Sairaala tulee kotiin

Minä hyppään nyt tähän sänkyyn sinun viereesi”, sanoo sairaanhoitaja Laura Haapatalo. ”Tervetuloa!” vastaa Liisa Frisk. Ollaan Mäntsälässä, Friskien oma­kotitalon makuuhuoneessa. Liisa on jo käynyt sängylle lepäämään. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen (Keu­sote) kotisairaalassa työskentelevä Laura ottaa hyvän asennon Liisan vieressä ja kiinnittää antibioottitipan kanyyliin.

Jykevä jalkalamppu toimii tippatelineenä.

Tällaista on sairaanhoitajan työ, kun töitä tehdään potilaan kotona. On sovellettava ja hyödynnettävä sitä, mitä on tarjolla. Laura kertoo, että usein infuusioletku kiinnitetään klipsillä verhoon tai sideharsorullalla verhotankoon. Jos valaistus on huono vaikkapa haavahoitoa tehdessä, potilasta pyydetään näyttämään valoa puhelimen taskulampulla.

Laura korostaa, että kotisairaalaan mennään aina potilaan ehdoilla.

”Osastolla potilas sopeutuu osaston päivärytmiin, tapoihin ja tyyliin. Kotisairaalassa on toisinpäin. Meidän on kunnioitettava potilaan yksityisyyttä ja tilaa.”

Neljän tiimin voimin

Kotisairaalatoimintaa kehitetään monilla hyvinvointialueilla. Yksi ­näistä on Keusote, jossa koko hyvinvointialueen kattava ympärivuorokautinen kotisairaalatoiminta alkoi vuonna 2019.

Tällä hetkellä Keusoten terveyskeskussairaalapotilaista lähes 40 prosenttia on kotisairaalahoidossa. Muutama vuosi sitten luku oli 10–15 prosenttia. Keusoten kotisairaalassa hoidettavat potilaat ovat pääasiassa palliatiivisia ja tulehduspotilaita.

”Kotisairaala on meidän ensisijainen vaihtoehtomme, kun potilas tarvitsee sairaalahoitoa. Potilaan toimintakyvyn ja terveydentilan on oltava kuitenkin sellainen, että kotona oleminen onnistuu turvallisesti. Jos ei, niin jatkohoitopaikka on yleensä akuuttiosasto tai Keusoten kuntoutuskeskus”, kertoo hoitotyön esimies Janita Laalo.

Kotisairaalatoimintaa on haluttu kehittää, koska se on kustannustehokasta ja potilaslähtöistä.

”Olemme laskeneet, että jos käyntejä on potilaan luona kolmesta neljään päivässä, se tulee edullisemmaksi kuin vuorokausi osastolla. Kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa. Varsinkin palliatiiviselle potilaalle on arvokasta sinänsä, että voi viettää elämänsä viimeiset ajat kotona.”

Janita Laalo lisää, että kotona oleminen ylläpitää toimintakykyä paremmin kuin osastohoito. Myös potilaat tykkäävät: kotisairaalan asiakastyytyväisyys on Keusoten kärkeä.

Keusoten kotisairaalassa on neljä alueellista tiimiä ja toimipistettä. Ne sijaitsevat Nurmijärvellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä ja Järvenpäässä. Tiimeissä työskentelee yhteensä neljäkym­mentäviisi sairaanhoitajaa ja kuusi ­lääkäriä.

Vaikka hoitajilla on oma ”kotipesä”, tarpeen mukaan he menevät töihin toiselle alueelle.

Keväällä 2024 Keusoten kotisairaalassa aloitti toimintansa myös liikkuva sairaala. Keusotessa se tarkoittaa sairaanhoitajavetoista hoidontarpeen ­arviota tietyille potilasryhmille.

”Ei voisi parempi olla”

Friskien makuuhuoneen lipaston päällä seisoo kaksi pientä peikkonukkea. Liisa Friskin mies Pentti kertoo, että siinä on hänen ja Liisan kihlajaiskuva.

”Peikon naama muistuttaa aikalailla meikäläisen naamaa tällä hetkellä”, Liisa lisää.

Huumoria riittää, vaikka perheeseen on tullut vakava sairaus. 84-vuo­tias Liisa sairastaa syöpää. Vatsan ­alueella olevia tulehduspesäkkeitä ­hoidetaan päivittäin suonensisäisellä antibiootilla.

Antibiootin tippuessa Laura tutkii Liisan tietoja tabletilta ja kertoo viimeisimmän TT-kuvauksen tuloksista. He juttelevat myös seuraavasta päivästä, jolloin Liisa on menossa Hyvinkään sairaalaan. Siellä hänelle laitetaan pidempiaikainen kanyyli.

”Se helpottaa sinun elämääsi hurjasti, kun ei tarvitse aina olla pistämässä”, Laura sanoo.

Liisa tuli kotisairaalan asiakkaaksi viime vuodenvaihteessa. Hänen kokemuksensa on ollut hyvä.

