Sairaanhoitaja Veera Peuhkuri työskentelee Sveitsissä kotihoidon tiimissä, jolla ei ole esihenkilöä. Veeran vastuulla ovat esimerkiksi tiimin tehokkuuden arviointi ja raha-asiat. ”Saamme asiat yleensä hyvin selvitettyä keskenämme.”
Maaliskuussa 2021 sairaanhoitaja Veera Peuhkuri pakkasi matkalaukkunsa, otti mukaan koiransa Kodan ja lensi Helsingistä Zürichiin, Sveitsiin.
Hän oli saanut englannin opettajan paikan yksityisestä päiväkodista. Lopullisena päämääränä oli päästä työskentelemään sairaanhoitajana. Siihen tarvittiin kuitenkin parempaa saksan kielen taitoa; Veera osasi vain alkeet.
Saman vuoden syksyllä kotisairaanhoidossa työskentelevä Veeran suomalainen ystävä vinkkasi Veerasta oman työpaikkansa HR coachille eli henkilöstöhallinnon kumppanille.
”Kaikki tapahtui niin nopeasti, että minulla oli vain viikko aikaa valmistautua kokeilupäivään töissä ja työhaastatteluun. Sen viikon elin ja hengitin saksaa. Käytin kielen opiskeluun kaiken vapaa-aikani”, Veera kertoo.
Hän opetteli hoitoalan sanastoa, katsoi Youtube-videoita, tutki työhaastattelukysymyksiä ja harjoitteli vastauksia. Työpäivän, tiimihaastattelun ja henkilöstöhallinnon haastattelun jälkeen asia oli selvä: hänet haluttiin mukaan tiimiin.
Saadakseen suomalaisen sairaanhoitajan tutkintonsa laillistettua ja voidakseen aloittaa työt, Veeran suoritti vielä pakollisen kielitutkinnon.
Ajatus ulkomailla asumisesta ja työskentelystä oli kiehtonut Veeraa aina. Lukion jälkeen hän lähtikin vuodeksi Zürichiin au pairiksi.
”Olin päässyt opiskelemaan sosiaalitieteitä yliopistoon Suomessa. Äiti ja isä olivat aika järkyttyneitä, kun sain päähäni lähteä au pairiksi. Lupasin heille, että palaan vuoden kuluttua ja aloitan opinnot.”
Vuoden aikana kypsyi kuitenkin ajatus hakea lapsuuden toiveammattiin sairaanhoitajaksi. Veera opiskeli Tikkurilan Laureassa ja valmistui vuonna 2020. Opiskeluvuosina ja valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Hyksissä ortopedian ja traumatologian osastolla.
”Valmistuttuani aloin googlettaa, missä päin maailmaa sairaanhoitajilla olivat parhaat palkat. Valitsin Sveitsin. Piti vain opiskella saksan kieli.”
Sveitsissä puhutaan neljää kieltä: saksaa, ranskaa, italiaa ja retoromaania. Saksa on kielistä puhutuin. Veera ei ollut lukenut saksaa kouluvuosinaan, mutta hän oli oppinut sitä jonkin verran au pairina olleessaan ja seurustellessaan kolme vuotta sveitsiläisen pojan kanssa. Sairaanhoitajaopintojensa aikana hän kävi saksan kielen kurssin.
”Kun olin päättänyt, että lähden Sveitsiin, yritin opiskella saksaa Suomessa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että oppisin kielen parhaiten saksalaisessa ympäristössä.”
Työluvan Veera haki saavuttuaan Sveitsiin. Sen saaminen edellytti työsopimusta, jossa oli riittävästi työtunteja, sekä osoitetta maassa.
Nyt Veera työskentelee jo kolmatta vuotta sairaanhoitajana Spitexissä, joka on kotihoitoa ja kotisairaanhoitoa tarjoava julkisen terveydenhuollon organisaatio.
Työpäivä alkaa kello 7 ja päättyy 16.30. Aamupäivä tehdään kotikäyntejä ja iltapäivä on toimistotöitä, kuten sähköposteihin vastaamista, asiakkaiden lääkityksen muutoksia ja asioiden selvittelyä.
”Kotikäynneillä annamme muun muassa suonensisäistä lääkehoitoa, parenteraalista eli suoraan suoneen annosteltavaa ravitsemusta, palliatiivista hoitoa ja haavahoitoa. Suurin osa asiakkaista on iäkkäämpiä ihmisiä, mutta toki joukossa on myös nuoria.”
Työ on tiimityötä. Veera kuuluu 18-henkiseen somaattisen hoidon tiimiin, jossa työskentelee sairaanhoitajia, lähihoitajia ja hoiva-avustajia.
