Vauvojen päiväkodissa

Äitiysloma kestää Ranskassa 16 viikkoa, joten vauvan päivähoito alkaa usein vajaan kolmen kuukauden iässä. Lapsi ilmoitetaan päiväkotiin jo raskausaikana, sillä paikkoja on rajoitetusti. Päivähoito on selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Keskituloisen perheen kuukausimaksu yhdestä lapsesta voi olla noin 400 euroa.

Katriina Mannonen työskentelee kunnallisessa 22 lapsen päiväkoti Kosmassa, joka on Guyancourtin kaupungissa noin 20 kilometrin päässä Pariisista.

”Pienimmät lapset ovat 2,5-kuisia ja isoimmat 3-vuotiaita. Meillä on kaksi ryhmää: bébés (vauvat) ja grands (isot). Minä työskentelen kahdeksan vauvan ryhmässä, jossa kaikki ovat alle vuoden ikäisiä. Isojen puolella on 14 lasta, jotka ovat 1–3-vuotiaita. Tämä on melko vähän Ranskassa, sillä usein ryhmissä on 20–25 lasta ja 4–5 aikuista”, Katriina kertoo.

Katriina on varhaiskasvatuksen opettaja ja ryhmässään neljän vauvan omahoitaja. Lisäksi hän on päiväkodin pedagoginen vastaava, eli hän suunnittelee toimintaa ja teemoja. Tarvittaessa hän sijaistaa päiväkodin johtajaa. Talossa työskentelee hänen lisäkseen kolme lastenhoitajaa sekä yksi päiväkotiapulainen, keittäjä ja siivooja. Johtaja on lastensairaanhoidon erikoissairaanhoitaja. Päiväkoti on auki arkisin kello 7.30–18.30.

”Suomessa helposti syyllistetään äitejä, jotka vievät lapsen hoitoon kymmenkuisena. Ranskassa on normaalia, että vauvat viedään hoitoon jo kolmikuisina. Monille naisille työ on tärkeää, mutta heillä voi kuitenkin olla 2–3 lasta, koska työhön voi palata nopeasti. Täällä systeemi antaa siihen mahdollisuuden.”

Katriinan lapset ovat nyt 24- ja 19-vuotiaita. Kumpikin meni hoitoon kahdeksankuisena eli vanhempina kuin yleensä Ranskassa.

Koulun lapset aloittavat Ranskassa jo kolmivuotiaana.

Tarkka päivärytmi

Päiväkoti Kosmassa noudatetaan Pikler-pedagogiikkaa. Se on varhaiskasvatuksen lähestymistapa, joka keskittyy tukemaan pikkulasten omatoimisuutta ja vapaata liikkumista.

”Vauva laitetaan aamulla aina samalle paikalle huoneessa, jotta ympäristö tulee tutuksi ja vauva tuntee olonsa turvalliseksi. Meillä ei ole sittereitä, vaan vauvat ovat hoitajan sylissä tai lattialla jumppamatoilla. Vauvan ulottuville nostetaan aina samaan aikaan samat lelut.”

Tärkeintä on, että päivästä tulee rauhallinen ja turvallinen. Siksi päivärytmi on aina samanlainen. Hoitajat merkkaavat paperille tussilla vauvan rytmin: sinisellä nukkumisen, vihreällä syömisen. Vanhemmat tekevät samaa kotona. Paperin avulla seurataan vauvan rytmiä.

”Olemme niin läheisessä vuorovaikutuksessa vauvojen kanssa, että huomaamme nukkumisajan lähestymisen. Yksi itkee, toinen hieroo silmiään tai kääntelee päätään. Yhden itkiessä muut saattavat yhtyä siihen myötätunnosta. Toisaalta on paljon hetkiä, jolloin vauvat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.”

Jokaisella vauvalla on oma sänky aina samassa paikassa. Sängyt ovat vauvahuoneen seiniä vasten, ja herätessään he näkevät huoneessa heti turvalliset aikuiset. Vauvat nukkuvat kotoa tuoduissa unipusseissa, ja sängyssä on yksi unilelu.

”Ranskassa on tarkat säännöt siitä, mitä päiväkodin sängyssä saa olla. Peittoja ja tyynyjä ei saa olla tukehtumisriskin takia. Olemme pyytäneet vanhemmilta kankaiset valokuva-albumit, joissa on kuvia perheestä. Isommat lapset rauhoittuvat nukkumaan mennessä katselemalla tuttuja kuvia.” 

Kun vanhemmilla ja vauvalla on viikon perehdytysjakso päiväkotiin, äitiä pyydetään tuomaan vauvan sänkyyn paita, jossa on äidin tuoksu.

