Päiväkodin vakivieras

Pimppi, pippeli ja peppu ovat sanoja, joita saa käyttää, lupaa terveydenhoitaja Miia Pere. Hän nimeää kehon osia, kun hän opastaa 5- ja 6-vuotiaille keho- ja turvataitoja Pikkurepun päiväkodissa Porissa. Pikkureppu on Miian yhteistyöpäiväkoti, jossa hän käy joka perjantai pitämässä vastaanottoa ja erilaisia tuokioita lapsille.

Juttutuokio pienessä ryhmässä kestää vartista pariinkymmeneen minuuttiin.

”Lasten kanssa puhutaan kehosta ja sen kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Ne ovat asioita, jotka jokaisen lapsen on syytä osata.”

Miia tekee sanoista lapsille arkisia ja luontevia. Näin he oppivat käyttämään niitä siinä missä olkapäätä tai polvea. Kun lapset saavat nimetä kehonsa osia luvan kanssa, tarve huudella tai käyttää sanoja huomiohakuisesti vähenee.

”Suurin osa lapsista suhtautuu sanoihin neutraalisti, mutta joskus huomaa kihertämisestä, että sanoja ei käytetä kotona.”

Laki velvoittaa yhteistyöhön

Lainsäädäntö velvoittaa neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyöhön, mutta yhteistyön käytännöt vaihtelevat kunnittain ja hyvinvointialueittain.

Perinteisesti yhteistyötä tehdään laajan terveystarkastuksen tiimoilta, kun lapsi on 4-vuotias. Huoltajien luvalla tarkastukseen sisältyy varhaiskasvatuksen työntekijöiden arvio alle kouluikäisen lapsen oppimisesta, kehityksestä ja hyvinvoinnista. Tieto siirretään neuvolaan yleensä kirjallisesti.

Porissa varhaiskasvatus on toivonut, että yhteistyö neuvolan kanssa alkaa, kun lapsi on 2-vuotias. Porissa on jo pitkään toimittu niin, että jokaisella perhekeskuksen terveydenhoitajalla on yhteistyöpäiväkoti. Kaikki terveydenhoitajat eivät kuitenkaan käy säännöllisesti paikan päällä, koska kaikissa päiväkodeissa ei ole tiloja vastaanotolle.

Miia on vieraillut Pikkurepussa jo usean vuoden ajan. Päiväkodissa on noin 120 lasta ja kuusi ryhmää. Päiväkoti on uusi, joten siellä on Miialle oma huone. Tukea varhaiskasvatuksessa tehtävään työhön Miia saa Sydänliiton Neuvokas perhe -aineistosta.

Lastenhoitajat Marlene Key-Alhonpää ja Riina Vandell pitävät terveydenhoitajan läsnäoloa päiväkodissa erittäin hyödyllisenä. Vanhempien luvalla lastenhoitajat voivat keskustella terveydenhoitajan kanssa yksittäisestä lapsesta. Lastenhoitajat voivat myös kehottaa vanhempia ottamaan yhteyttä Miiaan, jos jokin asia mietityttää.

”Miia vierailee ryhmissä ja tarvittaessa voimme kysyä hänen mielipidettään esimerkiksi lapsen puheen kehityksestä. Lapsen on helppo mennä vastaanotolle, kun Miia on ennestään tuttu”, Marlene sanoo.

Päiväkodissa puhkeaa säännöllisesti myös erilaisia epidemioita, joiden ehkäisyssä ja hoidossa on apua Miian ammattitaidosta. Liikkeellä on flunssaa, vatsatautia, täitä, kihomatoja ja nykyään myös syyhyä.

”Miia on epidemioissa tukeni ja turvani. Terveydenhoitajan läsnäolo päiväkodissa on hienoa ja tärkeää”, sanoo päiväkodin johtaja Teija Suvanto.

”Varsinainen tartuntatautien ehkäisy kuuluu tartuntatautihoitajille, mutta voin toimia paikan päällä olevana ­yhteyshenkilönä heidän ja päiväkodin välillä”, Miia sanoo.

Uimapukusääntö

Keho- ja turvataidoissa nimetään kehon osia sekä opetellaan kolme sääntöä: uimapukusääntö, kosketuksen sääntö ja kolmen kohdan sääntö.

Uimapukusääntö opettaa lapselle kehon arvokkaat osat, jotka kuuluvat hänelle itselleen. Lapsi saa määrätä ­niistä itse. 

”Keskustelemme myös siitä, miksi esimerkiksi lääkärin pitää joskus katsoa pimppiä ja pippeliä.”

Kosketuksen sääntö säätelee, milloin ja miten toista ihmistä saa koskettaa. Sääntö ohjaa lasta kunnioittamaan sekä omaa että muiden kehoa.

Kolmen kohdan sääntö puolestaan suojelee lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Lapselle kerrotaan, että on olemassa aikuisia, jotka haluavat koskea tai katsoa tavalla, joka tuntuu kurjalta tai pelottavalta. Tällaisessa tilanteessa lapsella on oikeus sanoa aikuiselle ei, poistua paikalta ja kertoa tapahtuneesta luotettavalle aikuiselle.

