Rintaklinikalla Riminissä

Laura Masala, 44, asuu Italian itärannikolla pienessä San Giovannin kunnassa, jossa on 9 500 asukasta. Lauraa viehättää sen vehreys, puhtaus ja pienuus. Lähellä on sekä merenranta että vuoristo.

”Kylässä on vanhoja kauniita rakennuksia, kivoja puistoja, kahviloita, leipomoita ja pieniä hedelmä- ja lihakauppoja. Asumme rivitalossa ja meillä on oma piha.”

Töissä Laura käy Riminissä.

”Italialaisittain työmatkani on pitkä, noin 20 kilometriä moottoritietä. Täällä kukaan ei pyöräile töihin, sillä italialaisille ei sopisi tulla töihin hikisenä tai tukka sekaisin”, hän nauraa.

Laura on töissä yksityisellä Nuova Riverca -klinikalla, joka on kuin pienoissairaala. Sen palveluihin kuuluu kymmeniä lääketieteen aloja. Klinikalla on neljä toimipistettä Riminin seudulla.

Laura työskentelee omalla toiminimellä, mutta hänellä on kiinteä kuukausipalkka ja palkalliset lomat. Hän työskentelee omasta toiveestaan vain 30 tuntia viikossa kuutena päivänä. Vain sunnuntai on vapaa. Vuorot kestävät viisi tuntia, ja niitä on kolmenlaisia: kello 7–12, kello 14–19 ja kello 12–17. 

”Eilen aamuvuorossa otin verinäytteitä, sukupuolitautitestejä, papakokeita, lasten nielunäytteitä ja sydänkäyriä. Kaikki nämä ovat ilman ajanvarausta. Meille ei vaadita lääkärin lähetettä, vaan tiskille voi tulla kertomaan sihteerille, minkä testin haluaa. Päivän aikana kohtaan 60–80 asiakasta.”

Tyypillinen asiakas on nuori nainen, joka haluaa määrittää HCG-hormonin verestä varmistaakseen raskauden. Yksittäinen perusverikoe maksaa noin 10 euroa ja papakoe 40 euroa.

”Klinikka haluaa pitää verinäytteet niin edullisina, että ne eivät ole juurikaan sairaalan poliklinikkamaksua korkeampia”, Laura kertoo.

Rintaklinikan vastuuhoitaja

Laura on rintaklinikan vastuuhoitaja, mutta hän työskentelee myös muilla osastoilla. Lääkärin työparina Laura tekee muun muassa kohduntähystyksiä ja ottaa ohutneulanäytteitä rinnoista.

”Rintaklinikalla otetaan mammografioita, ultrataan rintoja ja otetaan tarvittaessa näytteitä. Ideana on, että yhden käynnin aikana nainen saa mammografian, ultran, lausunnon sekä tarvittaessa otetaan ohutneulanäyte. Röntgenhoitaja tekee mammografian ja lähettää sen jälkeen potilaan minulle. Minä valmistelen hänet lääkärin ultrausta varten ja kirjoitan lääkärin sanelusta.”

Italian julkisessa terveydenhuollossa mammografiat alkavat 45-vuotiaana, mutta yksityisklinikalla suositellaan seulontojen aloittamista jo nelikymppisenä ja rintojen ultraamista jo kolmekymppisestä lähtien.

”Näen päivittäin pieniä muutoksia jo alle 50-vuotiaiden rinnoissa. Kiinteässä rintakudoksessa mammografia ei näytä mitään, vaan siihen vaaditaan aina myös ultraus. Ja toisinpäin, rasvaisessa rinnassa ultra ei näytä kaikkea, jolloin vaaditaan mammografia.”

Klinikalla on myös lapsettomuushoitoyksikkö, jossa Laura saattaa avustaa leikkaussalissa munasolujen keräyksessä sekä potilaan tarkkailussa toimenpiteen jälkeen.

”Tykkään tehdä työtä käsilläni eri-ikäisten potilaiden kanssa.”

Konservatiivinen maa

Työelämä on Italiassa melko hierarkkista. Lauran mielestä on tärkeää olla työpaikalla myönteinen ja joustava ja ymmärtää paikallista kulttuuria. Lääkäreitä teititellään potilaan edessä, mutta tuttujen lääkäreiden kanssa aletaan sinutella.

