossa vuonna 2013. 

Se oli onnellinen sattuma.

”Tajusin, mitä haluan tehdä: kehittää työhyvinvointia ja tukea ihmisiä työelämässä. Pätevöidyin työterveyshoitajaksi Työterveyslaitoksella ja suoritin vuonna 2017 myös kliinisen asiantuntijuuden yamk-tutkinnon.”

Puhelu oudosta numerosta

Noin kuusi vuotta sitten Satu istui junassa matkalla töihin Espooseen, kun puhelimen näytöllä välkkyi outo ulkomaalainen numero. Hetken hän epäili, että kyseessä oli huijauspuhelu. Vastaaminen kuitenkin kannatti. Soittaja oli luxemburgilainen rekrytoija.

”Yhteydenotto oli jymy-yllätys. Luulen, että asiaa auttoi se, että minulla oli englanninkielinen Linkedin-profiili. Tuon puhelun tuloksena olen täällä nyt.”

Ehdotus tuli sopivaan aikaan. Satu oli ehtinyt kaivata uutta, ja lapsetkin olivat teini-iässä.

”Koko perhe kannusti, ja muutaman kuukauden kuluttua löysimme itsemme tästä lilliputtivaltiosta.” 

Alussa vaikeuksia aiheutti ranskan kieli. Vaikka englanti on pääasiallinen työkieli, Sadun työsopimukseen kuuluu velvoite opiskella ranskaa.  

”Ranskan kieli on ollut todella haastavaa loputtomine kielioppisääntöineen ja poikkeuksien poikkeuksineen. Lisäksi puhuttu ranska on aivan erilaista kuin se, mitä kielioppi opettaa.”

Työterveyshoitajan toimenkuva Luxemburgissa on erilainen kuin Suomessa. Suomessa työterveyshuolto on usein ulkopuolisen toimijan tarjoama palvelu, mutta Sadun työpaikalla se on yrityksen sisäistä palvelua ja osa henkilöstöyksikköä. Työterveyshoitajia on Keski-Euroopassa Sadun mukaan vähän, ja tehtävät ovat rajatumpia kuin mihin hän tottui toimiessaan hoitajana Suomessa. Satu kokee kuitenkin, että hänen erityisosaamistaan arvostetaan. 

Satu on myös pitänyt ammattitai­­toaan yllä. Hän sanoo, että Suomessa työterveys­alan koulutus on korkeatasoista, joten hän käy mielellään entisessä kotimaassaan täydentämässä opintojaan.

”Olen suorittanut esimerkiksi ergonomian ja työhyvinvoinnin opintoja avoimessa yliopistossa ja kouluttautunut työhyvinvointipäälliköksi.” 

Viime aikoina työ Euroopan investointipankissa on tuntunut Sadusta myös raskaalta, sillä työpaikalla on tehty paljon muutoksia sekä organisaation strategiassa että konkreettisesti yhteisön sisällä. Se on vaikuttanut niin, että jopa muutto Suomeen on käynyt Sadun mielessä.

”Mutta haastavimmat vaiheet ovat ohi, ja nyt tuntuu paremmalta. Vuosi kerrallaan, niin sanon aina miehellenikin. Elämä on tässä ja nyt.” 

Suomalaishoitaja osaa 

Satu kuvailee Luxemburgia pieneksi, sieväksi ja rauhalliseksi valtioksi.

”Julkinen liikenne on ilmaista, asuminen taas kallista, mutta palkatkin ovat kilpailukykyisiä.” Sairaanhoitajan perusvuosipalkka on Luxemburgissa 88 000–90 000 euroa.

Hintavat kodit saivat kuitenkin aikaan sen, että vuosi sitten Satu puolisoineen muutti Saksan puolelle asumaan. Ratkaisu on Luxemburgissa työskenteleville yleinen. Myös Belgia ja Ranska ovat suosittuja maita asua. Saksalaiseen Trierin kaupunkiin Satu kertoo kotiutuneensa hyvin. 

Luxemburgissa monet asiat toimivat Sadun mielestä samoin kuin Suomessa yhteisten eurooppalaisten suositusten ja sääntöjen pohjalta. Organisaation byrokratia ja hierarkia tosin tuntuvat hänestä raskaammilta kuin Suomessa.

”Esimerkiksi hoitokulttuurissa se näkyy niin, että hoitajat Luxemburgin sairaaloissa eivät toimi yhtä itsenäisesti kuin Suomessa. Meitä hoitajia arvostetaan Suomessa minusta enemmän.”

Satu toteaa, että suomalaishoitajat ovat melkoisia moniosaajia tietoineen ja taitoineen. Hän on tehnyt saman huomion kaikissa maissa, joissa on työskennellyt: suomalaisten hoitajien koulutus ja työharjoittelu valmistavat käytännön työhön poikkeuksellisen hyvin. 

”Ammattiylpeyteen on siis syytä.”