Sähköpyörällä asiakkaan luokse

24.10.2023
Teksti Terhi Mäkinen | Kuvat Pasi Leino ja Harri Nurminen

Kannattaa kokeilla, rohkaisevat Jasmin Rönkkö ja Samira Grönros. He kulkevat kotihoidon siirtymät sähköpyörällä.

Säästää tosi paljon aikaa, sanoo lähihoitaja Jasmin Rönkkö, 27, Turun Tuomiokirkon alueen kotihoidosta. Kun hän ensimmäisen kerran kuuli, että kotihoidossa kokeillaan sähköpyörää, hän suhtautui skeptisesti. Nyt hänen on vaikea keksiä siitä mitään negatiivista.

Hänen työkaverinsa Samira Grönros, 22, sanoo aivan rakastuneensa sähköpyöräilyyn. Hänellä ei ole ajokorttia ja mahdollisuus sähköpyöräilyyn vaikutti jopa työpaikan valintaan, kun hän marraskuussa aloitti nykyisessä työssään.

”On vapauttava fiilis mennä pyörällä, kun on hyvä keli ja tuuli hulmuaa tukassa. Sama matka on kävellen melkein puoli tuntia, mutta sähköpyörällä 6–7 minuuttia.” Yleensä siirtymät alueella ovat sähköpyörällä huristaen 5–20 minuuttia.

Tauotkin tulee pidettyä useammin toimistolla, koska sähköpyörällä välimatka ei kestä niin kauaa.

Sateella varusteena on hyvä sadetakki ja satulaa suojaa tossunsuoja. Jasmin ja Samira pyöräilevät myös talvella. ”Pyörä tuntuu talvella nastojen vuoksi turvallisemmalta kuin kävely”, Samira sanoo. Hän kertoo, että osa pyöräteistä esimerkiksi Kasken kaupunginosassa pysyy sulina talvellakin.

”Kun viime talvena lunta satoi yhtäkkiä 30 senttiä, se meni rämpimiseksi, kun teitä ei ollut vielä aurattu. Muuten talvi meni hyvin”, Jasmin kertoo.

Vähän hankalia kohtia reitissä ovat ne, joissa ei ole pyörätietä, vaan pitää uskaltautua autotielle.

”Yksi työkaveri jännitti sähköpyörän kokeilua, mutta päätti kahden päivän jälkeen ostaa myös itselleen kotiin sähköpyörän”, Jasmin sanoo.

Lähihoitajat lähdössä sähköpyörillä asiakkaiden luokse.
Kesällä eväät tulee joskus syötyä puistossa, Samira ja Jasmin kertovat.
On vapauttava fiilis mennä pyörällä, kun on hyvä keli ja tuuli hulmuaa tukassa.

Säästää rahaa, vähentää päästöjä

Tuomiokirkon alueen pyöristä yksi on punainen Crescent ja kaksi harmaita Madison Solariksia. Molemmat ovat citypyöriä. Jasmin ja Samira kertovat, että akku kestää hyvin työvuoron ajan ja yön se on latauksessa. Nopeus­mittarista he ovat katsoneet, että ­viilettävät välillä yli 20 kilometriä tunnissa.

”Jos toisen hoitajan asiakas on vaikka kaatunut ja avuksi tarvitaan toinen hoitaja, pääsen nopeammin paikalle”, Jasmin sanoo.

Jasmin on kokeillut alueellaan myös autoa. ”Autolla kaupunkialue on ihan mahdoton. Parkkipaikkaa on tosi vaikea löytää. Tein niin, että parkkasin auton Kaskessa yhteen paikkaan ja kuljin siitä kohteet kävellen.”

Jasmin kertoo, että sähköpyörällekin pitää välillä etsiskellä sopivaa parkkipaikkaa, kun paikoin kerrostalojen asukkaiden pyörät ovat lukkojen takana eikä telineitä näy.

Sähköavusteisen pyörän käyttöä kotihoidossa on kokeiltu Turun lisäksi monilla muillakin paikkakunnilla. Kuopio on ollut sähköpyöräilyn edelläkävijöitä. Siellä kotihoidossa laskettiin jo vuonna 2018, että seitsemällä pyörällä voi korvata 3–4 leasingautoa, mikä säästää vuodessa 15 000–20 000 euroa. Kotihoidon hiilidioksidipäästöt vähenevät vuodessa noin 12 000 kilolla. Yhden suomalaisen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ovat noin 10 000 kiloa vuodessa.

Sopii mäkiseen seutuun

Tuomiokirkko oli ensimmäinen alue, jolla kotihoidon sähköpyörät tulivat Turussa käyttöön. ”Koen aivan velvollisuudekseni jakaa ilosanomaa sähköpyöristä. Meillä on tykätty niistä niin paljon”, sanoo palveluesimies Marjut Rahi.

