Katastrofien konkarit

Suomen Punaisen Ristin logistiikkakeskuksessa Tampereella käy kuhina, kun noin 80 ihmistä pyrkii selvittämään, missä heidän pitäisi olla aamukahvien jälkeen. SPR:n ­katastrofiavun koordinaattori, sairaanhoitajataustainen Johanna Arvo ohjaa kysyjiä oikeisiin paikkoihin.

Tänään on kesäkuu ja SPR:n ka­tastrofi­valmiusyksikön eli Emergency Response Unitin koulutuspäivä. Vaikka suurin osa paikallaolijoista puhuu suomea, opetus järjestetään englanniksi, koska sitä henkilökunta käyttää myös katastrofialueiden hoitoyksiköissä.

Koulutukset järjestetään logistiikkakeskuksen varastotiloissa, joissa säilytetään SPR:n kenttäsairaalaa ja kaikkea sen toimintaan tarvittavaa tavaraa. Niin sängyt, peitot, ruokailuvälineet kuin sähköä tuottavat generaattoritkin ovat valmiiksi pakattuina, jotta ne saadaan nopeasti kuljetukseen katastrofin sat­tuessa.

Johannan mukaan kenttäsairaala tavaroineen vie pakattuna tilaa noin yhden ison rahtikoneellisen verran. Sen lisäksi apuun lennätetään erikseen noin 50 työntekijää. Kaikki heistä eivät ole hoitohenkilökuntaa, vaan mukana on esimerkiksi insinöörejä, vesiteknikkoja ja keittiöhenkilökuntaa. Hekin osallistuvat tänään koulutukseen.

”Ennen koulutimme ryhmiä vain erikseen, mutta nyt kokoonnumme toista kertaa moniammatillisesti. Tositoimissa jokainen päätyy yleensä tekemään muutakin kuin omaa työtään. Harjoittelemalla asiat ja muiden ammattikuntien henkilöt tulevat tu­tuiksi”, Johanna sanoo.

Simuloitu suuronnettomuus

SPR:n koulutuksissa pyritään mahdollisimman käytännönläheiseen harjoitteluun, mikä tarkoittaa, että henkilökunta pääsee testaamaan tositoimia erilaisten simulaatioiden avulla. Nyt suuronnettomuutta simuloiva tilanne on käynnissä logistiikkakeskuksen pihamaalla.

Ensihoitaja Henri Backman ja leikkaussalihoitaja Greta Andersén johtavat triagea eli hoidon kiireellisyyden arvioin­tiin liittyvää harjoitusta, jossa suuri määrä ihmisiä tarvitsee hoitoa kerralla. Tätä varten ympäri pihaa on piilotettu qr-koodeja, jotka simuloivat potilaita. Kun koodia osoittaa kännykällä, saa eteensä potilastiedot, kuten nimen ja iän sekä tiedon siitä, mitä on tapahtunut ja mihin potilasta sattuu. Hoidon kiireellisyysaste tulee arvioida kymmenessä sekunnissa ja merkata mobiilisovellukseen.

Harjoituksen jälkeen parinkymmenen ihmisen ryhmä vetäytyy sisätiloihin purkua ja ryhmäkeskustelua varten. Jokainen saa palautteen arvioistaan. Sen jälkeen potilaat pitää saada sijoitettua käytössä oleviin hoitotiloihin palapelinomaisesti erillisten korttien avulla.

”Totuus monipotilastilanteessa on, ettei kaikkia aina voida pelastaa”, Greta muistuttaa ryhmää.

Ihminen on kaikkialla sama

Greta Andersén on työskennellyt SPR:lle viimeiset kymmenen vuotta. Tuona aikana hän on ollut yhteensä kuudella komennuksella: kolmesti ­Etelä-Sudanissa ja kerran Syyriassa, Bangladeshissa ja Pohjois-Nigeriassa.

Gretalle avustustyö SPR:ssä on itsestäänselvyys ja tulee verenperintönä kotoa, sillä myös hänen äitinsä, sai­raanhoitaja Raija Andersén on SPR:n katastrofiavun konkaritekijä.

”Minut on kasvatettu ajattelemaan, että jos voin tehdä jotain toisten hyväksi, miksen tekisi? Tykkään myös haastaa itseäni. Maailmalla työskennellessä on kaikki pelissä, eli saan ottaa käyttöön koko kapasiteettini”, Greta sanoo.

