Kuuden lapsen opiskelijaperhe

Ulko-oven sisäpuolelle on kiinnitetty kontaktimuovilla paperilappu. Siinä lukee isoin, selkein kirjaimin hätänumero ja asunnon osoite. Näin esimerkillisesti varmistetaan hätätilanteessa avun saanti lapsiperheessä, jossa vanhemmat työskentelevät ensihoidossa.

”Jos meistä aikuisista vain toinen on kotona ja jotain sattuu, lapsi pystyy lapun avulla soittamaan apua”, sanoo Topi Rosenberg, 28. Hän kertoo, että naapuri otti mallia ja kiinnitti vastaavan lapun omaan oveensa.

Mahdollisia avunhälyttäjiä ja -tarvitsijoita on useita, sillä Topin ja hänen vaimonsa Aada Rosenbergin, 28, perheessä on kuusi lasta. Lapsista vanhin on Jessika, joka on 11-vuotias. Hän oli sylivauva, kun 16-vuotias Aada ja 17-vuotias Topi kohtasivat toisensa deittisovelluksessa.

”Nykyään sinne eivät alaikäiset varmaan saa profiileja tehdä”, Aada arvelee.

Topi asui tuolloin Porvoossa ja Aada Espoossa. Nuoret rakastuivat, ja pian syntyivät Vanessa, 10, Luka, 8 ja Aava, 6. Vuonna 2016 Aada ja Topi menivät naimisiin.

Topi valmistui lähihoitajaksi 2018 ja aloitti työskentelyn ensihoidossa. Aada puolestaan hoiti neljää lasta kotona. Hän oli jättänyt omat lähihoitajaopintonsa tauolle.

”Ajattelin tuolloin, että minun pitää hoitaa lapset itse.”

Korona vei tutun arjen

Sitten saapui korona, joka vei perheen tutun ja toimivan arjen. Henkireikänä toimineet seurakunnan kerhot lop­puivat lapsilta, ja Aada alkoi ajatella, että tarvitsee jotain omaa ja kodin ulkopuolista. Koronan jälkeen hän jatkoi opintoja ja valmistuttuaan 2022 hänkin ryhtyi työskentelemään ensihoidossa.

”Minusta ei pitänyt tulla perustason ensihoitajaa, mutta sitten kumminkin vaihdoin ensihoitolinjalle.”

Sittemmin ovat syntyneet vielä Eino, 2,5 vuotta, sekä kuopus Elsi, joka on tammikuussa puolivuotias. Aada on Elsin kanssa perhevapaalla, ja Topi opiskelee sairaanhoitajaksi. Hän valmistunee ensi syksynä.

”Jäljellä ovat oppari ja erikoistuminen. Kaikki harjoittelut olen jo tehnyt.”

Alun perin Topi ajatteli, että hänen työelämänsä jatkuu akuuttihoidossa, mutta harjoittelujen myötä myös lasten ja nuorten sairaanhoito on alkanut kiinnostaa.

”Jännitin etukäteen, että miten osaan kohdata heitä, mutta kaikki meni luontevasti.”

Topia on onnistanut harjoittelu­paikkojen saannissa. Hän on päässyt haluamiinsa paikkoihin joko Jorvin sairaalaan Espoossa tai Meilahden ­alueelle Helsingissä, joten perheen arkea ei ole tarvinnut mullistaa muutolla muualle.

”Semmoinen nopeuskilpailuhan harjoittelupaikan saaminen on ollut.”

”En ota opinnoista stressiä”

Kolme vanhinta lasta käyvät lähikoulua, Aava on esikoululainen ja Eino ­päiväkodissa. Näin koti arkena rauhoittuu, jotta Topi pystyy opiskelemaan ja Aada keskittymään Elsiin. Aada on myös päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi, joten vuodenvaihteen ­jälkeen perheessä on kaksi opiskelijaa. Tarkoitus on opiskella kaikessa ­rauhassa.

”En aio ottaa opinnoista stressiä enkä kiirehdi. Haaveissa on jatkaa sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen kätilöksi.”

Hoitajuus ja yhteiset terveydenhuollon ammatit ovat perheen ja parisuhteen voimavara. Vanhemmat eivät pelästy pienistä taudeista tai kolhuista. Mahdollisessa hätätilanteessa he osaavat toimia ja pysyä rauhallisina. Toisaalta he myös ymmärtävät työtaakan vaikutukset puolisoon.

Aada kokee myös oppineensa Topilta, joka on edennyt opinnoissa pidemmälle.

”Saan häneltä apua ja tukea oppimiseen ja opiskeluun.”

”Pari vuotta sitten meillä oli erilaista yhteistä aikaa, kun olimme samassa työvuorossa”, Aada muistaa.

”Oli kiinnostavaa nähdä, millainen Topi on työroolissa.”

Pariskunta päätyi yhteiseen vuoroon Aadan vakituiselle työpaikalle, jossa Topi oli keikkalaisena. Aadalta puuttui työpari seuraavaan vuoroon, joten Topi pyysi äitiään hoitamaan lapsia.