Kesäkuussa 2021 alueelle saatiin ensimmäiset kaksi sähköpyörää, mutta kovan kysynnän vuoksi viime vuonna saatiin kolmas. Alue on pieni ja keskustassa, eikä oikeastaan kukaan hoitajista käytä siellä autoa, sillä parkkeeraus on hankalaa. Sähköpyöräilyn lisäksi osa kävelee ja osa käyttää normipyörää.

”Sähköpyörä säästää selvästi aikaa. Meillä on myös mäkiä, joissa sähköpyörä on hyvä.”

Pystytäänkö sähköpyörät jakamaan sovussa? Marjut kertoo sovun säilyneen. Etusijalla ovat hoitajat, joilla on pisin etäisyys kohteisiin.

Marjut mainitsee sähköpyöristä myös rekrytoinnin yhteydessä. Sillä on ollut vaikutusta, koska kaikilla ei ole ajokorttia tai halua sompailla autolla.

Sähköpyörät ovat säästyneet aika hyvin ilkivallalta – muutama pyörän lamppu on pihistetty. Pyörän akun hoitajat ottavat varmuuden vuoksi aina ­asiakkaan luo mukaansa.

Pyöriin vaihdetaan nastarenkaat hyvissä ajoin, ja samalla ne huolletaan. ”Onneksi keskustassa aurataan talvisin aika hyvin.”

Koko Turun alueella kotihoidon käytössä on 17 sähköpyörää.

Kartta lähihoitajan iltavuoron reitistä sähköpyörällä.
Jasminin iltavuoro 9. toukokuuta: 9 asiakaskäyntiä, 8,2 kilometriä.
Tarja Kapiainen sähköpyörän päällä.
Sähköpyörä on Tarjalle sekä harrastus että työväline. Kotoa työpaikalle hän polkee omalla pyörällään.
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hämeenlinnalainen Tarja Kapiainen käyttää kahta sähköpyörää

Lähihoitaja Tarja Kapiainen, 58, osti muutama vuosi sitten sähköpyörän itselleenkin pian sen jälkeen, kun hänen työpaikalleen Hämeenlinnan kotihoitoon tuli kokeiluun sähköpyörä. Tällä hetkellä hänen alueellaan on käytössä kolme sähköpyörää.

Aamuvuorot Tarja kulkee kesät talvet työpaikan sähköavusteisella pyörällä. Kun yhteen lasketaan työmatka ja työpäivän sisäiset siirtymät, kilometrejä kertyy päivässä 20–30. Jo työmatkoista tulee 14 kilometriä.

”Raitis ilma virkistää. Kun keho liikkuu, pääkin putsaantuu paremmin. Sähköpyörä on yllättävän hyvä, parempi kuin kuvittelin. Työmatkat kuljen sillä nopeammin kuin bussilla.”

Tarjan aluetta on itäinen kotihoito, johon kuuluu muun muassa Aulangon seutu. Se ei ole ihan ydinkeskustaa, mutta kuitenkin kaupunkimaista. Aiemmin hän käytti siirtymiin autoa tai tavallista pyörää.

”Pyörällä pystyn ajamaan oikopolkuja eikä parkkiongelmia ole. Tavarat kulkevat repussa. Jos on suurempia kuljetettavia, kuten lääkeautomaatti, ne viedään autolla.”

Iltavuorot hän tekee useimmiten työpaikan autolla, sillä silloin aikataulu on tiukempi.

Auto Tarjalla oli siitä lähtien, kun hän nuorena ajoi ajokortin, mutta hän luopui siitä pari vuotta sitten osin ilmastosyistä. ”Olen iloinen pyöräilyn noususta ja muista vaihtoehtoisista tavoista liikkua. Olen aina ollut luontoihminen ja liikunnallinen. Yksityis­autoilun väheneminen on hyvä asia.”

Sähköpyöräily vaatii panostamista säänmukaiseen pukeutumiseen. Pakkasrajana Tarja pitää –15 astetta.

”Kasvot ja kaula pitää suojata. Minulla on myös suojalasit viimaa vastaan, mutta aina niitä ei tule käytettyä. Nastarenkailla pysyy minusta paremmin pystyssä kuin kävellen.”

Niin kehnoja säitä sattuu harvoin, ettei Tarja tartu pyörään – alle kymmenen kertaa vuodessa. Sateen varalta hänellä on sadeviitta ja varahousut. Ilkivaltaa pyörä ei ole kokenut, vaikka Tarja ei kanna akkua mukanaan asiakkaiden luo.