Komennuksilla hän on ratkonut muun muassa trooppisista sairauksista johtuvia ongelmia, parantanut ampumahaavoja ja hoitanut palovammoja. Jälkimmäiset ovat hänen mukaansa yleisiä varsinkin pienillä lapsilla, koska äidit joutuvat pakolaisleireissä kokkaamaan avotulella ja ahtaissa leirioloissa vahinkoja sattuu helpommin.

Eräs tällainen pikkupoika on jäänyt Gretan mieleen: tämä oli sairaalassa pahojen palovammojen takia hoidettavana kuukausia, mutta parani. Sen jälkeenkin hän kävi kerran viikossa tervehtimässä sairaalahenkilökuntaa, koska heistä oli tullut pojalle läheisiä.

Gretalle katastrofityö on haastavaa, mutta palkitsevaa.

”Vaikka tekemistä värittää väsymys ja riittämättömyys, apu muistetaan aina. Se voi olla ihmisille hyvä muisto muuten vaikeassa tilanteessa.”

Greta alleviivaa, että katastrofeihin joutuneissa ihmisissä on muitakin ulottuvuuksia kuin uhrius. Ihmiset ovat inhimillisiä kaikkialla: naiset juovat yhdessä teetä, miehet potkivat renkaita ja lapset leikkivät aina, myös pakolaisleireillä.

”Ihmisten perusolemus on sama, oltiin sitten Etelä-Sudanissa tai kotonani Kangasalla. Löydän positiivisen ­yhteyden ja läheisyyden tuntemuksen toisiin ihmisiin joka paikasta.”

Greta huomauttaa myös, ettei SPR:n katastrofiapu hyödytä pelkästään avun kohteena olevia ihmisiä, vaan välillisesti myös Suomea.

”Koska olemme olleet tositoimissa maailmalla, tuomme kriisiosaamisemme myös kotimaahan. Kansallinen valmiustasomme siis nousee, mikä ei ole tässä maailmanajassa huono asia.”

Kätilönä Gazassa

SPR:n logistiikkakeskuksen kolmannen kerroksen varastotilassa on kokoontumassa äiti-lapsi-terveyteen keskittyvä ryhmä, jonka osallistujat koostuvat pääosin kätilöistä. Katastrofiapuyksikköön kuuluu synnytysosasto, jonka tehtävänä on pyrkiä pelastamaan äitien ja vauvojen henkiä haastavissa olosuhteissa.

Tänään kätilöt harjoittelevat koulutuksessa ehkäisykierukan asettamista. Lisääntymisterveys ja oikeus näihin palveluihin ja neuvontaan on yksi isoista teemoista, joihin Punainen Risti pyrkii vaikuttamaan toiminnallaan myös katastrofeissa.

Harjoitusta varten paikalle on tuotu Pohjoismaiden ainoa pelvic simulator -laite, joka simuloi emätintä ja kohtuonteloa. Mikäli kierukka asetetaan väärin, koneesta kuuluu auts-ääni, ihan kuin oikeasta potilaasta.

”Hei tämähän on näppärää! Ihana onnistumisen fiilis”, huikkaa kätilö Karoliina Himanen, joka on juuri saanut kierukan paikalleen laitekouluttaja Annika Palolan ohjauksessa.

Viereisellä käytävällä on samaan aikaan käynnissä kompressiopuvun testaus. Kätilö Linda von Essen asettuu vapaaehtoiseksi ja käy makuulle maahan puristavan puvun sisään, kun muut harjoittelevat housujen kiinnittämistä hänelle.

”Tällä puvulla pelataan aikaa, jos paljon verta vuotava synnyttäjä pitää saada vaikkapa kuljetettua klinikalta meidän kenttäsairaalaamme. Meidän tulee pysyä rauhallisena ja kärsivällisenä: se pitää synnyttäjän hengissä”, gynekologi Sari Silventoinen ohjeistaa ryhmää.

Koulutukseen on saapunut myös kätilö Minna Vanhamäki, joka kotiutui hiljattain komennukselta Gazasta. Hän oli siellä paitsi hoitamassa synnytyksiä myös kouluttamassa paikallisia käti­löitä.

Gazassa asuu paljon synnytysikäisiä naisia, jotka saavat paljon lapsia. Vaikka kenttäsairaalan ympärillä räjähteli ja ammuskeltiin, Vanhamäen mukaan siihen tottui vähitellen. 

