Keikka Grönlannissa

Sairaanhoitaja Anu Graahede, 54, työskentelee Tanskassa Aalborgin yliopistollisessa sairaalassa lapsivuodeosastolla, mutta viime kesänä hän otti reilun kolmen viikon työpestin Grönlannista.

On tavallista, että tanskalaiset sairaanhoitajat keikkailevat Grönlannissa, joka on maalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari. Anun työpaikka oli gynekologisella osastolla Nuukin keskussairaalassa.

”Keskussairaala ei pyörisi ilman tanskalaisia työntekijöitä. Tiedän erään 73-vuotiaan sairaanhoitajan, joka on ollut yli 30 kertaa työpestillä Grönlannissa”, Anu kertoo.

Kyseessä ei ollut Anunkaan ensimmäinen keikka Grönlannissa. Kaksi vuotta sitten hän kaipasi hengähdystaukoa tavalliseen arkeensa ja päätti lähteä Grönlantiin koko talveksi. Hän oli eronnut muutama vuosi aikaisemmin, ja lapset olivat jo aikuistuneet.

”Halusin mennä pois tutusta ja turvallisesta. Grönlannissa huomasin pärjääväni hyvin uusissakin ympyröissä.”

Kesäpestin Anu otti, koska hänellä ei ollut viime kesälle sen kummempia suunnitelmia. Tällä kertaa kolmen ja puolen viikon keikka sai riittää.

”Saatavilla oli vain neljän naisen kimppa-asuntoja, eikä asuminen kimppakämpässä ole niin kiehtovaa. Kämppikseni olivat tanskalaiset sairaanhoitaja­kaverukset, jotka käyvät Nuukissa töissä 3–4 kertaa vuodessa.”

Pitkä matka mammografiaan

Grönlannissa on vain reilut 56 000 asukasta, ja heistä noin 20 000 asuu pääkaupungissa Nuukissa. Nuukin pienessä keskussairaalassa on 130 potilaspaikkaa, ja siellä sijaitsevat muun muassa kirurginen ja gynekologinen osasto sekä sisätauti- ja teho-osasto. Esimerkiksi syöpähoitoja saadakseen potilaiden täytyy matkustaa Tanskaan.

Anun osastolla hoidettiin juuri synnyttäneitä, aborttiin tulijoita, raskaana olevia ja gynekologisia potilaita. Vauvoista 60 prosenttia syntyy sairaalassa, ja sairaalasynnytys on mahdollista vain Nuukin keskussairaalassa. Jos raskaudessa katsotaan olevan riskejä, synnyttäjä lähetetään Nuukiin jo hyvissä ajoin ennen synnytystä. Raskaana olevat saattavat viettää potilashotellissa monta viikkoa.

”Keisarileikkauksia ei tehdä läheskään yhtä paljon kuin Tanskassa, eivätkä alatiesynnyttäjät yleensä halua kivunlievitystä. Nuukissa asuvat synnyttäjät voivat lähteä kotiin jo synnytyspäivänä, jos kaikki on hyvin. Kauempana asuvien pitää olla sairaalassa neljä päivää, jotta vauvasta ehditään ottaa verikoe ja kuulokoe.”

Syntyneet vauvat merkitään synnytysosaston vuosikalenteriin sinisillä ja punaisilla nuppineuloilla. Kuolleita vauvoja kutsutaan sairaalassa enkelivauvoiksi, ja heidät merkitään taululle turskan kuuloluilla. He ovat tavallisesti liian aikaisin syntyneitä keskosia, joiden tehohoitoon ei Nuukissa ole mahdollisuuksia.

Vuonna 2021 saarella syntyi 761 lasta. Abortteja tehtiin 842 eli enemmän kuin lapsia syntyi. Aborttien määrä Grönlannissa on korkeimpia maailmassa.

”Moni ei huolehdi ehkäisystä”, Anu sanoo.

Nuukin keskussairaalaan kuljetaan pitkien matkojen takaa, sillä Grönlanti on valtavan iso saari, eikä pienissä kylissä ole välttämättä lainkaan terveydenhoitoa.

”Meille tuli juuri potilas mammografiaan 680 kilometrin matkan päästä. Hänen piti viettää Nuukissa kolme päivää, koska paluulento oli vasta tuolloin. Yhteiskunta maksaa terveydenhoitoon liittyvät lennot, koska asutuskeskusten välillä ei käytännössä ole teitä, vaan kulkeminen tapahtuu lentäen tai laivalla.”

Joskus potilaat tarvitsevat lennoille saattajaa. Sairaanhoitajien työsopimuksessa sitoudutaan tarvittaessa lähtemään lennolle potilaan mukaan.

Aina uudet työkaverit

Sairaalassa on iltakahdeksaan asti paikalla tulkki. Hän auttaa tanskalaista hoitohenkilökuntaa ja paikallista väestöä ymmärtämään toisiaan. Valtaosa väestöstä puhuu virallista kieltä grönlantia.

