Maistuisiko sämpylä ja mehu? Kun potilaalla on epämääräinen hätä, lääkintävahtimestari Kari Koskinen, 55, käväisee jääkaapilla. ”Hädässä näläntunne häviää, ja potilas on voinut olla pitkään syömättä”, Kari selittää.
Kari työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystyksessä, tutummin Acutassa. Siellä hoidetaan vuosittain noin satatuhatta eli päivittäin keskimäärin 270 potilasta. Kari kertoo, että päivystyspotilaiden hätä on aiempaa useammin henkistä laatua.
”Syöminen rauhoittaa. Kun potilas on rauhallinen, kaikkien on helpompi olla.”
Sämpylähoito ei ole käypähoitoa, vaan sen Kari on oppinut jo eläköityneeltä työkaveriltaan.
”Acutassa oppii koko ajan uutta. Työntekijän on hyvä olla oma-aloitteinen, mutta yksin ei tarvitse pärjätä. Täällä työntekijää ei jätetä koskaan yksin.”
Käytännöllisyys edellä
Tänään Karin työpäivä alkaa kipsaushuoneesta, Karin sanoin verstaalta. Hän laittaa kasarin soimaan ja valmistautuu vastaanottamaan päivän ensimmäisen potilaansa. Potilaalla on nilkkamurtuma, ja Kari laittaa läpivalaisulaitteen kuntoon lääkäriä varten.
”Läpivalaisussa tehtävällä vääntötestillä selviää, että nilkka on vakaa ja murtuma voidaan hoitaa saapaskipsillä. Tällä kertaa se on lasikuitukipsi, jonka kanssa voi mennä veteen.”
Kari antaa potilaalle kyynärsauvat ja neuvoo, miten niitä käytetään: ensin sauva ja kipeä jalka kimpassa ja sitten terveellä jalalla isompi askel eteenpäin. Kiirettä ei ole.