”Ympärillämme oli erittäin hyvät turvatoimet. Pelon sijaan pyrin keskittymään vain omaan tekemiseeni. Työ itsessään oli antoisaa ja upeaa.”

Minna myöntää, että Gazaan oli helpompi lähteä kuin tulla sieltä pois, sillä paluusokki oli iso.

”Olin Gazassa sen verran aikaa, että ehdin tutustua ihmisiin ja todistaa myös heidän menetyksiään. Sitä kaikkea kantaa mukanaan. Minulla menee aikaa, että tulen sopeutumaan takaisin siviilielämääni täällä Suomessa. Onneksi SPR tarjoaa meille keskusteluapua psykologin kanssa.”

Välinehuoltoa käsityönä

Koulutuspäivässä käydään tänään läpi myös välinehuoltoprosessia teoriassa ja harjoitellaan instrumenttien desinfiointia, puhdistusta ja sterilointia manuaalisesti. Suomen sairaaloiden välinehuoltokeskuksissa nämä prosessit hoituvat koneiden avulla, mutta laitteita ei voida kuljettaa maailmalle.

Leikkaussalihoitaja, SPR:n lääkinnällinen suunnittelija Hannele Toivola huomauttaa, että välinehuolto on kenttäsairaalan sydän: kontaminoituneilla instrumenteilla ei voida operoida ketään ja potilasturvallisuudesta on huolehdittava myös kenttäoloissa.

”Koulutamme instrumenttien puhdistukseen myös teknikkoja ja logistikkoja, koska esimerkiksi terveysklinikan mukana ei lähde välinehuoltajaa eikä hoitohenkilökunnalla ole puhdistukseen välttämättä aikaa. Ristiinoppimisesta on kaikille hyötyä.”

Desinfiointi vie kerralla noin parikymmentä minuuttia käytössä olevista aineista riippuen. Ensin välineet esidesinfioidaan, koska se lisää manuaalisen puhdistuksen turvallisuutta. Sen jälkeen instrumentit puhdistetaan käsin harjoilla, huuhdellaan, desinfioidaan uudelleen, huuhdellaan ja kuivataan pyyhkeillä. Välineet tarkastetaan valollisen suurennuslasin alla ennen pakkaamista, jonka jälkeen ne laitetaan vielä autoklaaviin eli sterilointilaitteeseen.

Hannele on tehnyt SPR:n komennuksia viimeiset kymmenen vuotta. Hän on työskennellyt muun muassa Haitilla ja ollut perustamassa useita sotavammasairaaloita.

”Kun työskentelemme maailmalla moniammatillisessa tiimissä ja yhteistyössä paikallisen henkilökunnan kanssa, olemme kuin kirkkoveneessä, jota kaikki soutavat samaan suuntaan pelastaakseen potilaan. Se on tunne, jota ei Suomessa saa”, Hannele huomauttaa.

Vainajien käsittelyä

Kenttäsairaalaan todellisuuteen kuuluvat myös vainajat ja ruumiin käsittely kuoleman jälkeen. Logistiikkakeskukseen onkin lavastettu tilanne, jossa harjoitellaan asiaa erikokoisten nukkehahmojen avulla.

Yhdellä metallisängyllä makaa vauvanukke. Toisen sängyn äärellä neljän hengen ryhmä käärii peitteisiin aikuista vainajaa esittävää nukkea. Vaikka kyseessä on lavastettu tilanne, tunnelma on hiljainen ja harras.

Kouluttaja Johanna Arvo kertoo, että kun ihminen pelastusyrityksistä huolimatta kuolee, hänelle tehdään protokollan mukaiset toimenpiteet. Lääkärin kuolleeksi toteama vainaja siistitään ja putsataan, hänet laitetaan ruumispussiin ja viedään ruumishuoneelle tai perhehuoneeseen, jossa omaiset voivat hänet hyvästellä ja viedä mukanaan haudattavaksi.

Surullisia tarinoita riittää, mutta moni pystytään myös pelastamaan. SPR:n katastrofiapu toimii alueilla, joissa ei pahimmassa tapauksessa ole saatavilla mitään muuta sairaanhoitoa.

”Toimimme sekä lahjoitusvaroin että julkisten avustusten tuella. Nälkäpäivä on tärkein yksittäinen varojenkeruutapahtumamme, jossa kerätään varoja katastrofirahastoon. Olemme onnekkaassa asemassa, että pystymme näiden varojen avulla auttamaan niitä, jotka apuamme oikeasti tarvitsevat”, Johanna sanoo.