”Äidin perehdyttäminen on melkein yhtä tärkeää kuin vauvan totuttaminen. Äiti tuo vauvan tänne aluksi tunniksi, seuraavana päivänä pidemmäksi ajaksi. Halutessaan he voivat jäädä yhdessä koko päiväksikin.”

Katriina kehuu Kosmaa kotoisan pieneksi päiväkodiksi. Hänen ryhmänsä kahdeksaa vauvaa hoitaa Katriinan työparina kokenut lastenhoitaja. Lisäksi ryhmässä on varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskeleva harjoittelija.

Monet ranskalaiset eivät edes tunne varhaiskasvatuksen opettajan ammattia, eikä kaksivuotinen lastenhoitajakoulutus ole nuorille vetovoimainen.

”Palkkataso on melko huono, mutta onneksi on pitkät lomat. Minullakin on palkallista lomaa 8–9 viikkoa vuodessa”, Katriina sanoo.

Ulkoilua hyvällä säällä

Isojen eli 2–3-vuotiaiden puolella päivä aloitetaan toimintahetkellä, jossa lauletaan, leikitään tai luetaan. Vauvatkin saavat tutkia katselukirjaa hoitajan sylissä.

Tämän jälkeen isot lähtevät usein pihalle. Huonolla ilmalla ei ulkoilla, mutta kauniina kesäpäivänä pihalla saatetaan olla lähes koko päivä. Pihalla ei ole hiekkaa tai nurmikkoa, vaan se on katettu lattiamaisella kumimateriaalilla. Siellä voidaan jumpata, leikkiä ja piirtää samalla lailla kuin sisällä.

”Ihan pienet vauvat eivät käyneet talvella kertaakaan ulkona, mutta maaliskuusta lähtien alkaa olla lämmintä. Eilen yksi vauva nukahti pihalla isolle pesätyynylle. Nauroimme, että nukutamme lapsia suomalaiseen tapaan ulkona. Lapset saavat kontata pihalla. Valistamme vanhempia, että lapset saavat vähän sotkea eivätkä tahrat vaatteissa haittaa. Ranskaankin on tulossa ulkopäiväkoteja. Pariisissa on ruotsalainen puistossa toimiva päiväkoti.”

Sisällä vauvat ovat paljon lattialla jumppamatoilla. Vaahtomuovista ja nahasta tehdyillä palikoilla voi tehdä temppuratoja vauvoille. He saavat itse löytää reitit konttaillen ja oppia liikkumaan niissä.

Vauvat oppivat päiväkodissa väistämättä uusia taitoja. Näistä kerrotaan vanhemmille suullisesti, mutta lapsia ei kuvata eikä videoida.

”Jotkut vanhemmat saattavat olla pettyneitä, jos lapsi ottaa ensiaskeleet päiväkodissa. Me tunnemme hyvin vanhemmat, ja tiedämme, kenelle kannattaa kertoa ja kenelle ei. Lapsen voi hyvin antaa näyttää tuoreen taitonsa kotona vanhempien yllätykseksi.”

Herkullista ruokaa

Vauvat syövät oman rytminsä mukaan hoitajan sylissä. Isoissa säädettävissä nojatuoleissa saa hyvän syöttöasennon. Kun vauvat oppivat menemään itse tuoliin istumaan, he syövät matalan pöydän ääressä pienellä tuolilla istuen. Usein he jo kävelevät tässä vaiheessa.

”Haluamme vanhempien kokeilevan uusia ruokia kotona allergioiden takia. Päiväkodissa vanhemmat merkkaavat isolle seinätaululle rastin, kun vauvat ovat aloittaneet tietyn hedelmän tai vihanneksen syömisen. Vauvojen sormiruokailu on yleistä kotona, mutta päiväkodissa emme lähde siihen tukehtumisriskin takia.”

Oman keittäjän tekemät ruuat ovat valmiita klo 11. Monissa päiväkodeissa ruoka tulee yksityisestä firmasta. Vauvat syövät soseita, mutta isompien puolella on alku-, pää- ja jälkiruoka sekä juustot. Kaikki ruuat ovat tarjottimella, josta lapset saavat syödä ne missä järjestyksessä haluavat. Vanhimmat vauvat Katriinan ryhmässä saavat jo alkuruuaksi hedelmäpalasia tai raastettua kurkkua kermassa.

Tämän vuonna päiväkodissa on tutustuttu eri kulttuureihin. Työntekijöiden kotimaiden mukaan on ollut Suomi-, Brasilia- ja Intia-päivät.

”Suomi-päivänä intialainen keittäjämme teki lohilaatikkoa, pannukakkua ja vispipuuroa reseptini mukaan. Ne maistuivat lapsille hyvin.”