Johtajasta on moneksi

4.2.2026
Teksti Ulla Ojala | Kuvat Harri Virta

Essi Laaksonen lupautui sijaiseksi sijaishuollon yksikköön kohta 17 vuotta sitten. Nyt hän on yksikönjohtaja, jonka työhön kuuluu olla välillä kokki, autonkuljettaja ja yksityisetsivä.

Lapset innostavat Essi Laaksosta, 46, työssään lastensuojelun sijaishuollon yksikönjohtajana. Hän on juuri käynyt hyviä keskusteluja lapsen kanssa, joka on alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten puhuu toisille ihmisille. Jos jokin ei ole mennyt lapsen toivomalla tavalla, hän on alkanut uhkailla.

”Tämä ei tarkoita sitä, että uhkaava puhe jäisi heti pois. Emme voi olettaa, että jokin käyttäytymismalli, jonka lapsi on omaksunut useiden vuosien aikana, korjaantuisi hetkessä kuin sormia napsauttamalla. Mutta sekin, että lapsi itse kiinnittää huomiota johonkin tapaan käyttäytyä, on jo askel eteenpäin. Tällaisista lasten omista oivalluksista saan paljon iloa”, sanoo Essi.

Essi työskentelee johtajana yksityisessä lastensuojelun sijais- ja avohuollon palveluja tarjoavassa Metsämaa-yksikössä, joka on osa Lehmuskolo Oy:tä. Porin Meri-Porissa sijaitsevassa ympärivuorokautisessa yksikössä asuu viisi 12–18-vuotiasta lasta, joilla on erityisen tuen tarpeita psyykkisen oireilun tai sairastumisen vuoksi. Henkilökuntaa on seitsemän ja sijaiset päälle.

Essi Laaksonen kasvokuva.
Kuva:
Harri Virta

Johtaja Essi Laaksonen

Tätä työkaverini eivät minusta tiedä:

Minusta piti tulla alun perin päihdetyöntekijä, mutta päädyin sattuman kautta töihin lastensuojeluun.

Lapsilla saattaa olla masennusta, ahdistuneisuutta, itsetuhoisuutta, syömishäiriö tai traumaoireita.

”Traumaoireisuus näkyy taustalla oikeastaan kaikessa lasten käyttäy­tymisessä. Kun lapsi ei esimerkiksi pidä koskaan lupauksiaan, taustalla saattaa vaikuttaa, etteivät hänen elämänsä aikuiset ole pitäneet lupauksiaan. Näin he ovat viestittäneet, ettei niiden pitäminen ole tärkeää. Silloin meidän on tärkeää pitää kiinni luvatusta ja antaa lapselle sillä tavoin korvaavia koke­muksia.”

Sattuman kauppaa

Essin lähes 17 vuoden mittainen työura lastensuojelussa alkoi sattuman kautta. Sosionomin tutkinto taskussaan hän teki seurakunnalla nuorisotyön ohjaajan sijaisuutta. Metsämaalla työskennellyt ystävä sattui mainitsemaan puhelimessa, että hänen pitää hankkia tiistaiksi sijainen yksikköön.

”Ystävä kysyi, mitä teen tiistaina, ja sanoin sen olevan vapaapäivä. Silloin hän kysyi, tuletko meille töihin. Hänen piti vielä varmistaa esihenkilöltään, voiko minut palkata ilman haastattelua.”

Hetken päästä ystävä soitti ja toivotti Essin tervetulleeksi yksikköön.

”Sitä sijaisvuoroa olen tehnyt kohta 17 vuotta. Lisäksi kyseinen esihenkilö on nykyään aviomieheni.”

Työsuhde on muuttunut vakituiseksi, työtehtävät vaihtuneet vuosien varrella ja työpaikkakin muuttunut viime vuoden aikana Metsämaan itsenäistymisyksiköstä erityisyksiköksi. Essi kävi myös pyrähtämässä neljän vuoden ajan toisessa yrityksessä, mutta palasi takaisin.

Hallintoa ja kasvatusta

Nykyisellään Essin työhön kuuluu ”paljon kaikkea”. Käytännössä se tarkoittaa yksikön henkilöstöhallinnosta huolehtimista ja lasten kasvatusvastuun kantamista. Työaika on pääsääntöisesti kello 8–16.

Essi tekee työvuorolistat, hoitaa rekrytoinnin, valmistelee ja vetää tiimipalaverit sekä perehdyttää omalta osaltaan uusia työntekijöitä.

Hän lähettää aamuisin lapset kouluun, katsoo, että aamupalat on syöty, lääkkeet otettu ja hampaat pesty. Essi tarkistaa myös, että lapsilla on puhtaat ja säänmukaiset vaatteet yllä.

”Sitten hyvän koulupäivän toivotukset ja heipat vielä päälle.”

Meillä on todella monihaasteisia lapsia. Käännämme aina jokaisen kiven löytääksemme keinon, jolla lapsi tulisi parhaiten autetuksi.
Essi Laaksonen työkavereineen keittiössä.

