Hoitaako hoitaja kissankin?

22.10.2026
Teksti Susanna Bell | Kuvat Liisa Takala

Moniin palvelutaloihin saa periaatteessa muuttaa lemmikin kanssa. Käytännössä omat lemmikit ovat niissä harvinaisia – ja eläinten hoitovastuu herättää kysymyksiä.

Vanhainkodeissa ja sairaaloissa lemmikkieläimiin on perinteisesti suhtauduttu tiukasti: ne aiheuttavat sotkua, allergioita ja lisätyötä. Viis siitä, että ero rakkaasta lemmikistä voi olla vanhukselle jopa suurempi järkytys kuin oman kodin menettäminen.

Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet. Lemmikkien merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja toimintakyvylle ymmärretään aiempaa paremmin, ja hoivassa korostetaan yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Sairaaloissa ja palvelutaloissa vierailee kaverieläimiäkin.

Mutta entä oma lemmikki? Voiko sen ottaa mukaan, kun muuttaa palvelutaloon? Joissakin paikoissa vastaus on kyllä – ainakin periaatteessa.

Tervetuloa lemmikit!

Yksityisissä palvelutaloissa lemmikin kanssa asuminen voi onnistua.

Saga-palvelutaloja on seitsemällä paikkakunnalla, ja osassa niistä asuu jo lemmikkejä. Lappeenrannassa asuu Laku-koira, ja Helsingin Munkkiniemessä lemmikkejä on usealla asukkaalla, kertoo markkinointiasiantuntija Riikka Öhman.

”Asukkaat pitävät huolta lemmikeistään lähtökohtaisesti itse, mutta toki myös apua on tarpeen mukaan saatavilla.”

Lähtökohtana on, että asukas hoitaisi ja ulkoiluttaisi eläimensä itse.

Myös Helsingin Ruskeasuolla sijaitseva Wilhelmiina Tenhola on päättänyt sallia asukkaiden omat lemmikit. Toistaiseksi yhdelläkään asukkaalla ei ole lemmikkejä.

”Yksi kiinnostunut oli, mutta hän perui viime hetkellä”, kertoo viestintäpäällikkö Pauliina Ohtonen.

Lemmikkejä saisi pitää alakerran asunnoissa, joista pääsee suoraan ulos. Lähtökohtana on, että asukas hoitaisi ja ulkoiluttaisi eläimensä itse. Kunnon heikentyessä tarvittaisiin läheisten apua.

”Osalla asukkaista toimintakyky voi olla huono, mutta silloin perhe voi ulkoiluttaa koiraa”, Ohtonen sanoo.

Koira mukana arjessa

Vantaalainen Foibekartano on tunnettu luonnonläheisyydestään ja eläimistään. Siellä on kesälampaita, kanoja ja oma kartanokissa Tikru. Henkilökunta on hoitovastuussa yrityksen eläimistä, ja työntekijät voivat tuoda töihin myös omia kilttejä lemmikkejään.

Foibekartanon tiluksilla asuu 300 maksavaa asukasta. Niin sanotuissa kotitaloissa eli palvelutaloissa on henkilökuntaa vuorokauden ympäri. Senioriasunnoissa asuu vähemmän hoitoa tarvitsevia.

”Kaikkiin saa tuoda lemmikkejä. Myös kotitaloon, mutta kukaan ei toistaiseksi ole niin tehnyt. Jos joku ei jaksaisi hoitaa, auttaisimme. Asukkaan lemmikin täytyy tietysti myös olla kiltti”, sanoo toimitusjohtaja Ulla Broms.

Mainos alkaa
Mainos alkaa
stemGO mainos
Mainos päättyy
Mainos päättyy

Ympärivuorokautisen hoidon puolella työskentelevä lähihoitaja Mari Hyökki olisi valmis huolehtimaan asukkaan lemmikistä osana työtään.

”Uskoisin, että kyllä se siinä samalla hoituisi. Voisin kuvitella lenkittäväni koiraa osana työtäni. Asukkaathan kaipaavat hirveän paljon omia lemmikkejään, vaikka ne olisivat edesmenneet vuosia sitten.”

Hyökki visioi, että koiran lenkittämisen voisi yhdistää asukkaan kanssa ulkoiluun.

”Aamulenkin pystyisi tekemään töihin tullessa ja päivälenkin asukkaiden kanssa ulkoiltaessa. Kotiin lähtiessä kolmas lenkki.”

Entä julkisella puolella?

Helsingin kaupungin seniorikeskuksissa omat lemmikit ovat periaatteessa sallittuja, jos asukas pystyy huolehtimaan niistä, sanoo johtaja Maritta Haavisto. Käytännössä henkilökohtaisia lemmikkejä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole.

Seniorikeskuksissa asutaan ryhmäkodeissa tai palvelutaloissa, joissa saa ympärivuorokautista hoitoa.

”Ympärivuorokautiseen hoitoon päästessä kunto on yleensä mennyt niin huonoksi, että omaiset ovat jo tehneet ratkaisut lemmikkien suhteen”, Haavisto sanoo.

Mari Hyökki seisoo pyörätuolin vieressä. Pyörätuolissa istuu Aili Erola Velma-koira sylissään.
Lähihoitaja Mari Hyökki ottaa välillä Velma-koiransa mukaan työpaikalleen Foibekartanoon Vantaalle. Aili Erola on Velman kanssa vanha tuttu.

