Löysässä hirressä

Kun Loviisa Hietikko, 25, opiskeli suuhygienistiksi, hänelle sanottiin, että valmistuneet suurin piirtein revitään käsistä töihin. Toisin kävi. Samaan aikaan, kun Loviisa valmistui, hyvinvointialueet perustettiin ja alkoi epävarmuus.

Loviisa on saanut töitä, mutta vain määräaikaisia sopimuksia. Nykyisessä työpaikassaan hän saa jatkaa tällä tietoa maaliskuun alkuun.

”Haluaisimme puolison kanssa asettua ja ostaa oman kodin, mutta emme uskalla. Perheenlisäystäkään ei voi oikein ajatella. Määräaikaisuus stressaa. Koko ajan pitää seurata, onko työpaikkoja auki. Tilanne vaikuttaa itsetuntoon.”

Loviisa on laskeskellut vielä opiskelevan puolisonsa kanssa, että yhteinen loma saattaisi olla mahdollinen kahden vuoden kuluttua. Välillä Loviisa on ottanut palkattomia lomapäiviä, jotta jaksaisi.

”Tykkään työstäni tosi paljon ja jatkaisin mielelläni nykyisessä työpaikassa. Yksi vakipaikka olikin auki, mutta se meni sivu suun. Se harmitti.”

Töitä piisaisi, tekijöitä vähennetään

Ei liene epäselvää, että sote-alalla säästetään. Hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen yhteistoimintaneuvotteluja on käyty lähes tauotta ja lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Kun säästetään, ensimmäisenä tingitään usein määräaikaisista.

Tilannetta vaikeuttaa myös se, että ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstömitoitus laski vuoden alussa. Henkilöstömäärä on laskenut noin 3 500 ammattilaisella, vaikka asiakasmäärä on pysynyt ennallaan.

Tehy-lehden kyselyyn määräaikaisuuksista vastasi 130 lukijaa, ja he eivät löytäneet tämän hetken työtilanteesta juuri hurraamista.

”Tarve on jatkuva ja huutava, mutta toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet on ajettu minimiin, eikä niitä yksinkertaisesti ole enää tarjolla. Muutos noin kolmessa vuodessa on ollut järkyttävä”, kertoo sairaanhoitaja Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta.

”Huolestuttavalta näyttää, hoitajamitoituksia pienennetään, jotta tulee säästöjä. Asiakaslistat on piukat: asiakkailla ei kerkeä olemaan kauaa, ja nilkka suorana seuraavaan. Asiakkaat kärsivät, hoitajat antavat kaikkensa ja ovat burnoutin partaalla. Hoitajien arvostus on maan alla”, kokee kotihoidossa työskentelevä lähihoitaja.

Muutos työtilanteessa tapahtui nopeasti.

”Tiedän, että vastavalmistuneita on työttömänä ja opiskelijoiden on hankalaa saada edes kesätöitä. Valmistuin joulukuussa 2023, ja vielä silloin sai melkein valita, minne menee töihin. Hyvin nopeasti tilanne muuttui, ja yhtäkkiä töitä ei meinaakaan olla”, kertoo sairaanhoitaja Pohjanmaan hyvinvointialueelta.

”Kaksi vuotta sitten sai valita työpaikkansa, nyt paikkoja ei ole missään Keski-Suomessa”, manaa sairaanhoitajaopiskelija.

”Työtilanne on aivan surkea. En ymmärrä, miksi edelleen jauhetaan hoitajapulasta. Jopa ulkomailta tuodaan lisää hoitajia, vaikka omillekaan ei riitä töitä. Työpaikat ovat hävinneet jännästi johonkin noin vain”, kirjoittaa mielisairaanhoitaja Helsingistä.

Täysin työttömiä silti vähän

Vaikka näkymät ovat määräaikaisen silmin ankeat, Terveydenhuoltoalan työttömyyskassan Sotekassan mukaan hoitajilla on edelleen käytännössä lähes täystyöllisyys. Epävarmat ajat näkyvät siinä, että päivärahahakemusten määrä on kasvanut tänä vuonna 15 prosenttia.

Määräaikaisuudet ovat sote-alan ikuisuusongelma, josta on puhuttu vuosikymmeniä. Tehy kampanjoi näkyvästi määräaikaisuuksien vähentämiseksi esimerkiksi vuonna 2006. Kampanjassa oli mukana lähihoitaja Pohjois-Karjalasta, jolla oli kertynyt alle kuudessa vuodessa 106 määräaikaisuutta.

Vastavalmistuneille työtilanne on hankala – konkareille mieleen tulevat ehkä 1990-vuoden lamavuodet. Myös pidempään alalla olevat ovat nyt heränneet aiempaa karumpaan tilanteeseen.

”Olin keikkalainen kuusi vuotta, mutta huomasin töiden vähentymisen ja totesin määräaikaisen sopimuksen järkevämmäksi. Kaikille määräaikaisille ei töitä enää ole, mutta itse sain ensi kevääksi asti äitiysloman sijaisuuden. Itsepähän en aikaisemmin vakipaikkaa huolinut”, sairaanhoitaja kertoo.