”Yhdessä työnteko oli yllättävän normaalia. Välillä piti vain potilaan kuullen muistaa, ettei sano ’Rakas, annatko sen’ vaan kutsua toista nimeltä, mikä oli hieman outoa.”

Topin opiskellessa kotona koululaiset kotiutuvat puolenpäivän jälkeen, joten muutaman tunnin tehokas aika on syytä käyttää opiskeluun.

Iltaisin isommilla lapsilla on harrastuksia: Jessika tanssii balettia, Vanessa käy partiossa ja Luka tanssii hiphopia. Tyttöjen harrastukset ovat lähistöllä, joten he pystyvät kulkemaan niihin itsenäisesti, mutta Lukan Topi vie autolla.

9-paikkainen auto on isolle perheelle käytännössä välttämätön.

”Lapsuudenkodissani mentiin aina julkisilla, ja koen, että auto on meidän perheen arjen luksusta”, Aada sanoo.

Vitsit kortsuista on kuultu

Aada on aina halunnut suurperheen äidiksi. Myös Topi sanoo aina halunneensa lapsia, mutta mitään lukumäärää hän ei muista miettineensä.

”Äiti on kertonut, että olen 6-vuotiaana ilmoittanut haluavani kymmenen lasta”, Aada sanoo.

”Jokainen syntymä on ollut hieno kokemus. On myös palkitsevaa seurata, miten lapset oppivat uusia asioita ja iloita niistä heidän kanssaan”, Topi sanoo.

Vanhempien tavoitteena on, että perheessä olisi hyvä yhteishenki. Kaikki perheenjäsenet voisivat hyvin ja voisivat olla sitä, mitä ovat, ja jokaisen vahvuudet tulisivat nähdyiksi. He sanovat, että lasten kanssa on helpompaa, kun heitä on enemmän kuin yksi.

Jessika on vanhempiensa mukaan esimerkillinen isosisko ja taitava balleriina. Vanessa päihittää muun perheen muistipelissä. Hän on myös hyvä piirtämään. Luka puolestaan pitää laulamisesta ja tanssimisesta, joskaan vanhemmat eivät ole vielä päässeet näkemään, miten hiphop-harrastus sujuu. Aava on pirteä ja innostuva ilopilleri, ja Einolla on hyvä mielikuvitus ja hyvät leikkitaidot. Elsi keskittyy toistaiseksi olemaan suloinen ja pääsääntöisesti hyvällä ­tuulella.

Ikäviä kommentteja lapsiluvustaan tai valinnoistaan pariskunta ei ole päin naamaa saanut.

”Mitä nyt somessa joku joskus vihjailee ehkäisystä”, Aada sanoo.

Miesporukoissa Topi saa kuulla vitsailuja kondomin käytöstä.

”Ne vitsit ovat jo tulleet tutuiksi. Tiedän, että kortsuja on olemassa.”

Topi on ajan myötä kehittänyt vakiotervehdyksen, jota hän käyttää aina uusia ihmisiä esimerkiksi työpaikalla kohdatessaan: ”Hei, olen Topi, 28-vuotias ja minulla on kuusi lasta. Ei liity uskontoon.”

 ”Ikä- ja lapsikysymys tulee kuitenkin jossain vaiheessa esiin, ja parin viikon päästä joku kysyy varovasti uskonnosta. Näin tulee asia kerralla selväksi, eikä kenenkään tarvitse miettiä.”

”Ihailen Topin rauhallisuutta”

Vanhemmaksi kasvaminen on ollut Aadan ja Topin yhteinen polku. Heillä on ollut aina lapsi, joten he eivät osaa eritellä, miten vanhemmuus on heitä muuttanut. Elämä muuttuu, kun lapset kasvavat, ja vanhemmuus muuttuu siinä samalla.

”Totta kai olen kuudennen vauvan kanssa äitinä varmempi kuin aikoinaan 16-vuotiaana, mutta toisaalta lapset opettavat meille uutta joka päivä”, Aada sanoo.

”Nyt kun vanhimmat lapset ovat jo koululaisia, elämä on heidän kanssaan yllättävän toisenlaista kuin aikoinaan.”

Vanhemmuudessa Aada ja Topi tukeutuvat toisiinsa ja huomaavat toistensa vahvuudet. Topi vie ja hakee lapset päiväkodista, jolloin Aada ja Elsi saavat nukuttua tarvittaessa pidempään, jos yö on ollut rikkonainen.

Aada arvostaa Topin tapaa olla isä ja puoliso. Elsi oli 10 päivän ikäinen, kun Aada joutui viikoksi sairaalaan sappi­kivien vuoksi, ja Topi otti täyden ­vastuun vastasyntyneestä ja muusta perheestä.

”Lapset saavat häneltä hyvän mallin siihen, miten vaimoa ja perhettä kohdellaan.”

”Ihailen esimerkiksi sitä, miten Topi hoitaa rauhallisena jonkin tilanteen.”

Topi kehuu, miten taitavasti ja rennosti Aada hoitaa perheen metatyöt.

