Ihmisiin se kiteytyy

Kaikki alkoi ehkä ilmaisesta pitsasta, arvelee opiskelija-aktiivi Justus Kalliokoski, 25. Se houkutteli apuvälinetekniikkaa opiskelevan Justuksen ensimmäisenä opiskeluvuotena opiskelijayhdistyksen kokoukseen, jossa hänet valittiin Metropolian Myllypuron sosiaali- ja terveysalojen opiskelijat ry:n eli MysteRyn hallituksen varajäseneksi.

Myöhemmin samana lukuvuonna hän siirtyi puheenjohtajaksi, koska edeltäjä lähti vaihtoon. ”Se oli fuksivuonna sukellus syvään päätyyn.”

Justus epäilee, että hänen aktiivisuutensa on osin kodin peruja. Hänen perhepäivähoitajana työskentelevä äitinsä on yhdistysihminen, ja äiti on toiminut Justuksen kotipaikkakunnalla Vaasassa muun muassa ammattiliittoaktiivina Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:ssä.

”Olen isosta perheestä. Meitä on yhteensä yksitoista sisarusta. Olen jo kotona oppinut tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.”

Justus oli lukiossa tutor-oppilas. Nykyään hän on koulunsa sote-opiskelijoiden tutorvastaava ja myös Tehyn opiskelijoiden puheenjohtaja. Myste­Ryssä hän on hallituksen jäsen ja tapahtumavastaava.

Kädentaitoja ja kohtaamista

Justus opiskeli lukion jälkeen kolme vuotta Vaasan yliopistossa tietotekniikkaa, kunnes tajusi, että haluaa ihmis­läheisemmän ammatin.

”Minua ahdisti ajatus, että ohjelmoisin vuosia yksin pienessä huoneessa. Ensimmäisen vuoden opiskelin tieto­tekniikkaa kokopäiväisesti. Kahtena seuraavana tein paljon töitä Vaasan museoissa.”

Helsinkiin hän muutti saatuaan opiskelupaikan Metropoliasta.

”Tunsin täältä vain siskoni ja hänen poikakaverinsa. Minulla ei ollut paljon tavaroita, kun muutin ensimmäiseen asuntooni opiskelijasoluun Kontulassa. Nyt kolme vuotta myöhemmin saisin kokoon jo ison muuttoporukan.”

Ihmisläheisempi ala löytyi apu­välinetekniikasta. Apuvälinetek­nikkoja valmistuu vain Helsingistä. Sisään otetaan vuosittain 20 uutta opiskelijaa. Justus opiskelee alaa kolmatta vuotta. Apuvälineteknikon opinnot kestävät 3,5 vuotta, mutta Justus on ollut niin aktiivinen opiskelijaelämässä, että hän venyttää opintojaan neljään vuoteen.

”Apuvälineteknikon työ on sekoitus kädentaitoja ja asiakkaan kohtaamista. Ala on pieni, eikä sitä tunneta niin hyvin. Monelle tulevat siitä ensim­mäisenä mieleen tyyliin robottikädet.”

Viime kesän Justus oli kesätöissä Vaasan apuvälinekeskuksessa, jossa hän on ollut aiemmin jo harjoittelussa. Häntä kiinnostavat esimerkiksi pyörätuolien säätäminen ja käyttäjän toimintakyvyn arviointi.

Sisään opiskelijaelämään

Justus on ollut sote-opiskelijoiden tutorina kahtena vuonna, ja nyt hän on tutorvastaava. ”Tutorit ovat tärkeitä varsinkin opiskelujen ensimmäisinä päivinä. He auttavat tutustumaan kampukseen, ovat mukana fuksiaisissa ja neuvovat, miten kursseille ilmoittau­dutaan.”

Esimerkiksi sosionomiksi pystyy Metropoliassa opiskelemaan halutessaan lähes täysin etänä. ”Järjestämme heille silti kampuspäivän, jotta koulu ja muut opiskelijat tulisivat vähän tutuiksi.”

Nuorten ahdistuksesta on puhuttu viime aikoina paljon. Tutoroinnissa kerrotaan myös, että koulussa on psykologeja ja oppilaitospastori. Myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS auttaa.

Tapahtumavastaavana Justus on ollut organisoimassa monenlaisia rientoja. Opiskelijat järjestävät paljon myös alkoholittomia tapahtumia. MysteRy on tänä vuonna järjestänyt esimerkiksi teesitsit ja retken sisäleikkipuisto Hop­Lopiin. Sitsit on akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään, juodaan ja lauletaan.

Approt ovat tapahtumia, joissa perinteisesti kierretään ravintoloita, suoritetaan tehtävärasteja ja kipataan juomia. Onnistunut suoritus palkitaan haalarimerkillä. ”Perinteisin ja isoin on Hämeenkadun appro Tampereella. Se on alkanut samana vuonna kuin Tehy on perustettu eli 1982.” Myös sen voi suorittaa nykyään alkoholittomana.