”Suurin osa Nuukissa asuvista osaa tanskaa mutta kaukaisten pikkukylien asukkaat eivät.”

Anu toteaa, että työtahti ja tunnelma Grönlannissa on rauhallisempi ja stressittömämpi kuin Tanskassa. Suurin ongelma Nuukin sairaalassa on henkilökunnan suuri vaihtuvuus, sillä Tanskasta tulee koko ajan uusia keikkalaisia. Anu kertoo, että hänen osastollaan kaikki lääkärit olivat Tanskasta.

”Nuukissa voi opiskella sairaanhoi­tajaksi ja lähihoitajaksi. Yksi sairaan­hoitajaopiskelija kertoi minulle, että heillä oli tosi pieni ryhmä, ja vuosi aloittamisen jälkeen puolet siitäkin oli keskeyttänyt opintonsa. Ala ei ilmeisesti ole veto­voimainen, vaikka työllisyys on taattu.”

Anu kertoo, että keikkaa tekevillä hoitajilla ei välttämättä ole työkokemusta vastaavalta osastolta.

”Jos työntekijä on Tanskassa hoitanut munuaispotilaita, niin eihän sillä kokemuksella osaa auttaa esimerkiksi imetyksessä. Tilanne on raskas vakituisille, koska he joutuvat jatkuvasti vastaamaan samoihin kysymyksiin. Myös tietokonejärjestelmät ovat aivan erilaiset Grönlannissa ja Tanskassa.”

Anu teki työsopimuksen suoraan Grönlannin sairaanhoitopiirin kanssa. Hän sai melkein yhtä suurta palkkaa kuin vakipaikassaan Tanskassa. Lisäksi hänen lentonsa maksettiin. Sijaisia palkataan myös keikkafirman kautta, ja he saavat kaksinkertaista palkkaa sairaanhoitopiirin kautta tuleviin verrattuna.

Luonnon ehdoilla eloa

Anu on asunut Tanskassa vuodesta 2004, ja hänellä on sekä Suomen että Tanskan kansalaisuus. Alun perin hän on kotoisin Luumäeltä ja valmistunut sairaanhoitajaksi 1990-luvun lopulla.

”Päädyin Tanskaan, kun tapasin Helsingissä tanskalaisen miehen. Saimme lapset, menimme naimisiin ja päätimme muuttaa Tanskaan ennen kuin lasten koulu alkaa. Kävin tanskan kielikurssilla, mutta parhaiten kieltä on opettanut työ.”

Anu aloitti tavallisella lapsivuodeosastolla ja siirtyi myöhemmin vaativammalle lapsivuodeosastolle. Siellä hoidetaan potilaita, joilla on jonkinlainen komplikaatio. Osaamisesta on ollut hyötyä Nuukissa.

Anua on jo kyselty takaisin Nuukiin töihin jouluksi tai myöhemmin talvella. Hän ei usko menevänsä, mutta toisaalta hän toteaa olevansa hyvä tekemään spontaaneja päätöksiä.

”Tykkään vakituisesta työstäni Aalborgissa, enkä kaipaa keikkailevan sairaanhoitajan matkalaukkuelämää. Seikkailu silloin tällöin riittää.”

Vapaa-aikanaan Nuukissa Anu käveli paljon. Kaupungissa on pieni kulttuurikeskus, jossa voi käydä elokuvissa ja konserteissa. Muutama ravintolakin on. ­Grönlantilainen ruoka eroaa tanskalaisesta.

”Sairaalassa potilaille tarjotaan joka toinen päivä tanskalaista ja joka toinen päivä grönlantilaista ruokaa. Grönlantilainen ruoka voi olla vaikka porokeittoa, turskaa, valasta tai hyljettä. Tanskalainen taas esimerkiksi lihapullia ja perunoita.”

Nuukissa on kaksi isohkoa ruokakauppaa, joissa on hyvä valikoima. Käytännössä kaikki tavarat näihin kauppoihin tuodaan laivalla tai lennolla, mikä näkyy hinnoissa. Tuoreet hedelmät ja vihannekset tulevat Islannista. Paikalliset myyvät varastohallissa kalaa, hylkeen ja valaan lihaa ja poroa.

”Kaupassa oli jopa Fazerin sinistä suklaata. Mutta jos jotain ei ole, niin ilmankin pärjätään. Jos tiettyä särkylääkettä vaikka puuttui osastolla, niin sitten vain odoteltiin seuraavaa laivaa.”

Kotona Tanskassa Anu ajattelee paljon Nuukia.

”Viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä kävelin pitkän lenkin rannan pitkospuita pitkin. Istuin kiven päällä syömässä eväitä ja katsoin ympärilleni. Ajattelin, että ei tämä ihan huono juttu ole. Lennot on maksettu, teen töitä ja koen ainutlaatuisia elämyksiä.”