Kollegoita kouluttamassa Somalimaassa

Kätilö Saamiya Ahmed, 36, oli vuosia haaveillut työskentelystä vanhassa kotimaassaan. Unelma toteutui syyskuussa 2023. Silloin Saamiya muutti viiden tyttärensä kanssa Suomesta vuodeksi Afrikan sarveen Buraon kaupunkiin ja aloitti työskentelyn paikallisessa sairaalassa. Burao sijaitsee Somalimaan alueella. Somalimaa irrottautui Somaliasta 1990-luvun alussa, mutta kansainvälisesti sitä pidetään osana Somaliaa.

”Tiesin, että välineistä on pulaa, joten otin Suomesta mukaani doppler-laitteen sydänäänien kuuntelemiseksi, mittanauhan ja raskauskiekon”, Saamiya kertoo. 

Hänen tarkoituksensa on työskennellä Somalimaassa vuoden verran. Taustalla on kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n koordinoima ja Suomen ulkoministeriön rahoittama MIDA Finnsom -hanke. Se on yli 10 vuoden ajan tuonut suomalaisia somalitaustaisia terveydenhuollon ammattilaisia 1–1,5 vuoden pituisiin työsuhteisiin Somaliaan. Tarkoituksena on kohentaa sisällissodan runteleman maan terveydenhuoltoa. Hankkeen ensimmäisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi Hargeisan sairaalassa vastasyntyneiden kuolleisuus laski 24 prosentista viiteen prosenttiin.

Ensimmäinen työpäivä sairaalassa oli pieni kulttuurisokki Saamiyalle. 

”Olen asunut 30 vuotta Suomessa ja kasvanut kulttuuriin, joka eroaa täkäläisestä. Kaikki täällä arvaavat, että olen muualta. Olen rauhallinen, jonotan kaupassa muiden ohitellessa ja puhun potilaille eri lailla kuin paikalliset”, Saamiya nauraa.

Saamiya tuli Suomeen perheensä kanssa 1990-luvun alkupuolella. Lähihoitajaksi hän valmistui vuonna 2007 ja kätilöksi vuonna 2021. 

”Kätilön tutkinnon avulla pääsin nyt maailmalle toteuttamaan unelmaani, auttamaan.”

Finland auttaa

Äitiyskuolleisuus on Somaliassa maailman korkeimpia. 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden kuolee lähes 700 äitiä. Yksi kahdeksasta lapsesta kuolee ennen viiden vuoden ikää. 

MIDA Finnsom -hankkeessa paikallisia äitiys- ja lapsiterveyden parissa työskenteleviä lääkäreitä ja sairaanhoitajia on koulutettu hoitamaan vastasyntyneitä. Kyse on yksinkertaisista muutoksista, kuten kenguruhoidon käyttämisestä ja hygienian parantamisesta synnytyssalissa. 

Saamiya työskentelee kätilönä synnytyssalissa ja lisäksi kouluttaa kollegoita, opiskelijoita, äitejä ja omaisia. 

”Samaan aikaan kanssani sairaalaan tuli uusi esihenkilö, jolla oli intoa kehittää toimintaa kanssani. Hän halusi kartoittaa kätilöiden osaamista ja lisäkoulutuksen tarvetta näyttökokeilla.”

Aluksi osa henkilökunnasta piti Saamiyaa uhkana, sillä he pelkäsivät menettävänsä työpaikkansa. Saamiya kuitenkin korosti, ettei kenenkään työpaikka ole uhattuna, vaan yhteinen tavoite on äitien ja vauvojen hyvinvointi. Lopulta kaikki pitivät koulutuksesta.

”Luennoilla saatiin kaikkien tiedot ajan tasalle.”

Hän kertoo, että sairaalassa vauvoja ei ole tavallisesti tutkittu mitenkään ennen kuin heidät on annettu omaisille.

”Minä olen ottanut tavaksi tarkistaa vauvan kitalaen, peräaukon, selkärangan, aukileet ja vitaalit. Samalla näytän kapaloinnin ja kerron sen rauhoittavan vauvaa. Vastasyntyneen kapaloiminen on aina yhtä ihanaa.”

Sairaalassa työkaverit kutsuvat Saamiyaa lempinimellä Finland. ”Missä ­Finland on?” kollegat huutavat, kun vastasyntyneelle tarvitaan lisähappea tai halutaan kapalo. 

Jos synnytysosastolla on rauhallista, Saamiya lähtee synnyttäneiden puolelle ohjaamaan imetystä. 

”Yleensä äiti lepää ja omaiset pitävät vauvaa. Opastan, että vauvan pitää saada heti synnyttyään rintaa ja olla äidin lähellä. Keisarileikkauksessa olleille äideille opetan kylkiasentoimetyksen.” 

