Huoli ympäristöstä helpottuu tekemällä

Instrumenttihoitaja Tiina Halla on tehnyt työtä leikkaussalissa 25 vuotta. Sinä aikana hän on nähnyt kertakäyttökulttuurin kasvun. Enää gastrokirurgi ei aina ompele suonenpäitä kiinni langalla, vaan suonien vuoto tyrehdytetään polttamalla. Sen jälkeen polttamiseen käytettävä kertakäyttöinen, satoja euroja maksava instrumentti heitetään roskiin.

”Toki uusi teknologia on nopeuttanut leikkausaikoja huomattavasti. En sano, ettei uusia välineitä saisi käyttää. Mutta joskus mietityttää, onko niitä pakko ottaa käyttöön etenkään pienemmissä toimenpiteissä”, Halla pohtii.

Jätteen synty mietityttää, sillä Halla on huolestunut työnsä ympäristövaikutuksista. Husin Jorvin anestesia- ja leikkausosaston roskapussien keskellä maapallon tolaa ei pysty unohtamaan.

”Totta kai tilanne ahdistaa. Kertakäyttötuotteet kuormittavat luontoa ihan eri lailla”, Halla sanoo.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristökuormasta on syytäkin olla huolissaan. Vuonna 2019 alan laskettiin tuottavan 6,5 prosenttia koko Suomen kulutusperäisistä kasvihuonepäästöistä. Tieto voi yllättää, sillä moni mieltää hoitoalan päästöttömäksi.

”Palveluiden ajatellaan usein olevan aika aineettomina. Tarvitaan kuitenkin kiinteistöjä, peruskorjauksia, ylläpitoa, materiaaleja, energiaa ja tukitoimia, jotta hoivatyötä voidaan tehdä”, sanoo Rambollin kestävän kehityksen johtaja Riina Känkänen. Hän on aiemmin työskennellyt erikoissairaanhoidon ympäristövastuun parissa Husissa.

Niin valtio kuin terveydenhuollon toimijat haluavat painaa sote-alan hiilijalanjälkeä alas. Esimerkiksi Hus haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.

Yksittäiselle hoitajalle tilanne voi tuntua epäselvältä. Moni välittää ympäristöstä, mutta ei välttämättä tiedä, miten edistää asioita itse ja minkälaisilla teoilla on merkitystä.

Ympäristön, potilasturvallisuuden ja talouden välillä tasapainoilu haastaa myös johtajia.

”Pitää miettiä, mikä edistää hoitotyötä kokonaisuutena ja samalla ympäristöasioita”, tiivistää Husin ympäristöhallinnon päällikkö Jani Valkama.

Hoitajien ääni kuuluviin

Terveydenhuollon hiilijalanjäljestä yli 40 prosenttia tulee aineiden ja tarvikkeiden hankinnoista. Jokaisen tuotteen tekeminen, kuljettaminen ja pakkaaminen kuluttaa luonnonvaroja ja aiheuttaa päästöjä.

Hankittavien tavaroiden tuotantotavalla on suuri merkitys, Jani Valkama muistuttaa. Samoin sillä, mitä hankitaan käytettynä ja kuinka paljon hankintoja oikeasti käytetään.

Valkaman mukaan hoitajat voivat auttaa hankinnoissa antamalla palautetta siitä, mikä tuote toimii käytännössä ja mikä ei.

Tiina Hallan mielestä hoitajat ovat saaneet äänensä kuuluviin hankintojen kilpailutuksissa. Hänestä kuitenkin tuntuu, että joskus hinta on ratkaiseva tekijä etenkin halpaa bulkkitavaraa hankittaessa.

”Harmittaa, jos pitää ottaa viisi imukatetria, kun aikaisemmin pärjäsi yhdellä, vaikkei yhden hinta varmasti ole montaakaan senttiä. Miksi meiltä kysytään mielipidettä, jos sitä ei kuunnella loppuun asti?”

Hankinnat kilpailutetaan usein moneksi vuodeksi kerrallaan, joten monesti nopeampi tapa suojella ympäristöä on pyrkiä vähentämään tuotteiden turhaa käyttöä.