”Pelottelu ei ole oikea tapa puhua seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Parempi tapa on antaa lapselle keinoja selvitä tilanteesta.”

Pyyntö keho- ja turvataitojen opettamisesta tuli Miialle päiväkodista.

”Kysyimme taitotuokioista myös lasten vanhemmilta, ja he suhtautuivat niihin myönteisesti”, kertoo päiväkodin johtaja Teija Suvanto.

Miia hyödyntää juttutuokioissaan Väestöliiton aineistoa, joiden pohjalta myös Pikku Kakkonen on tehnyt lapsille sopivia videoita. Hän näyttää lapsille lyhyet videot ja sen jälkeen niistä keskustellaan yhdessä. Tavallisella neuvolavastaanotolla ei ole aikaa taitojen kerryttämiseen.

Koskettamista lapset pääsevät harjoittelemaan tänään myös käytännössä, sillä perjantaisin eskarilaiset saavat silittää pienet päiväunille. Perinteisiä ”isojen” ja ”pienten” ryhmiä ei ole, vaan jokaisessa ryhmässä on 1–6-vuotiaita. Lastenhoitaja Riina Vandell pitää ryhmän kokoonpanoa lapsille hyvänä. Ikäeroista on hänen mielestään hyötyä lapsille.

”Perheissäkin on eri-ikäisiä lapsia, ja näin perheidensä ainoat lapset saavat olla vuorovaikutuksessa eri-ikäisten kanssa. Sama lapsi saattaa olla ensin pienenä hoivattavana ja auttaa isompana hoivaamisessa”, Riina sanoo.

Hyöty molemminpuolinen

Miia kertoo saavansa päiväkotivierailuista vinkkejä omaan työhönsä terveydenhoitajana. Pikkurepussa panostetaan työhyvinvointiin ja hyvään työilmapiiriin muun muassa kehumalla ja kannustamalla työkavereita julkisesti. Ja koska ollaan päiväkodissa, aikuisten toisilleen kirjoittamista kehuista ja mietelauseista on koottu näyttävät taide­teokset seinille ja ilmoitustaululle.

”Olen kopioinut täältä työhyvin­vointitekoja omalle työpaikalle.”

Miia ihailee myös sitä, kuinka luovasti päiväkodin henkilökunta osaa rakentaa lapsille kaikenlaista puuhattavaa.

Viikoittaisilla käynneillä eri ryhmien lapset tulevat Miialle tutuiksi, mikä helpottaa työtä. Tänään hän osallistuu jumppahetkeen, jossa hän voi tarkkailla lasten motorisia taitoja. Hän pyytää määräaikaistarkastukseen tulossa olevaa 3-vuotiasta ottamaan kädestä kiinni ja hyppäämään yhdessä.

”Näen jo tässä, että hän osaa hypätä tasajalkaa ja kävellä varpaillaan.”

Vaikeat asiat aikuisten kesken

Syksyisin Miia rokottaa lapsia influenssaa vastaan nenäsuihkeella. Aiemmin hän rokotti myös riskiryhmiin kuuluvia työntekijöitä, mutta sittemmin heidän rokottamisestaan on huolehtinut työterveyshuolto.

Miia voi tehdä päiväkotivierailuillaan myös näön- ja kuulontutkimuksia, kirjoittaa lapsen sairaudesta sairauslomatodistuksen vanhemmalle sekä ottaa vastaan erityisruokavalioilmoituksia.

Työvälineitään Miia pystyy säilyttämään vastaanottotilassaan. Välineitä tarvitaan lasten määräaikaistarkastuksissa. Vanhemmat varaavat tarkastukseen ajan ja tulevat lapsen kanssa paikalle. Varhaiskasvatuksen opettaja tulee aluksi mukaan, ja myös lapsen varhaiskasvatussuunnitelma eli vasu voidaan tehdä yhdessä.

Lapsi voi poistua tarkastuksen jälkeen omaan ryhmäänsä, ja tarvittaessa aikuiset jäävät keskustelemaan.

”Vaikeita asioita on helpompi ottaa puheeksi ja käsitellä, kun lapsi ei ole paikalla”, Miia sanoo.

Mittaaminen on osa terveydenhoitajan työtä, mutta Miia ei halua antaa sille liian suurta roolia. Esimerkiksi lapsen ylipainon taustalla voi joskus olla perheen jaksamiseen liittyviä ongelmia, jotka vaikeuttavat terveellisten elintapojen ylläpitoa.

”Mieluummin käytän aikaa perheen kanssa elintavoista keskusteluun kuin kommentoin lapsen painoa. Parempaa hoitamista voi olla se, että juttelen lapsen painon sijaan perheen kanssa hyvinvoinnista ja terveydestä.”

Lapseen ja hänen kehoonsa liittyvät vaikeat asiat, kuten paino tai kasvu, on Miian mielestä syytä käsitellä niin, että lapsi ei ole kuulemassa.

”En halua antaa lapselle sellaista kuvaa, että hänessä on jotain vikaa.”