”Ei voisi parempi olla. Saan avun heti. Minulla on puhelinnumero, johon voin soittaa, ja sieltä vastaa aina joku hoitaja ja asiat selvitetään.”

Laura varmistaa jatkot ja kertaa ­Liisan kanssa seuraavan aamun askel­kuviot: saa syödä ja ottaa normaalit lääkkeet.

Sitten Laura naputtelee viimeiset kirjaukset tabletille, kerää roskat ja pakkaa repun. Friskit tulevat eteiseen hyvästelemään hänet.

Itsenäistä ja itseohjautuvaa

Keusoten kotisairaalassa potilaalle tehdään antibioottihoitojen lisäksi muun muassa oirearvioita, verinäytteiden­ottoa, punasolutiputuksia ja muita lääketiputuksia. Nämä hoidetaan yleensä potilaan kotona. Lisäksi kotisairaalan poliklinikalla tehdään muun muassa kortisonihoitoja, rautainfuusioita ja venesektioita.

Laura esittelee toimistolla hoitoreppua, jonka he ottavat kotikäynnille mukaan.

”Täällä on muun muassa tippaletkuja, pistosvälineitä, sideharsoja ja taitoksia, mittareita kuten sokeri-, happisaturaatio- ja verenpainemittari sekä haavanhoitotarvikkeita. Tällaisen setin kanssa me kuljemme.”

Keskimäärin vuorossa on kolmesta viiteen käyntiä, mutta joskus voi olla enemmänkin. Käyntien kestot vaihtelevat 15 minuutista 50 minuuttiin. Jos on kyseessä ensikäynti palliatiivisen potilaan luona, aikaa saattaa vierähtää puolitoistakin tuntia.

Laura kuuluu kotisairaalan koilliseen tiimiin, joka on pienin. Siellä työskentelee aamuvuorossa kaksi hoitajaa ja ilta- ja yövuoroissa yksi hoitaja. Vajaa viisi vuotta sitten kotisairaalaan töihin tullut Laura viihtyy työssään.

”Hain tänne ex tempore, kun kaipasin vaihtelua. Olen ollut tosi tyytyväinen. Työ on monipuolista ja itsenäistä. Työ palkitsee, kun potilailta tulee hyvää palautetta.”

Työn mielekkyyttä lisää se, että tiimit saavat itse rakentaa omat työpäivänsä ja vaikuttaa siihen, miten he työtään tekevät.

Kentällä liikutaan yksin ja vastuu on suuri, vaikka kollegoja ja lääkäriä voikin konsultoida.

Lauran kollega Anne Isokangas kokee, että juuri tämä on työn suola.

”On palkitsevaa havainnoida potilasta ja hänen tilannettaan itsenäisesti ja viedä tiedot lääkärille. Me olemme vähän sellaisia pikkulääkäreitä”, hän sanoo nauraen.

Annen ”kotipesä” on kaakon tiimi Järvenpäässä, mutta hän on tänään tullut iltavuoroon koillisen tiimiin. Annesta on kivaa, että työalue ei ole aina sama. Se tuo vaihtelua työviik­koihin.

Janita Laalo vahvistaa, että työntekijöiden tyytyväisyys kotisairaalassa on erittäin hyvällä tasolla. Vuosittaisista työtyytyväisyysmittauksista ilmenee, että kotisairaalassa työntekijöiden vaihtuvuusriski on tasan nolla.

Pistos poliklinikalla

Lauran puhelin soi tuon tuosta. Joku tarvitsee ajanvarausta leikkausta edeltävään toimenpiteeseen. Toinen valittaa koventunutta kipua. Laura lupaa jutella lääkärin kanssa ja pyytää vahvempia kipulääkkeitä.

Kotisairaalalla on myös oma poliklinikka, jonne potilaita tulee hoitoon.

Nyt paikalle saapuu rollaattorin kanssa Antti Ellin, 87. Hän kertoo tulleensa omalla autolla, joka lähti kuulemma hyvin käyntiin.

”Mutta seuraavan kerran tulkaa mun tykö sitten. Rollaattorin kanssa on vaikea liikkua.”

Laura laittaa kortisonipistoksen valmiiksi lääkäri Julia Moghadanpourille, joka merkitsee ihoon kynänpäällä oikean kohdan. Ja sitten käsivarsi rennoksi.

”Nyt pistää. Oletko valmiina?” lääkäri kysyy.

”En ole koskaan valmiina”, Antti vastaa.

Lääkärin lähdettyä Laura mittaa Antin lämmön, happisaturaation ja verenpaineen. Antti kertoilee työurastaan rekkakuskina, kun yksi ajo saattoi kestää yhteensä seitsemän tuntia.

”Viikon istuin autossa. Perjantai-iltana kävin saunassa ja sitten lähdettiin taas tien päälle.”

Laura varmistaa, onko Antilla vielä jotain kysyttävää, ja kertoo tulevat kuviot.

”Soittelemme sitten ensi viikolla ja tarkistamme, onko pistos auttanut. Jatkossa ollaan yhteydessä kuukauden välein.”