”Alkuun tein oman valinnan irtisanouduttuani vakityöpaikasta ja muutettuani takaisin lapsuuden kotipaikkakunnalleni. Otin määräaikaisuuden, jotta olisi edes jokin työ, mihin mennä. Tilanne ei ole ollut vuosiin oma valintani. Tilanne näyttää huonolta. Vaikka ei vakipaikkakaan enää mikään turva ole”, kirjoittaa leikkaussalisairaanhoitaja.

”Lähdin toimesta sijaisuuteen, olin 2,5 vuotta sijaisena ja nyt sopimustani ei enää jatkettu. Ei ollut tarvetta. Olin yksi kokeneimmista työntekijöistä, mutta myös kallein. Työtä ei löydy, ei sijaisuuksia ja keikatkin vähissä”, kertoo ensihoitaja Pirkanmaan hyvinvointialueelta.

Jotkut muutkin vastaajat kertovat huomanneensa ikäsyrjintää – nuoria palkataan, kokeneita ei niin helpolla.

”Minulla on 16 vuoden monipuolinen työkokemus, ja koen olevani nyt 41-vuo­tiaana liian vanha. Nuorempia valitaan sopivuusperusteella vähäisiin vakituisiin toimiin. Hyvinvointialueella on tällä ­hetkellä yksi vakituinen toimi avoinna. En usko saavani enää vakituista työtä. ­Ryhdyn kouluttautumaan toiselle alalle”, toteaa sairaanhoitaja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta.

Sijaisuuden syy usein hämärä

Määräaikaisuuksia Tehy-lehden kyselyyn vastaajilla on takana muutamasta aina satoihin. Moni ei edes muistanut niiden määrää.

”Useita kymmeniä, en tiedä lukumäärää. Yhtenä kesänä pelkästään 24 kappaletta”, kertoo lähihoitaja Keski-Suomesta.

”Olen työskennellyt vuodesta 2017 saakka määräaikaisissa suhteissa”, sanoo sairaanhoitaja ikäihmisten palveluasumisesta.

Moni kertoo, että sopimukset ovat entistä lyhyempiä, välillä vain päiviä tai yhden työvuorolistan mittaisia.

”Tällä hetkellä sopimukset on kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen. Ennen ne olivat hyvinvointialueella vuoden”, sanoo lähihoitaja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueelta.

Määräaikaisia työsuhteita ei aina perustella mitenkään. Osassa on pätevä syy kuten projektityö tai vanhempainvapaa.

”En ole osannut kyseenalaistaa monissa sopimuksissa jatkuvaa ketjutusta, vaikka olisi pitänyt. Monella varmasti sama tilanne, kun on pelko työn menetyksestä ja taloudellisesti vaikeat ajat”, kertoo lähihoitaja.

”Viimeksi perusteluna olivat yt-neuvottelut. Vakipaikan sain vasta, kun olin Tehyn luottamusedustajaan yhteydessä ja teimme vakinaistamisvaateen. Tästä kiitos Soiten luottamusedustaja Vesa Rättyälle, joka hoiti asian ripeästi”, toteaa sairaanhoitaja, jolla on takana 18 määräaikaisuutta.

Epävarmuus koettelee

Moni vastaaja kuvaili määräaikaisuuksien tuntuvan siltä kuin olisi heittopussi tai löysässä hirressä.

”Taloudellinen turvattomuus vaivaa, erityisesti näin pienten lasten äitinä. Oman elämän suunnittelu on ylipäätään haastavaa. Täytyisi olla puskuria tilillä, jos työt loppuu. Mutta tällä palkalla on todella vaikeaa saada tässä taloustilanteessa puskuria kasaan”, kirjoittaa leikkaussalisairaanhoitaja.

Eräs vastaaja kuvaili olevansa jatkuvasti hieman työyhteisön ulkopuolella. Koulutuksiin pääsee nihkeämmin, eikä vastuita anneta kuten vakituisille.

Raskaussyrjintä on määräaikaisuuksissa kovin tuttua.

”Itsellä on esikoinen tulossa ja raskausvapaa pian alkamassa. En tiedä, onko vapaiden jälkeen enää töihin paluuta eli jatketaanko sopimusta. Tietoa ei saa työnantajalta. Tarve katsotaan kuulemma lähempänä kyseistä ajankohtaa”, kertoo osastonsihteeri erikoissairaanhoidosta. Hänellä on takana monia kymmeniä määräaikaisuuksia.

Syrjintä on tehty helpoksi

Juristi Päivi Vanninen on hoitanut Tehyssä lukemattomia raskaussyrjintätapauksia. Masentavaa on, että syrjintään syyllistyvät usein Suomen suurimmat työnantajat kuten Hus ja hyvinvointialueet.