Syksyllä on tulossa kahvila-appro. MysteRy on mukana järjestämässä tätä alkoholitonta Appresso-tapahtumaa syyskuun 17. päivänä. Kerta on jo yhdeksäs, ja tarkoitus on tutustua Helsingin pieniin kahviloihin.

”Olen oppinut paljon tapahtumien järjestämisestä ja esimerkiksi viestinnästä. Opiskelijayhdistyksissä toimiminen on lisännyt itsevarmuutta, opettanut johtamista ja kasvattanut osaamista ja paineensietokykyä. Oma CV on kasvanut. Tärkeintä ovat kuitenkin ihmiset, niihin se kiteytyy. Olen saanut paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa olen päivittäin yhteydessä”, Justus kertoo.

Haalarit kuuluvat opiskelijatapahtumiin. MysteRyn haalarit ovat yläosaltaan valkoiset, ja alaosan väri on vähän epäselvä. ”Olikohan siitä sanottu, että se on tumma syaani. Haalarit luovat yhteisöllisyyttä. Meidän haalarimme ovat Metropoliassa ne yleisimmät, koska sote-alaa opiskellaan paljon.”

Justus miettii jo varovaisesti vetäytymistä opiskelijayhdistystoiminnasta. ”Jotakin korvaavaa yhdistystouhua pitää varmaan keksiä sitten, kun valmistun.”

Valmistuminen häämöttää

Justuksen luokalta yli puolet on jättänyt opintonsa kesken, useista eri syistä. Muutama jäi esimerkiksi äitiyslomalle. Jäljelle jääneiden yhteishenki on hyvä, ja luokka teki toukokuussa Portugaliin opintomatkan, mikä ei ole ihan tavallista. Matkalla vierailtiin alan oppilaitoksessa ja erikoisjalkineita valmistavassa tehtaassa Portossa. Matka oli vähän haikeakin, sillä yhteiset opinnot alkavat olla kasassa ja syksyllä on valinnaisten opintojen aika. Luokkalaisia ei enää niin näe.

”Henkisesti olen kasvanut kolmessa vuodessa paljon. Muutto pois kotikaupungista ja kotoa pakotti kasvamaan ihmisenä.”

Opinnoista Justuksella on jäljellä vielä viimeinen harjoittelu ja lopputyö. Lopputyön hän tekee parin kanssa ja ideapaperi on jo valmis. Työsuun­nitelmakin melkein. ”Opinnäytteen ­tekemistä pidetään ehkä liian isona mörkönä.”

Justuksen opinnäytetyön aiheena on seurata viiden eri apuvälineen elin­kaarta: Mitä mieltä käyttäjä on välineestään? Miten välinettä huolletaan? Mikä on sen ikä ja miten se hävitetään?

Opiskelijoiden ääni

Tehyyn Justus liittyi ensimmäisen opiskeluvuotensa lopulla Apuvälinemessuilla. ”En näe mitään syytä olla liittymättä ammattiliittoon. Opiskelijoille jäsenyys on ilmainen ja jäsenedut ovat hyvät.”

Opiskelijoiden puheenjohtajana hän vie eteenpäin opiskelijoiden ääntä. Esimerkiksi harjoittelupaikan saaminen ja harjoittelun palkattomuus puhuttavat. ”Harjoittelupaikkaa voi olla vaikea saada, ja ainakin opiskelun loppuvaiheen harjoitteluista pitäisi maksaa palkkaa.”

Samoin puhuttavat maan hallituksen kaavailemat heikennykset opiskelijoiden asemaan. ”Hallituksen uudistukset, kuten asumistuen muutokset, herättävät epävarmuutta. Ratkaisuksi tarjotaan muuttamista soluun. Moni kammoksuu soluasuntoja, eikä niitä enää edes ihan hirveästi ole, sillä niitä on muutettu perheasunnoiksi.”

Justuksella on käynyt asunnon suhteen onni. Hän asuu Herttoniemessä kaupungin yksiössä, jonka vuokra on 400 euroa. Monella vuokra on Helsingissä ainakin puolet kalliimpi.

Töitä riittänee

Justus miettii vielä, palaisiko valmistumisen jälkeen Vaasaan vai jäisikö ­Helsinkiin. ”Työmahdollisuuteni Vaasassa ovat paremmat. Koska apuvälineteknikoita koulutetaan Helsingissä, kilpailua työpaikoista on täällä enemmän.”

Vaasaan palaaminen edellyttäisi ruotsin treenausta, koska ruotsinkielisiä asiakkaita on melko paljon.

Jatko-opinnotkin ovat käyneet ­mielessä. Tulevaisuudessa Justusta saattaisi kiinnostaa ylemmän amk-tutkinnon suorittaminen hyvinvointiteknologiasta tai insinöörin opinnot Otaniemessä.

Millaista on valmistua henkilöstöpulan riivaamalle sote-alalle? ”Ainakin on tunne, että meitä valmistuvia tarvitaan. Apuvälineteknikoitakin eläköityy lähivuosina paljon.”