”Hän suunnittelee, aikatauluttaa ja saa arjen pysymään kasassa fiksulla tavalla. Hänen ansiostaan hommat sujuvat ilman turhaa säätöä.”

Säännöt saavat joustaa

Vastuu perheestä ja lapsista jakautuu kummallekin. Perheen tukiverkko koostuu kummankin vanhemmista, jotka tulevat tarvittaessa hoitamaan lapsia.

Aada pitää mielessä lasten koulukuvausten tapaiset asiat eli huolehtii enemmän metatöistä. Ruuan tekee useimmiten Topi, joka on saanut siihenkin mallin omalta isältään.

”Kotiruoka tulee halvimmaksi, ja joukkoon saa pilkottua sipulia ja porkkanaa, joita lapset muuten karsastavat”, hän sanoo.

Lapset toivovat useimmiten spagettia ja jauhelihakastiketta sekä lasagnea. Myös broilerikastike maistuu.

Asunnossa on neljä makuuhuonetta. Jessikalla ja Vanessalla on omat huoneet, ja Luka ja Aava jakavat huoneen. Eino ja Elsi nukkuvat yhdessä vanhempien kanssa.

Kahdeksan hengen perheessä siivotaan tasaiseen tahtiin ja joka päivä. Lapsilla on velvoite siivota omat huoneet kerran viikossa.

Pyykkihuolto jakautuu puoliksi, ja isommat lapset osaavat jo itsekin tarvittaessa laittaa pesukoneen päälle ja pestä omat vaatteensa. Käänteentekevää oli, kun jokaiselle perheenjäsenelle perustettiin oma pyykkikori. Näin puhdasta pyykkiä ei tarvitse lajitella, vaan ne voi viikata suoraan kaappeihin.

”Minulla oli suuria vaikeuksia tunnistaa, mikä vaate kuului kenellekin, ja omat pyykkikorit vapauttivat siitä”, Topi sanoo.

Yksinkertaisuuden vuoksi lähes kaikki vaatteet pestään kuudessakymmenessä asteessa.

”Ei todellakaan lajitella värien mukaan, vaan kaikki samaan ja kone päälle”, Aada sanoo.

Yhteistä perheelle on huumorintaju, jota ei ulkopuoliselle arvaa avata. Esimerkkiä ei heru edes pyynnöstä.

”Menee ehkä vähän hoitoalalta tutun mustan huumorin puolelle”, Aada arvelee.

Rento asenne kuvaa perheen elämää muutenkin. Sääntöjä on, mutta niistä voidaan tarpeen mukaan joustaa. Periksi ei anneta turvallisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen liittyvissä asioissa.

”Lapset eivät poistu pihasta ilman lupaa ja puhelinta. Valehtelu ei myöskään käy, sillä kaikinpuolinen luottamus edellyttää totuuden kertomista”, Aada toteaa.

Vanhemmuuden vaiheet

Vapaa-aikana perhe tekee mieluusti pieniä eväsretkiä lähiluontoon. Ulkona pääsee ison lapsikatraan kanssa vanhempien mielestä hiukan helpommalla kuin sisällä.

Sisällä he esimerkiksi pelaavat yhdessä lautapelejä tai Aada pyytää lapset mukaan leipomaan. Viimeisin innostus on hapanjuurileivonta, joka tuottaa perheelle säännöllisesti tuoretta leipää.

Perhe juhlii esimerkiksi lasten synttäreitä, pääsiäistä ja joulua. Halloween on lapsille iso juttu, joten myös sitä on vietetty.

Hääpäivää vanhemmat viettävät yleensä kahdestaan, ja syntymäpäivinä he järjestävät toisilleen jotain pientä kivaa.

Aada ja Topi eivät koe, että heidän perheensä poikkeaisi suuresti muista lapsiperheistä. Perusarki lienee lapsiperheissä aika samanlaista.

”Me olemme vain tehneet valintoja eri järjestyksessä kuin useimmat muut. Monet ehkä ajattelevat, että opiskellaan ensin ja sitten vasta lapsia”, Topi sanoo.

Aadan mielestä lasten kanssa pystyy tekemään kaikkea, vaikka se vaatii suunnittelua ja lasten ehdoilla menemistä.

”Jos haluaa lapsia, ei kannata ajatella, että elämä loppuu lapsiin.”

Toki lasten kanssa tulee erilaisia tilanteita, ja välillä on vaikeampaa. Vanhemmuus on opettanut, että kyse on vaiheista.

”Vaiheet tulevat ja menevät. Tapaan ajatella niin, jos on hetkittäin raskaampaa”, Aada sanoo.

Tulevaisuus näyttää, miten perheen arki järjestyy siinä vaiheessa, kun molemmat vanhemmat ovat valmiita sairaanhoitajia ja työelämässä.

”Jos päädymme molemmat vuorotyöhön niin sitten sumplitaan. Kaikki järjestyy tavalla tai toisella.” 

Rosenbergien elämää voi seurata Instagramissa , Tiktokissa ja Youtubessa