Vaikka raskaussyrjintä on ollut lain mukaan kiellettyä vuosikymmenet, se on hyvin yleistä. Tavallisin tarina sote-alalla on, että raskaana oleva jää kokonaan vaille työsopimusta.

”Raskaussyrjintä kulkee käsi kädessä määräaikaisuuksien kanssa. Syrjintä on tehty kovin helpoksi ja houkuttelevaksi. Suomeen toivotaan lisää lapsia, vaikka samaan aikaan naisille ja perheille käännetään selkä.”

Hallitus haluaa edelleen helpottaa määräaikaisuuksia. Se kaavailee lakiuudistusta, jonka mukaan työsopimus olisi mahdollista tehdä jatkossa vuodeksi kokonaan ilman perustetta. Tällä halutaan madaltaa kynnystä palkata työntekijä.

”Hallituksen tavoite on helpottaa palkkaamista pienyrityksissä. En voi käsittää, miksi sama muutos koskee isoja julkisia työnantajia. Eivät ne palkkaa yhtään sen enempää työntekijöitä, jos rahaa ei ole. Muutosta ei ole mietitty lainkaan sote-alan näkökulmasta. Määräaikaisuudet ovat alan erityinen ongelma jo nyt. Sote-alan työt ovat elintärkeitä, poissaoloille tarvitaan sijainen. Siksi heitä on valtavasti.”

Vannisesta on selvää, että työelämän epävarmuus laskee syntyvyyttä eikä houkuttele kuluttamaan.

”Julkisessa keskustelussa kuuluu harvoin määräaikaisissa työsuhteissa kitkuttelevan, toimeentulonsa palapeliä kokoavan työntekijän ääni. Miksi se ei kiinnosta ketään?”

Voinko lähteä kesken sopimuksen?

Useampaa vastaajaa rassasi, mitä tehdä, jos saisi paremman työn muualta kesken määräaikaisuuden. Tätä kysytään usein Tehystäkin. Määräaikainen sopimus sitoo kuitenkin myös työntekijää työsuhteen päättymispäivään saakka.

Jos työntekijä haluaa varmistaa mahdollisuuden irtisanoutumiseen, työsopimukseen on mahdollista kirjata irtisanomisehto, jolloin myös määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa. Työntekijä voi pyytää sen kirjaamista työsopimukseen ennen sopimuksen allekirjoittamista. Vain yksi vastaaja kertoi hyödyntäneensä tätä:

”Useimmissa paikoissa olen saanut neuvoteltua niin kutsutun irtisanomislausekkeen pitkiin määräaikaisiin sopimuksiin, mutta yhdessä työpaikassa tähän ei yhtäkkiä suostuttu. Siitä tuli sellainen olo, että minua ei työntekijänä arvosteta. Minun oletettiin sitoutuvan lyhyellä varoitusajalla pitkään määräaikaisuuteen ilman irtisanomislauseketta. Jatkosoppari tuli hyväksyttäväksi noin viikkoa ennen edellisen sopparin päättymistä, ja olin luonnollisesti kerennyt hakemaan muita työpaikkoja”, kertoo laboratoriohoitaja.

Loman pitämisen vaikeudesta kirjoitti useampi vastaaja.

”Pitkäaikaisilta sijaisilta saatetaan viedä kylmästi kesälomat lisäämällä johonkin väliin yksittäinen pistepäivä. Määräaikaisia käytetään liian helposti kuin kertakäyttövälineitä. Aina tulee joku muu, joka voi korvata”, kirjoittaa lähihoitaja.

Parempia aikoja odottaen

Tehy-lehti kysyi lukijoilta, onko määräaikaisuuksissa myös jotakin hyvää. Muutama mainitsi erilaisten työpaikkojen näkemisen – ja sen, että määräaikaisuudet voivat poikia vakituisen työsuhteen. Vaikeina aikoina pysyvyys tuo turvaa. Jotkut pitivät positiivisena sitä, että määräaikaisuudesta on henkisesti helpompi lähteä.

”Määräaikaisuudessa on viimeinen päivä tiedossa. Siitä lähteminen on luonnollisempaa kuin vakituisen työsuhteen irtisanominen. Myös mahdollinen paluu tuntuisi helpommalta ja luontevammalta”, kuvailee sairaanhoitaja Husista. Häntä ei huolestuttanut oma työllistyminen, mutta vastavalmistuneiden tilanne näyttää hänestä hankalalta.

Suuhygienisti Loviisa Hietikolla on ollut toistakymmentä määräaikaisuutta vajaan kolmen vuoden aikana. Hän yrittää pysyä positiivisena ja ajatella, että jospa Suomen talous lähtisi joskus nousuun.

”Tuntuu ristiriitaiselta, että yhteiskunta kannustaa nuoria kouluttautumaan, mutta korkeakoulutettuja on silti työttömänä. Sanotaan, että pitäisi tehdä lapsia, mutta määräaikaiselle se ei ole niin yksinkertaista.”