”Esihenkilöitä ei ole, vaan olemme itseohjautuvia. Meillä on tietysti Spitexin johto ja hallintohenkilöstöä olemassa. He määrittelevät tiettyjä raameja toiminnalle. Mutta itse suunnittelemme hoidon ja seuraamme sen toteutumista. Sairaanhoitajat ovat omien asiakkaiden lisäksi vastuussa tiimin kaikkien asiakkaiden hoidollisista päätöksistä.”
Kokonaisuuteen kuuluu myös asiakkaiden lääkäri- ja fysioterapiakäynneistä sekä sairausvakuutusasioista huolehtiminen. Lähihoitajien hoitamista asiakkaista osa on Veeran vastuuasiakkaita. Näiden luona Veera käy tarvittaessa kotikäynneillä, jos tilanne vaatii uutta arviota. Veeran vastuulla ovat myös tiimin tehokkuuden ja käyttöasteen arviointi ja tiimin raha-asiat, kuten lisäkoulutusten budjetointi.
Spitexissä on tiimejä neljällä eri tasolla riippuen siitä, miten paljon ne tarvitsevat ulkopuolista tukea. Veeran tiimi hoitaa suurimman osan tehtävistä itse, mutta esimerkiksi uusien työntekijöiden etsimisestä vastaa henkilöstöhallinnon edustaja.
”Tiimissä työ sujuu mielestäni hyvin. Meillä on hyvä yhteishenki ja saamme asiat yleensä hyvin selvitettyä keskenämme. Vastuu ei pelota, sillä tukena on iso joukko ammattilaisia, kuten palliatiivisia ja psykiatrisia hoitajia sekä maisteritason asiantuntijoita, joita voimme tarvittaessa konsultoida.”
Veeran mielestä hänen työssään on parasta kaikki. Työ on mielenkiintoista, monipuolista ja itsenäistä.
Veeralla on kotoa työpaikalle vain kaksi kilometriä. Asiakkaat asuvat niin lähellä, että hän menee kotikäynneille yleensä kävellen.
”Arvostan sitä, että töissä ei ole kiire. Aamupäivään mahtuu kolmesta viiteen kotikäyntiä. Lyhimmillään ne kestävät puoli tuntia ja pisimmillään kaksi. Iltapäivät toimistolla ovat todella rentoja.”
Veera tekee 90-prosenttista työaikaa eli noin 38 tunnin työviikkoja. Hänen kuukausipalkkansa on noin 6 500 Sveitsin frangia, mikä on noin 6 700 euroa. Palkka nousee vuosittain kokemuksen karttuessa. Veroihin ja eläkemaksuun palkasta menee noin 13 prosenttia. Lisäksi Veera maksaa sairausvakuutusta lisävakuutuksen kanssa noin 320 euroa kuukaudessa.
”Toki elinkustannukset ovat Sveitsissä korkeat. 30 neliön yksiöstäni maksan vuokraa noin 1 500 euroa. Pakollisten menojen jälkeen minulle jää silti käteen vielä noin 3 000 euroa. On ihanaa, kun ei tarvitse miettiä, riittävätkö rahat.”
Osa rahoista menee sijoituksiin, osa opintolainan maksuun ja osa matkusteluun. Keskeltä Eurooppaa on helppo matkustaa eri paikkoihin – Ranskaan, Espanjaan, Kreikkaan, Italiaan. Milanoon Veera pääsee junalla kolmessa tunnissa.
Suomessa Veera pyrkii käymään vähintään kahdesti vuodessa, jouluna ja juhannuksena.
”Ikävöin perhettä ja ystäviä, totta kai. Aina, kun olen tulossa Suomeen, melkein itken onnesta.”
Ikävää lievittää se, että Veeralla on Zürichissä paljon suomalaisia ystäviä. Ystävien kanssa vietetty aika on hänelle tärkeää vastapainoa sairaanhoitajan työlle.
Vapaa-aika kuluu myös kuntosalilla ja koiran kanssa lenkkeillen. Joskus Veera käy vuorilla patikoimassa ja laskettelemassa.
Kevään yhteishaussa Veera haki Turun, Porin ja Helsingin ammattikorkeakouluihin opiskelemaan sosiaali- ja terveysalan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Jos hänet hyväksytään, hän aikoo opiskella tutkinnon työnsä ohessa.
”Olen aina halunnut kehittää itseäni ja mennä eteenpäin. Ajatus siitä, että jäisin paikoilleni ja olisin kymmenen vuoden kuluttua vielä samassa tilanteessa, on minusta ahdistava.”
Paluu Suomeen ei kuulu Veeran suunnitelmiin, vaan hän haluaa rakentaa elämää ja uraa Sveitsissä.
”Tällä hetkellä asiani ovat täällä niin hyvin, ettei minulla ole mitään järkevää syytä lähteä pois.”