Jorvin leikkaus- ja anestesiaosastolla tästä on hyvää kokemusta. Osasto oli esimerkiksi mukana Husin Karsi käsineitä -kampanjassa. Sen seurauksena kertakäyttöisiä muovihanskoja kului viime vuonna 33 paria per toimenpide, mikä oli 5,5 hanskaparia vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Vähennyksen ansiosta hanskoja säästettiin vuoden aikana noin 45  000 paria. Koko Husissa säästö on tarkoittanut vuodesta 2022 alkaen kymmeniä tuhansia kiloja vähemmän sekajätettä.

Hallan työkaveri, anestesiahoitaja Laura Muttonen-Laakso miettii, että yli 30 hanskaparia per toimenpide saattaa kuulostaa yhä paljolta. Luvussa on kuitenkin mukana myös esimerkiksi laitoshuoltajien hanskat. Leikkauksiin voi osallistua jopa viisi kirurgia ja kolme hoitajaa. Pitkissä leikkauksissa käsineitä vaihdetaan.

Leikkaus- ja anestesiaosastolla hoidetaan myös esimerkiksi palovammapotilaita, joiden hoito vaatii tavallista enemmän hanskoja.

Olennaista on ollut löytää tilanteet, joissa hanskoja ei tarvita.

”Aikaisemmin hanskat vedettiin käteen aina, kun potilaaseen koskettiin, esimerkiksi vedettiin hänet tasolta toiselle. Nyt on ymmärretty, että eihän sellaisessa tilanteessa tarvitse hanskoja, jos potilas ei ole kosketuseristyksessä”, Halla sanoo.

Tärkeää on myös hukkakäytön vähentäminen. Esimerkiksi leikkauksessa avataan vain ne instrumenttituotteet, joita oikeasti käytetään.

”Ennen otettiin valmiiksi lähestulkoon kaikki”, Halla muistaa.

20 vuotta vanha takki

Ympäristön kannalta parasta olisi, ettei uutta tavaraa tarvitsisi hankkia lainkaan. Jos uutta on pakko ottaa käyttöön, seuraavaksi parasta luonnon kannalta on käyttää sitä pitkään.

Hus pesettää esimerkiksi leikkaussalivaatteita uudelleenkäyttöön. Tiina Hallan ja Laura Muttonen-Laakson suosikkitakit ovat jopa 20 vuotta vanhoja.

”Ne ovat mukavia! Aivan kuin päällä olisi silkkiaamutakki”, naiset nauravat.

Uusiokäyttö ei kuitenkaan ole itseisarvo sen enempää hoitajille kuin sairaalan hallinnollekaan. Välillä leikkaussalissa työskentelevät hoitajat tarvitsevat operaation luonteen vuoksi uudempia, eritteiltä paremmin suojaavia takkeja. Haastattelupäivänä päässä olivat kertakäyttöpipot, koska kestokäyttöiset olivat loppu.

Ympäristöhallinnon päällikön Jani Valkaman mukaan kaikissa valinnoissa on mietittävä tuotteen materiaalia, käyttötarkoitusta ja määrää.

”Joskus kertakäyttöisyys voi olla parempi ratkaisu kuin peseminen.”

Muovit talteen

Iso osa terveydenhuollossa käytettävistä tarvikkeista päätyy väistämättä roskiin, sillä potilasturvallisuudesta ei voi tinkiä.

”Kaikkea jätettä emme voi välttää, jotta potilas saadaan hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin huomio kiinnittyy jätteiden kierrätykseen”, sanoo kestävän kehityksen johtaja Riina Känkänen.

Hoitajan työssä ympäristöasiat konkretisoituvatkin ehkä useimmiten sen pohtimiseen, mihin kädessä olevan roskan laittaisi.

Tiina Halla ja Laura Muttonen-Laakso iloitsevat siitä, että muovin keräys laajentui Husissa parisen vuotta sitten.

”Ennen rakennuksen peruskorjausta meillä ei ollut tiloja kierrätystä varten”, Halla kertoo.

Uusiin sairaalarakennuksiin ja -osastoille on suunniteltu tilat kierrätystä varten. Jorvin leikkaus- ja anestesiaosastolle tilattiin remontin jälkeen jokaiseen leikkaussaliin ja heräämöön roskavaunu, johon voi lajitella sekajätteen, muovin ja kartongin.

Henkilökunnan aktiivinen kierrätys on tuottanut tulosta. Osastolta lähti vuonna 2024 yhteensä 942 sekajätepussia vähemmän kuin vuonna 2023. Kartonkipussien määrä lisääntyi 788 pussilla ja muovin 805 pussilla.