Lasten koulupäivän aikana Essi tekee hallinnollisia töitä, ja joskus hän on ottamassa heitä vastaan myös koulupäivän jälkeen. Silloin kysellään koulupäivän sujumisesta ja tarjoillaan välipalaa. Toisinaan hän järjestää itselleen iltavuoron, jotta pääsee osallistumaan myös siihen puoleen yksikön arjesta.

Essi korostaa tiiminsä merkitystä. Heillä on yhteensä yli sata vuotta työkokemusta.

”En luule tietäväni kaikkea, vaan pohdimme yhdessä, mitä voisimme tehdä. Meillä on todella monihaasteisia lapsia, ja käännämme aina jokaisen kiven löytääksemme keinon, jolla lapsi tulisi parhaiten autetuksi. Kaikilla työntekijöillä on sydän ja välittäminen tässä mukana.”

Henkilökunnalla on vahvaa psykiatrista osaamista ja laajasti koulutuksia, jotka tukevat työssä. Heiltä löytyy osaamista muun muassa dialektisen käyttäytymisterapian menetelmiin, mielenterveys- ja päihdetyön erityisammatti­tutkintoja sekä koulutusta sek­suaali­kasvatukseen, syömishäiriöihin ja neuropsykiatrisiin kysymyksiin sekä ongelmapelaamisen ehkäisyyn.

Mainos alkaa
Mainos alkaa
Sattuu ja tapahtuu -palstan juttuesimerkki tekstinä.
Mainos päättyy
Mainos päättyy

Essi kiittelee myös Lehmuskolon johtotiimiä, josta saa aina vertaistukea ja ­ideoita kiperiin tilanteisiin. Metsämaa-­tiimin käytössä on myös Lehmuskolon koko asiantuntemus, muun muassa lyhyt­terapeutti, ratkaisukeskeisiä ja eläin­­­-avus­teisia nepsy-valmentajia, seksuaali­terapeutti sekä pari- ja perheterapeutti.

Hyvää mieltä Essille antaa myös se, että koko ajan oppii uutta.

”Aina kun täysi-ikäistynyt lähtee yksiköstä ja hänen tilalleen tulee uusi lapsi, tilanne on kaikille uusi. Ryhmädynamiikka heilahtaa, ja se pitää rakentaa uudelleen.”

Loputon lista sidosryhmiä

Haastavimpia työssä ovat moninaiset verkostot ja tahot, joiden kanssa yksikkö on tekemisissä lasten asioissa.

”Pitää tietää todella monista asioista, kun tehdään vaikkapa hakemuksia Kelaan yhdessä lasten kanssa.”

Lasten elämään kuuluu monia eri sidosryhmiä: huoltajat, sosiaalityöntekijät, koulu, somaattisen ja psykiatrisen puolen terveydenhuolto, kaverit, harrastukset, seurustelukumppanit – lista on loputon.

”Välillä olen myös kokki tai autonkuljettaja. Yksityisetsivä olen silloin, kun joku lapsista on luvatta poissa ja aletaan selvitellä, missä hän on.”

Välipalaa pöydällä - voileipää, hedelmiä.
Kuva:
Harri Virta

Työviikkoni: Kouluun lähettämistä ja työn kehittämistä

Maanantai. Yksikössä vuorossa. Lähetin lapset aamulla kouluun, ja koulun jälkeen otin heidät vastaan. Iltavuoron tullessa pidettiin raportti, käytiin läpi tulevan illan tapahtumat ja erityishuomiot. Lasten ollessa kou­lussa tein työvuorolistaa, kirjoitin raportit aamulta, luin sähköpostit ja puhuin puheluita.

Tiistai. En ollut yksikön vahvuudessa. Jatkoin työvuorolistan tekemistä. Tehy-lehden haastattelu.

Keskiviikko. Johtotiimin palaveri. Osallistuin työvuorojärjestelmän ­esittelyyn. Meillä on ollut vuosia sama, toimiva järjestelmä, mutta ­halusimme kuulla myös muista.

Torstai. Osallistuin yksikön lapsen kuulemiseen, joka koski sijaishuolto­paikan muutosta. Lähdin kauppaan ostamaan seuraavan päivän kehittämis­päivään eväitä työryh­mälle. Jäin iltaan, yksikössä oli lapsen läksiäiset. Viimeistelin työvuorolistan ja laitoin jakoon. Järjestelin sijais­kuvioita tulevaan listaan.

Perjantai. Lähdimme työryhmän kanssa eräelämyskeskukseen ­viet­tä­mään kehittämispäivää. Aloi­timme aamun aamupalalla kahvilassa. Kehittämispäivän jälkeen jätimme työasiat ja aloimme lämmittää saunaa. Istuimme iltaa grillinuotiolla, sau­noimme ja uimme pikkulammessa. Ilta meni jutustellessa nopeasti.