Anniina Tuokkola on yksi Suomen harvoista ilma-akrobaateista. Fysioterapeutin koulutuksesta on hänelle valtavasti apua sirkusartistin työssä.
Kun luet tätä, ilma-akrobaatti Anniina Tuokkola, 28, on jo ajanut matkailuautonsa Hollannin alaville maille. Hän kiertää maata sirkuksen mukana pitkän kesän aina syyskuun lopulle asti.
Hollantilainen Circus Snor on pieni telttasirkus, jossa esiintyy alle kymmenen sirkusartistia. Esitykset on suunnattu etupäässä lapsille, ja esitysten lisäksi sirkuslaiset pitävät työpajoja.
Anniina on koulutukseltaan fysioterapeutti ja lähes valmis sirkusartisti. ”Ammatit tukevat toisiaan valtavasti. Olen harrastanut sirkusta lapsesta asti. Kokemuksen kautta esimerkiksi kehonhallinta ja vammat olivat minulle jo ennestään tuttuja.”
Anniina on erikoistunut liinoilla eli strapseilla ja vertikaalikankaalla tehtäviin temppuihin. Ne vaativat paljon voimaa ja hyvää teknistä osaamista.
”Haikea fiilis”, kuvailee Anniina, kun tapaamme tammikuun lopulla Kaapelitehtaalla Helsingin Ruoholahdessa. Näyttämöltä puretaan paraikaa Tanssiteatteri Hurjaruuthin perinteisen Talvisirkuksen lavasteita. Muuttotunnelmia on kotirintamallakin: Anniina on muuttamassa tavaroita tilapäisasunnostaan matkailuautoon.
Takana on iso ponnistus: 60 näytöksen esitysputki. Talvisirkuksen yli 50 hengen kansainvälinen porukka muodosti usean kuukauden ajan tiiviin ryhmän. Artisteja heistä oli 13. ”Kun iso projekti loppuu, ihmiset lähtevät eri teille ja elämässä vaihtuu uusi luku. Hetkeksi tulee tyhjä olo.”
Talvisirkus on isoin projekti, jossa Anniina on ollut mukana.
Sirkukset ovat sikahyviä työyhteisöjä. Niistä voisivat muutkin työpaikat ottaa mallia.
Kuva: Uupi Tirronen
”Sirkusta on hyvin erityylistä katusirkuksesta lähtien. Talvisirkuksessa oli luksusta, kun saattoi jättää esiintymisvaatteet rekkiin ja joku pesi ne. Usein projektit ovat pieniä ja olet itse puvustaja, maskeeraaja, roudari ja huolehdit musiikista ja ylipäänsä kaikesta.”
Yhteishenki projekteissa rakentuu nopeasti. Harjoitteluajat ovat lyhyitä – ja sitten jo hypätään.
”Sirkusesitystä tehdään tiiviisti yhdessä ja tsempaten. Työhyvinvoinnista ei puhuta sillä sanalla, mutta työyhteisöt ovat sikahyviä. Niistä voisivat muutkin työpaikat ottaa mallia. Luottamuksen on oltava kunnossa, kun henki on toisen käsissä.”
Suomea kiertävät Sirkus Finlandia ja Sirkus Tähti ovat monessa kaupungissa tuttuja, mutta kaikkiaan Suomen sirkuspiirit ovat Anniinan mukaan aika pienet. Hän puhuu sirkuskuplasta, jossa on mukavia ihmisiä ja ystävystyminen helppoa.
”Suomen sirkuskulttuuri on pientä, mutta nuorisosirkuksia on paljon. Viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana myös aikuisten sirkusharrastaminen on kasvanut. Ilma-akrobatiastudioita on Helsingissäkin jo useampia.”
Anniina oli puissa kiipeilevä lapsi. ”Rakensimme veljeni kanssa köysiratoja puihin, ja olimme muutenkin aktiivisia. Perheessämme on aina liikuttu paljon.”
Kun Anniina oli kymmenen, äiti ilmoitti hänet veljensä kanssa Oulun Tähtisirkuksen sirkuskouluun. Sirkus kolahti heti. ”Sirkus oli hyvä paikka kasvaa. Sirkuskoulussa oli lämmin ja kannustava ryhmähenki, ei kilpailua. Sain kokeilla kaikkea. Ilma-akrobatiasta kiinnostuin vasta lukioaikana.”
Anniina on urheillut monipuolisesti: juossut, hiihtänyt, käynyt kuntosalilla, heittänyt kiekkoa ja keihästä. Ilma-akrobatiassa yhdistyivät kova treeni ja fysiikka. Anniinalla oli hyvä pohja, ja kehitys ilma-akrobatiassa oli nopeaa. Se ruokki motivaatiota. Hän vietti lähes kaiken vapaa-aikansa sirkuksessa.
Vielä lukion jälkeen Anniina ei ajatellut, että sirkuksesta olisi työksi asti. Hän mietti vakaampaa ammattia ja keksi hakea fysioterapeutiksi. Se oli luonteva ratkaisu, sillä liike, liikkuminen ja anatomia kiinnostivat. Hän opiskeli fysioterapeutiksi Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä – sieltäkin löytyi sopiva nuorisosirkus.
Valmistumisen jälkeen Anniina työskenteli fysioterapeuttina Rovaniemen terveyskeskuksessa, kunnes päätti lähteä etelämmäksi, Lahteen, opiskelemaan sirkusartistiksi. Sitä päätöstä hän mietti pitkään.
”Lopulta ajattelin, että jos minulla on mahdollisuus panostaa kolme vuotta treenaamiseen, teen sen. Se oli hyvä päätös. Tein opintoja vähän omaa reittiäni. Olin oppisopimuksella Saarni Sirkuksessa. Oppisopimukseni oli Suomen ensimmäinen sirkusalalla.”
