Saman katon alla

Noita ja mustiin pukeutunut supersankari syöksähtävät sairaanhoitaja Iida Hedmanin syliin. He ovat tulleet hoitajansa kanssa käymään vanhusten ryhmäkodin alakerrassa. Tänään on jännittävä päivä, sillä päiväkotiin on saanut pukea naamiaisasun.

Olemme Helsingin Malminkartanossa sijaitsevassa Norlandia Caren palvelukorttelissa. Täällä vanhukset ja lapset voivat viettää aikaa toistensa seurassa – ja välillä mukana on koiriakin.

Vanhuksilla on omat huoneet yläkerroksissa, ja lapset ja koirat tulevat alakerran tiloihin päivähoitoon. Aikaa vietetään sekä sisällä että ulkona. Kyse on Norlandian Yhdessä-palvelukorttelista, jollainen on myös Tuusulassa. Malli on käytössä myös Kuopiossa, mutta siellä ei vielä ole koirapäiväkotia.

Ensimmäiset vanhukset muuttivat Isopakariin eli Malminkartanon korttelin neljään ryhmäkotiin joulukuussa 2022. Lasten päiväkoti Pikkupakari aloitti elokuussa 2023 ja koirien päiväkoti Helsingin Tassut lokakuussa 2023.

Iida on Isopakarissa palveluvastaavana. Suurin osa vanhuksista tarvitsee ympärivuorokautista palveluasumista. Tarjolla on myös yhteisöllistä asumista, jossa asukas saa hoitoa ja huolenpitoa päivisin.

”Yhteisöllisen asumisen asukkaat voisivat vielä kuntonsa puolesta asua omillaan, mutta yksinäisyys on niin voimakasta, että heidän on täällä parempi.”

Ben haluaa huomiota

2,5-vuotias Ben on tullut piristämään vanhusten aamua. Ben on kolmivärinen collie, joka pitää leluista ja on erikoistunut vetoleikkeihin. Se nauttii myös rapsutuksista, silityksistä ja ihmisen huomiosta. Tänään Ben ei tosin oikein malta keskittyä leikkiin, kun ympärillä pyörii tavallista enemmän väkeä ja valokuviakin otetaan.

Osa ohjelmasta on suunniteltua, osa spontaanimpaa. Koirat lähtevät iltapäivisin lenkille, ja vanhukset ja lapset hoitajineen voivat halutessaan liittyä joukkoon. Koirien puuhia voi myös mennä seuraamaan hetkeksi tai koira voi tulla tervehtimään ryhmäkodin puolelle.

”Yleensä vanhukset pitävät koirista. Monilla on ollut koira jossain elämän vaiheessa”, Iida sanoo.

Suunnitelmallisempaa yhdessä oloa on esimerkiksi maanantaisin, jolloin vanhukset ja lapset lähtevät yhdessä retkelle lähiympäristöön. Seurue ottaa eväät mukaan ja nauttii ne ulkosalla.

Keskiviikkoisin on ”mummola”, jolloin lapset ja vanhukset viettävät aikaa yhdessä. He lukevat kirjoja ja tutkailevat lorupussien sisältöä. Perjantaisin on ”virallinen” Yhdessä-päivä, jolloin vastuu yhteisen tekemisen järjestämisestä on joko Isopakarilla tai Pikkupakarilla. Silloin maalataan, askarrellaan ja lauletaan yhdessä. Koirista riittää virikettä myös varsinaisten tapaamisten ulkopuolella, sillä sekä vanhukset että lapset voivat askarrella niille namipiiloja kierrätysmateriaaleista.

”Vapaamuotoinen yhdessä olo on lähtenyt hyvin käyntiin. Tarkoitus on pitää yhteiselo mutkattomana, eikä laatia mitään kiveen hakattua ohjelmaa”, Iida sanoo.

Ihmeen rauhalliset lapset

Päiväkodin puolella on käynnissä lasten ja vanhusten yhteinen Hämärän hyssy -hetki. On marraskuu, joten tapahtuma on sekoitus halloweenia ja joulun ajan aloitusta. Pöydässä istuu muun muassa tiikeri ja useita dinosauruksia. Pieni kurpitsa ei halua istua vaan vaeltaa huoneessa.

”Halloween ei ole vanhuksille tuttu juhla, joten yhdistämme siihen muita tuttuja elementtejä”, Iida sanoo.

Ohjelmassa on mehua ja glögiä, pipareita ja yhteislaulua. Yksi soittotaitoinen ryhmäkodin asukas säestää sähköuruilla. Muut istuvat lasten kanssa pöytien ääressä juttelemassa.

Laulamme Pienen nokipojan ja Suutarin emännän kehtolaulun. Molemmat ovat tuttuja niin lapsille kuin vanhuksille.

”Päiväkoti pitää myös muskaria, jossa vanhuksille lauletaan uudempia lastenlauluja.”

Lapset pysyvät ihmeen rauhallisina paikoillaan. Vanhusten läsnäolo rauhoittaa, ja pipareillakin on varmaan osuutta asiaan. Vanhuksilla ei ole kiirettä tai menoa muualle, joten lapset saavat heiltä jakamatonta huomiota.

Kun kaikki ovat syöneet sallitut kaksi piparia ja juoneet mehunsa, siirrytään viereiseen huoneeseen.

On yhteisen satuhetken vuoro. Ensin lapset saavat vuorollaan taputukset, minkä jälkeen asettuvat selin vanhusten eteen. Hoitaja lukee ääneen tarinaa, ja samalla vanhus piirtää sormella ­kuvioita lapsen selkään. Kokemuksessa yhdistyvät tarinan kuuntelu ja molemminpuolinen koskettaminen.

Iida sanoo, että vanhusten omaisilta on tullut kiitosta, että oma vanhempi saa viettää aikaa lasten ja koirien kanssa. Myös henkilökunta on huomannut, miten paljon lasten ja koirien vilkkaus ja välittömyys ilahduttavat vanhuksia.

”Eräs asukas ei pysty enää juurikaan puhumaan, mutta hänestä näkee, miten kovasti hän nauttii lasten seurasta.”

Vanhusten ei ole tietenkään pakko osallistua yhteisiin tuokioihin lasten ja koirien kanssa, mutta halukkaita on riittänyt.

”Elämän pitää olla hyvää myös viimeisten vuosien aikana. Myös muistisairas tai huonosti liikkuva tarvitsee päiväänsä pieniä arkisia iloja”, Iida sanoo.

Asukkaat esiintyvät jutussa pelkillä etunimillään omasta ja omaistensa pyynnöstä.