Opetusta tositilanteessa

Virve hälyttää tehtävälle, jonka koodi on B704. Kyseessä on rintakipupotilas, 84-vuotias mies. Ambulanssiin kiirehtivät ensihoitaja Essi Lilja, opettaja Pauliina Huovila ja ensihoidon opiskelija Veeti Soini.

On toukokuinen torstai, ja Veeti Soinin kolmas opiskeluvuosi lähenee loppuaan. Hänellä on parhaillaan menossa harjoittelu LABlanssissa eli LAB-ammattikorkeakoulun ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen yhteisessä opetusambulanssissa, jossa ensihoidon opiskelija harjoittelee työelämää yhdessä ensihoidon opettajan ja hyvinvointialueen ensihoitajan ohjauksessa.

Essi istuu rattiin ja laittaa pillit päälle. Matkaa Lappeenrannan keskustasta kohteeseen maaseudulle kertyy noin 15 kilometriä. Ajon aikana Pauliina ja Veeti tekevät alustavan suunnitelman siitä, miten perillä toimitaan.

Intensiivinen viikko

Viikon mittainen jakso LABlanssissa on sijoitettu perustason harjoittelun ja hoitotason harjoittelun puoliväliin, jotta tuntuma käytännön työhön säilyisi ja hoitotason harjoitteluun olisi helpompi siirtyä.

LABlanssijakso ei ole pakollinen, mutta suurin osa opiskelijoista haluaa suorittaa sen.

Kyseisellä Ratakadun asemalla on kaksi ambulanssia, ja jos molemmat autot ovat asemalla vapaana, hälytys tulee yleensä ensisijaisesti LABlanssille. Näin opiskelijalle kertyy mahdollisimman paljon kokemusta.

”Opetus on hyvin intensiivistä. Paljon intensiivisempää kuin se oli perustason harjoittelussa. Tässä pystyy myös kysymään matalalla kynnyksellä asioista, jotka jäävät mietityttämään”, Veeti kertoo.

Pauliinan mukaan tässä on LABlanssin juju. Opettajat huomaavat melko usein, että opiskelija ei olekaan perustason harjoittelussa uskaltanut kysyä mieltään askarruttavista asioista tai sanoa, että ei osaa vielä tätä tai tuota.

”Silloin ei myöskään saa tarvitsemaansa ohjausta ja on hankala kehittyä.”

Pauliina kertoo eräästä opiskelijasta, joka oli omien sanojensa mukaan perustason harjoittelussa aivan lukossa ja koki myös saaneensa ikävää palautetta, jos kysyi jotakin.

”LABlanssissa hänelle tuli tunne, että kyllä hänestä sittenkin taitaa olla ensihoitajaksi. Se on kyllä ollut yksi hienoimmista palautteista, jonka olemme saaneet.”

Viriää keskustelu siitä, millaisia kokemuksia ensihoidon opiskelijoilla on ylipäätään harjoitteluista. Onko ensihoitajilla tapana töksäytellä ja säikäyttää opiskelija?

”Minun opiskelukavereistani ehdottomasti suurin osa on ollut tyytyväisiä perustason harjoitteluun ja ohjaukseen”, Veeti sanoo.

Itsekin ensihoitajana toiminut Pauliina pohtii, että joskus opiskelija saattaa säikähtää suoraa puhetta. Hän työskenteli ensihoitajana ennen siirtymistään LABiin simulaatio-ohjaajaksi.

”Väittäisin, että kyse ei ole tylyydestä vaan työn luonteesta. Ensihoitoon hakeutuu töihin persoonallisuudeltaan suoria ihmisiä. Lisäksi ensihoidossa annetaan kohdennettuja käskyjä. Sitä ei kukaan tee ilkeyttään. Tästä olemme puhuneet Veetinkin kanssa.”

Essi huomauttaa, että hän on aina pitänyt opiskelijaohjauksesta ja siksi hän hakeutui myös LABlanssiin. Hänen lisäkseen opetusambulansissa työskentelee toinen ensihoitaja, jonka kanssa Essi vuorottelee 12 viikon jaksoissa.

Myös opettajat hyötyvät

Ennen päivän ensimmäistä hälytystehtävää kolmikko on ehtinyt tehdä aamutoimet. He ovat avanneet tietokoneet ja potilastietojärjestelmät, Veeti on käynyt läpi hoitorepun ja ambulanssin tarvikkeet ja tehnyt tarvittavat täydennykset.

LABlanssiharjoittelulle on viikko-ohjelma, jota toteutetaan keikkojen lomassa. Viikon aikana opiskelija perehtyy ambulanssiin, sen varusteisiin ja laitteisiin sekä ensihoidossa käytettäviin lääkkeisiin ja potilastietojärjestelmiin. Veeti on päässyt myös ajamaan ambulanssia kiireettömillä keikoilla.

Torstain ohjelmaan kuuluu muun muassa laitteisiin perehtymistä, esimerkiksi kannettavan verikaasuanalysaattorin lataaminen, hemoglobiinimittarin puhdistus sekä hengityskoneen käytön opettelua. Hengityskoneen käyttö kuuluu hoitotason harjoitteluun, mutta LABlanssissa siihen jo orientoidutaan.