”Joillakin nuoremmilla kollegoilla voi olla ongelmia lääkäreiden kanssa, jos heillä on hyökkäävämpi asenne. Minä tykkään tehdä töitä lääkärien kanssa, sillä heiltä oppii paljon. Meille yksityiselle klinikalle on tullut paljon lääkäreitä, jotka ovat jääneet 60-vuotiaina ’eläkkeelle’ sairaalasta.”

Lauran työhön kuuluu myös edustustilaisuuksia 4–5 kertaa vuodessa. Klinikka järjestää konsertteja, joissa on kutsuvieraina lääkäreitä ja kuntapäättäjiä. Tavallisiakin kansalaisia tulee konserttiin, sillä klinikalta voi hakea ilmaiseksi lipun.

”Konserteilla saadaan klinikalle näkyvyyttä. Toisia hoitajia edustaminen ärsyttää, mutta minusta se on kivaa vaihtelua. Ja eihän tilaisuuksiin ole pakko mennä, koska ne eivät ole palkallisia.”

Laura on nykyiseen työpaikkaansa tyytyväinen.

”Yksityisellä puolella on kovemmat palkat, jos osaa neuvotella. Sopimukset eivät ole yhtenäisiä ja kaikille samoja.”

Suomalaisen sairaanhoitajatutkinnon hyväksyttäminen kävi Lauran mielestä Italiassa helposti – piti vain tehdä kielikoe. Paikalliseen kätilöliittoon oli sen sijaan vaikea päästä. Tämä johtui Lauran mukaan siitä, että hän erehtyi puhumaan sateenkaariperheiden oikeuksista ja äidin oikeudesta päättää imetyksestä.

”Jouduin tekemään kokeen kolme kertaa. Italia on hyvin katolinen maa, ja gynekologeilla on esimerkiksi oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia.”

Appivanhemmat apuna

Miesten työpäivät ovat Italiassa usein pitkiä. Lauran puoliso Gianluca Capodicasa pääsee töistä vasta iltakahdeksalta.

Kun lapset Iris, 9, ja Gabriele, 10, olivat päiväkodissa, Laura teki nykyistä pidempää työviikkoa.

”Ilman appivanhempien apua arki ei olisi sujunut eikä työnteko olisi ollut minulle mahdollista. Yhteistyö isovanhempien kanssa on täällä ihan korvaamatonta.”

Lauralta kuluu paljon aikaa kotitöihin ja lasten harrastuksiin kuskaamiseen. Iris harrastaa hiphop-tanssia ja Gabriele jalkapalloa. 

Sunnuntai on ainoa päivä, jolloin koko perhe on yhdessä kotona. Silloin syödään usein appivanhemmilla tai ravintolassa isommalla porukalla. Appivanhemmat ja miehen sisko asuvat lähellä.

”Tapaamme vähintään kerran viikossa, ja meillä on yhteinen rantapaikka heidän kanssaan. Täällä on tapana vuokrata koko kesäksi rannalta aurinkotuolit ja varjot. Siellä vietämme aikaa päivittäin.

Lämpötila voi kohota Riminin seudulla jopa 34–36 asteeseen. Silloin kodin ikkunat pimennetään paksuilla muovikaihtimilla, eikä kuumimpaan aikaan olla ulkona.

Sauna ja juustohöylä

Laura on asunut Italiassa reilut kymmenen vuotta. Kuinka suomalaisuus näkyy hänen arjessaan?

”Meillä on sauna, sisällä otetaan kengät pois ja kotoamme löytyy juustohöylä”, Laura nauraa.

Perheen lapset myös menevät ikätovereitaan aikaisemmin nukkumaan.

”Olen saanut perusteltua sen miehelleni lasten unentarpeella. Työpäivät ovat täällä pitkiä, jolloin perheen yhteinen aika jää vähäksi. Siksi lastenkin unista nipistetään pitkälle iltaan.”

Laura käy Suomessa yksin pari kertaa vuodessa ja koko porukalla joka toinen vuosi. Suomesta Laura kaipaa perhettä, ystäviä, metsää, karkkeja ja leffateatteria.

”Tykkään Suomessa myös lhbt-myönteisyydestä, hiljaa olemisesta, alastomuuden luonnollisuudesta, julkisesta liikenteestä ja toimivista julkisista palveluista.”