”Se, että olemme alkaneet kierrättämään, on helpottanut paljon ahdistusta kertakäyttöisten tuotteiden käytöstä”, Muttonen-Laakso sanoo.

Kierrättäminen vaatii hoitajilta ylimääräistä ennen kaikkea heräämössä. Isossa tilassa on kaksi jätteen keräyspistettä.

”Siellä kertyy askelia, jos aikoo ­kierrättää”, Muttonen-Laakso myöntää.

Hoitajat ovat kuitenkin aavistuksen yllättyneitäkin, miten hyvin kierrätykseen on suhtauduttu. Heitä liikuttaa myös se, että kollegat kierrättävät niilläkin osastoilla, joilla se ei vielä ole ­helppoa.

”Hoitajat keräävät päivän aikana eri jätteitä kaarimaljoihin ja kiikuttavat ne sitten kierrätykseen”, Muttonen-Laakso kertoo näkemästään toisessa sairaalassa.

Myös eräs tuotevalmistaja on ­alkanut kierrättää kertakäyttöisiä leikkausinstrumentteja. Näin niiden materiaalit saadaan uusio­käyttöön.

Jani Valkama muistuttaa, että vaikka jätehuollosta tulee vain prosentti soten päästöistä, jätteiden lajittelulla arvokkain materiaali saadaan talteen. Kierrättäessä jokainen voi myös kokea tekevänsä oman osansa.

”Maailmantuskaa ehkäisee se, että murehtii vähemmän asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, ja vaikuttaa siihen, mihin voi. Oleellista on pyrkiä välttämään jätteen syntyä ja ohjata syntynyt jäte mieluiten kierrätettäväksi”, Känkänen sanoo.

Roskien lajittelu on tärkeää myös siksi, että terveydenhuollossa syntyy ­päivittäin valtavasti jätettä. Yksi imu­katetri voi tuntua pikkujutulta, mutta sadat tuhannet imukatetrit eivät.

”Kun yksi tekee, kaikki tekevät”

Ympäristöasioiden miettiminen kysyy hoitajalta viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Vaikka kuinka tulisi töihin pyörällä, lajittelisi muovin ja yrittäisi vaikuttaa työpaikan valintoihin ympäristön näkökulmasta, sote-päästöt eivät noin vaan vähene.

”Tämä työ on hidasta”, sanoo Jani Valkama.

Paras lääke turhautumiseen on toimeen tarttuminen.

”Ei auta jossitella ja pohtia, ettei tästä mitään tule. Pitää vaan lähteä tekemään”, Halla kehottaa.

Tiina Halla on toiminut ympäristövastaavana viisitoista vuotta ja Laura Muttonen-Laakso kolme. He kannustavat ympäristöasioista kiinnostuneita hoitajia kouluttautumaan ympäristövastaaviksi tai kertomaan kehitysehdotuksiaan oman työpaikkansa vastaaville.

Molemmat muistuttavat, ettei pyörää kannata keksiä uudelleen. Suomen eri sairaaloissa ja oman sairaalan eri osastoilla tehdään paljon hyviä ympäristötekoja. Niistä kannattaa kysyä ja niitä kannattaa matkia.

Kollegat kannattaa ohjeistaa uusiin toimintatapoihin hyvin, esimerkiksi kuvallisten ohjeiden avulla.

”Ihminen oppii myös mallista. Kun yksi tekee, kaikki tekevät”, Muttonen-Laakso muistuttaa.

Terveydenhuollon henkilökuntaan kohdistuu tällä hetkellä paljon erilaisia paineita. Jani Valkama toivoo, ettei ympäristöasioista tulisi yhtä stressinaihetta lisää, vaan pikemminkin ylpeydenaihe.

Vaikka hoitotyö kuormittaa ympäristöä, se on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti hyvin vaikuttavaa työtä. Perustyön onnistuminen vähentää myös ympäristökuormaa.

”Vaikuttava hoito laskee esimerkiksi erikoissairaanhoidon palveluiden tarvetta”, huomauttaa Valkama. 

Lähteenä myös: Valtioneuvoston kanslian vuonna 2023 julkaisema selvitys ekologisesti kestävästä sosiaali- ja terveydenhuollosta.