Pauliina pohtii, että opettajan mukana olo harjoittelussa hyödyttää opiskelijoita monin tavoin. Opettajalla on pedagogista ammattitaitoa, ja ohjaus menee syvemmälle kuin normaalissa harjoittelussa. Opiskelija pääsee myös tutustumaan opettajaan hyvin, sillä viikon aikana työskennellään tiiviisti yhdessä.

Pauliinan lisäksi LABlanssissa työskentelee neljä muuta ensihoidon opettajaa.

”Me opettajat hyödymme tästä myös, sillä saamme kaikista uusimman ja ajankohtaisimman tiedon. Ensihoidon kenttä muuttuu koko ajan, ja tämä auttaa osaltaan pitämään osaamisemme ajan tasalla.”

Essi lisää, että LABlanssi kehittää ensihoitajiakin.

”Meidän pedagogiset valmiutemme paranevat. Opimme tuomaan rauhaa ohjaustilanteisiin.”

Rintakipua tutkimassa

Perillä rintakipupotilaan luona käy ilmi, että tilanne on rauhallinen. Koska tehtävä osoittautuu kiireettömäksi, tehdään työnjako: Essi tutkii, Veeti haastattelee ja Pauliina ohjaa Veetiä.

Reino Haukemaa lepää sohvalla, kun Essi ottaa häneltä verenpaineen ja sydänfilmin. Veeti kyselee ja naputtelee läppäriä.

”Kertoisitteko omin sanoin, mitä tapahtui?” Veeti pyytää.

Reino kertoo, että hän lepäili, kun yhtäkkiä alkoi pistää lapaluiden väliin todella kovaa. Veeti kyselee lisää kivusta: miten kovaa kipu oli, kuinka kauan se kesti, säteilikö se.

Reinolla oli ollut sydänoireita aiemminkin, joten hän otti nitrosuihketta. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan hän alkoi hikoilla ja tuli huonovointiseksi. Silloin hänen vaimonsa Eeva oli soittanut 112:een.

”Ja mitä muuta pitää kysyä, kun on kyseessä rintakipupotilas?” Pauliina muistuttaa.

”Oliko teillä hengenahdistusta?” Veeti kysyy.

”Ei ollut, vain kova kipu lapaluiden välissä”, Reino vastaa.

Essi ja Pauliina tutkivat sydänfilmiä ja vertaavat sitä kahden vuoden takaisiin. Merkittäviä muutoksia ei näy. Koska Reino on kuitenkin viimeisen kolmen yön aikana joutunut ottamaan nitroa, pohditaan jatkotoimia. Pauliina kysyy Veetiltä, mikä hänen ajatuksensa on. Veetistä olisi hyvä, jos Reino tutkittaisiin sairaalassa.

Essi ja Pauliina ovat samaa mieltä.

Etelä-Karjalan keskussairaalassa Reino viedään kriittiseen tarkkailuun. Veeti antaa raportin tarkkailussa työskentelevälle sairaanhoitajalle.

Tämän jälkeen päivään tulee muutos. Vastasyntyneiden tehosiirtotiimiin kuuluva Essi saa hälytyksen. Hänet hälytetään keikalle saattamaan vastasyntynyttä Helsinkiin Naistenklinikalle. Essin tilalle LABlanssiin tulee hänen kollegansa.

Rohkaisevia kokemuksia

Vuonna 2023 aloittanut LABlanssi toimi kaksi vuotta hankerahalla. Hyvien kokemusten rohkaisemana LAB-ammattikorkeakoulu ja Etelä-Karjalan hyvinvointialue päättivät tehdä taloudellisen satsauksen ja jatkaa yhteisen opetusambulanssin toimintaa omarahoitteisesti.

Ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija Kaisa Seppänen summaa, että opetusambulanssi parantaa ensihoidon koulutusta ja opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja samalla se syventää yhteistyötä oppilaitoksen ja työelämän välillä. Opetusambulanssi toimii myös yhtenä lisäyksikkönä hyvinvointialueen ensihoitopalveluissa.

Toimintamalli on mahdollista ottaa käyttöön myös muilla hyvinvointialueilla ja ensihoidon opetuksessa. Kiinnostusta on ollut paljon, sillä vastaavaa toimintaa ei ole muualla Suomessa.

”Opiskelijat ovat olleet LABlanssiin todella tyytyväisiä. Monet kertovat, että aluksi opettajan mukanaolo on jännittänyt, mutta kun he ovat huomanneet, että heidän oppimisensa on koko homman keskiössä, on jännitys väistynyt. Opiskelijat kiittelevät turvallista oppimisympäristöä ja kokevat, että heidän ammatillinen itsetuntonsa on vahvistunut”, Kaisa Seppänen kertoo.

Samoilla linjoilla on myös Veeti Soini. Hänestä viikko opetusambulanssissa oli opettavainen ja positiivinen kokemus.

”Ensihoitotehtävät olivat vaihtelevia, työilmapiiri kannustava ja opetuksen taso laadukasta. Kun jännitys hellitti, pystyin myös tuomaan omia ajatuksiani paremmin esiin. Itseluottamukseni kasvoi viikon aikana ja olen yhä varmempi siitä, että olen tehnyt oikean uravalinnan.”