Lahdessa Anniina teki myös fysioterapeutin töitä toiminimellä arki-iltaisin ja viikonloppuisin.
Sirkusartistin tutkinto on nyt himppasta vaille valmis. Polvivamma lykkäsi Anniinan valmistumista vuodella. Osallistuminen Talvisirkukseen oli samalla Anniinan lopputyö.
Anniina rakensi itselleen vuosi sitten matkailuauton ja asui siinä jo viime kesän. ”Se on kätevä. Sirkusalalla matkailuauton omistaminen on tavallista. Mieleeni tulee heti kymmenkunta tuttua, jolla on sellainen.”
Kaksi viime kesää Anniina on kiertänyt Suomea kuolemanpyörän kanssa. Pahaenteiseltä kuulostavaan härveliin kuuluu kaksi metallista pyörivää häkkiä, joissa artistit temppuilevat.
”Minua ei hirvitä oikein missään korkeudessa. Sitä parempi, mitä korkeammalle mennään. Minun pitää tietysti tietää, että pystyn roikkumaan kymmenestä metristä. Fyysisten edellytysten on oltava kunnossa. Temppuja opetellaan pala palalta ja harjoittelu aloitetaan alhaalla.”
Kaikki eivät tule ajatelleeksi, miten kova fyysinen työ ilma-akrobatian takana on.
”Sirkusartisti on taiteilija ja huippu-urheilija. Moni ehkä ajattelee, että tähän työhön suurin piirtein synnytään, mutta ei, se vaatii kovan harjoittelun. Olemme kuin huippu-urheilijoita ilman valmentajaa. Fysioterapeutin koulutus auttaa siinä, että tiedän, mitä kannattaa treenata. Osaan optimoida treeniä – jaksottaa treenin hyvin, jotta keho pysyy kunnossa eikä rasitu liikaa. Lämmittely ja kehonhuolto ovat hallussa.”
Sirkusprojekteissa hän huomaa olevansa osaamisensa vuoksi välillä vähän kuin päivystävä fysioterapeutti. ”Vaikka yritän kyllä keskittyä omaan tekemiseen.”
Fysioterapeutin koulutus ei mennyt hukkaan, vaikka tällä hetkellä on auki, tulenko tekemään sitä työtä. Sirkus on riskialtis ala, ja jossain vaiheessa tulee ikä vastaan.
Sirkuksen haaste on, että huippukunnossa on oltava lähes jatkuvasti, kun taas kilpaurheilijoilla tähtäin on kisoissa ja treeni- ja kilpailukaudet vaihtelevat sen mukaan. Pieniä haavereita sattuu, ja niiden kanssa on elettävä.
Anniina treenaa viitenä päivänä viikossa. Välillä täyttä päivää, välillä hieman vähemmän. Kädet, yläkroppa ja keskivartalo ovat tempuissa kovilla, ja voimaharjoittelu on isossa roolissa. Anniina treenaa myös esimerkiksi liikkuvuutta ja tanssia. ”Minulla on iso palo kehittyä ja halu tehdä paljon.”
Anniina on myös opettanut sirkusta jo nuoresta lähtien. Muita ilma-akrobatian ammattilaisia Suomessa on vain kourallinen. ”Haaveilen, että pääsisin itse osallistumaan työpajaan johonkin ulkomaille, esimerkiksi Meksikoon. Itseään pystyy valmentamaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta välillä on hyvä päästä muiden oppiin.”
Sirkusartistin elämä on epävarmaa. ”Tämä on ala, jolla eletään kausi kerrallaan. On oltava sinut sen kanssa, että jatkuvuutta ei ole – harvoin tietää, missä on vuoden kuluttua. Minulle tulee mieleen vain Cirque du Soleil, jossa on pidempiä kiinnityksiä”, Anniina sanoo.
Cirque du Soleil on kanadalainen viihdejätti, jonka sirkusseurueet kiertävät ympäri maailmaa. Anniina tietää, että yritys on palkannut taustajoukkoihinsa myös useita sirkusfysioterapeutteja.
”Fysioterapeutin koulutus ei mennyt hukkaan, vaikka tällä hetkellä on auki, tulenko tekemään sitä työtä. Sirkus on riskialtis ala, ja jossain vaiheessa tulee ikä vastaan. Silloin on hyvä, että on toinen ammatti, johon voi palata.”
Tällä hetkellä Anniina tekee sirkusta täysipäiväisesti, ja fysioterapeutin työt ovat tauolla.
”Koen, että minulla on nyt enemmän annettavaa sirkukselle. Olen nuori ja kunnossa. Sirkuksen merkitys kulttuurille ja hyvinvoinnille on suuri. Nykysirkus on moniulotteista, ja sen kautta voi käsitellä myös vaikeita asioita. Haluaisin nähdä sirkuskenttää laajasti ja tehdä töitä artistina.”
Talvisirkuksessa Anniinaa sykähdytti joka kerta kohtaus, jossa hän sinkoutui yhtäkkiä takalavalta kohti yleisöä. ”Katsoin yleisöä ja valot häikäisivät. Spottasin jonkun kasvot. Kuulin yleisön kohahtavan. Se oli hieno hetki.”
Lasten palaute on välitöntä. Joskus kun esitys on jo päättynyt ja ihmiset poistumassa, lapsi saattaa ensin ujosti huomata Anniinan ja sitten jo juosta innoissaan halaamaan. ”Niitä hetkiä varten teen tätä työtä.”
”Ihmisillä on huolia, ja joka tuutista tulee ikäviä uutisia. Haluan antaa ihmisille hetken eri maailmassa. Haluan välittää sirkuksen iloa.”