Ensimmäisessä hankeraportissaan ­Saamiya kartoitti sairaalan käytäntöjä ja tarpeita ja kertoi, mitä on suunnitellut ­opettavansa. 

”Kierrän paljon äitien luona opastamassa, sillä täällä tarvitaan tietoja ja taitoja. Eilen näytin opiskelijoille välilihan leikkauksen ja ompelutekniikoita.” 

Välillä Saamiya luennoi myös terveydenhoitoalan ammattikoulussa opiskelijoille ja työntekijöille. Sairaalan osastolle hän on tuonut selkeän työnjaon.

”Aikaisemmin kaikki olivat vastuussa kaikesta ja hyppivät potilaan luota toisen luo. Ehdotin, että kokeillaan työnjakoa: Ota sinä nämä kaksi potilasta, niin minä otan kolme. Autetaan toisiamme, tehdään tiimityötä. Kaikki kokeilivat ja tykkäsivät uudesta käytännöstä.” 

Saamiya kaipaisi sairaalalle myös vierailuaikoja ja työvaatteita. 

”Moni ihmettelee, kun vaihdan työasun. Olen yrittänyt suositella sitä.” 

Lääkkeistä on pulaa

Osa sairaalaan tulevista synnyttäjistä on köyhistä oloista. Saamiya kertoo, että varattomat odottajat menevät sairaalan johtajan luokse jonoon pyytämään alennusta. Osa saa synnytyksen hoidon ilmaiseksi, osa puoleen hintaan.

”Jos odottaja on käynyt järjestöjen ylläpitämässä äitiysneuvolassa, hän on voinut saada sieltä maksusitoumuksen meille. Järjestöillä on ilmaisia neuvoloita, mutta odottajat eivät hakeudu niihin, koska eivät pidä sitä tärkeänä. He tarvitsevat ensin tiedon hyödystä motivoimaan itseään.”

Keskosia syntyy sairaalassa paljon, eikä synnytyssalissa ole välineitä lisähapen antamiseen. Joskus Saamiyan pitää juosta vauvan kanssa vastasyntyneiden osastolle, jossa on enemmän välineitä. 

”Kerran omaisen olisi pitänyt mennä apteekkiin, jotta keskoselle olisi saatu lääkettä. Hänellä ei ollut rahaa, joten minä juoksin apteekkiin, jossa oli valtava jono. Kun palasin sairaalaan, vauva oli jo menehtynyt. Purskahdin itkuun, sillä se oli niin kauheaa ja turhaa.”

Sen jälkeen Saamiya otti yhteyttä erääseen järjestöön, ja nyt osastolle on luvattu oma lääkekaappi hätätilanteita varten.

Välillä Saamiya kokee avutonta turhautumista, kun hän katsoo vertavuotavaa äitiä tai kouristelevaa raskausmyrkytyspotilasta ja tietää, että Suomessa he jäisivät henkiin.

”Työssäni vaikeinta on se, että en pysty jakautumaan moneen paikkaan. Kun olen synnytyssalissa, tiedän, että minua tarvittaisiin myös synnyttäneiden osastolla. Hanke tuo aina yhden hoitajan kerrallaan, mutta kaksi olisi parempi. Silloin meillä olisi ammatillinen turvaverkko asioiden suunnitteluun ja purkuun.” 

Salakielenä suomi

Saamiyan vanhimmat tyttäret Zajida, 11, Zaara, 9, ja Sukeyna, 7, aloittivat Somalimaassa paikallisen koulun oppiakseen kieltä ja kulttuuria. Puolen vuoden kuluttua Saamiya siirsi heidät englanninkieliseen kouluun, jossa on eurooppalaistyyppinen opetusmenetelmä. Nuorimmilla tyttärillä Surayalla, 4, ja Zanalla, 2, on kotona hoitaja. 

”Jos jatkan työtäni ulkomailla, kielitaidosta on tytöille hyötyä. He tykkäävät kovasti koulusta. Siellä ympärillemme tulee aina rinki lapsia ihmettelemään, kun puhumme salakieltämme suomea.”

Vapaa-aikana äiti ja tyttäret käyvät esimerkiksi leikkipuistoissa ja kampaajalla. 

”Lomalla olimme meren rannalla hotellissa kaksi päivää. Uimme ja näimme kameleita. Tutustuimme myös Hargeisan kaupunkiin ja kävimme museossa tutustumassa Somalimaan historiaan.”

Saamiya kaipaa Suomesta sukuaan ja puhdasta ilmaa. Hän näyttää usein Suomesta kuvia työkavereille, jotka ihastelevat erityisesti puhdasta ja järjestelmällistä synnytyssairaalaa. 

”Täällä voin vaikuttaa paljon asioiden kohenemiseen. Haluaisin jatkaa kehitysyhteistyötä, enkä ole vielä valmis palaamaan Suomeen.” 

Lähteitä: UNFPA, Unicef