Sen sijaan joissakin yksiköissä on yhteisiä lemmikkejä, joiden hoito kuuluu henkilökunnalle. Kontulan seniorikeskuksen ryhmäkoti Tunturissa asuu Miiru-kissa.

Lähihoitaja Kiia Malin on yksi niistä, jotka hoitavat Miirua aktiivisesti.

”Toiset hoitavat enemmän, toiset vähemmän – ketään ei pakoteta. Meillä ei ole allergisia töissä. Esihenkilö kertoo jo työhaastattelussa, että meillä on kissa.”

Miiru ratsastaa rollaattorien kyydissä ja menee asukkaiden kanssa päivälevolle. Kissan seura aktivoi asukkaita ja luo ympärilleen hyvää mieltä, Malin ajattelee.

Kissan ruokinta on varmistettu samaan tapaan kuin asukkaiden.

”Miiru mainitaan asukaslistassa, jotta se varmasti muistetaan ruokkia. Se ei välttämättä kertoisi itse!”

Kiia Malin Miiru-kissa sylissään.

Miiru mainitaan asukaslistassa, jotta se varmasti muistetaan ruokkia. Se ei välttämättä kertoisi itse!

Malin hoitaa myös seniorikeskuksen kesäkanoja. Hän huolehtii vuorolistasta ja rehunhausta, mistä maksetaan pieni palkkio.

”Otan aina asukkaan mukaan, se on hyvä tapa houkutella heitä ulos. Muistelevat sitten lapsuutensa kanoja.”

Ajatus asukkaitten henkilökohtaisten lemmikkien hoitamisesta ei saa Malinin varauksetonta tukea. Lemmikkien hoitamista ei voi edellyttää henkilökunnalta.

”Monet meistä ovat kuitenkin valinneet ammatikseen ihmisten hoitamisen.”

Kotihoidon epäviralliset eläintenhoitajat

Lemmikkien hoito ei kuulu kotihoidon työnkuvaan, mutta heitteille jäänyttä eläintä ei voi jättää oman onnensa nojaan.

Kotihoidon asiakkaalla voi olla lemmikki, vaikka hänen toimintakykynsä olisi jo heikko. Hoitajat päätyvät ruokkimaan lemmikkejä, puhdistamaan kissojen hiekkalaatikoita ja järjestämään eläimille hoitoa, jos asiakas joutuu sairaalaan. Jos omistaja ei enää palaa kotiin, lemmikille voidaan joutua etsimään uusi koti tai ottamaan yhteyttä eläinsuojeluun.

Sairaanhoitaja Saara Laine työskenteli aiemmin lähihoitajana kotihoidossa. Apua saattoi tarvita myös asiakkaan lemmikki. Eräällä kotikäynnillä asiakkaan kissa ei tullutkaan tavalliseen tapaansa vastaan.

”Toimintakyvytön asiakas huusi, että mene vessaan, kaikki ei ole kunnossa. Siellä oli kissa, joka ei pystynyt liikkumaan.”

Laine soitti kotihoidon toimistolle, ja sieltä otettiin yhteyttä läheiseen eläinlääkäriasemaan. Eläinhoitaja tuli hakemaan kissaa, mutta sen kunto oli niin huono, että se jouduttiin lopettamaan.

”Asiakas ymmärsi tilanteen ja sanoi, että kunhan vain viette pois, ettei se kärsi.”

Ikävät tilanteet olivat Laineelle kuitenkin poikkeuksia: enimmäkseen hän näki, kuinka paljon iloa lemmikit toivat asiakkaille.

Hoitajat näkevät myös lemmikkejä, joiden hoito on jäänyt pysyvästi retuperälle. Kotihoidon resurssipoolissa työskentelevä lähihoitaja kertoo nähneensä nälkäisiä ja huonosti hoidettuja kissoja sekä asuntoja, joissa on eläinten ulosteita pitkin lattioita.

”Voin kyllä siivota, mutta ei se oikein ole. Kissasta on yksinäiselle seuraa, mutta kissakin tarvitsisi vähän virikkeitä.”

Kerran hän antoi koiralle omat eväänsä, koska muuta ruokaa ei ollut.

”Osa hoitajista pelkää koiria, osa on allergisia. Hoidon ei pitäisi olla sen varassa, kuka on vuorossa.”

Toinen kotihoidon työntekijä sanoo, että raskainta ei ole ylimääräinen työ vaan eläimen kärsimyksen näkeminen.

”Suostuisin hoitamaan koiraa, lenkittämäänkin, jos se otettaisiin huomioon työajassa.”

Joskus avuksi tarvitaan eläinsuojelua.

”Olen ollut myös tilanteessa, jossa asiakkaalla oli 100 kissaa. Tein lukuisia eläinsuojeluilmoituksia. Lopulta eläinsuojelu sai taivuteltua asiakkaan luopumaan kissoista ja hänelle jätettiin yksi kissa.”

Lue myös: Ilmoita kärsivästä kotieläimestä viranomaiselle – se on ammattihenkilön velvollisuus

Miten lemmikki käytännössä hoidettaisiin?

Helsinkiläisessä Kontulan seniorikeskuksessa ei tällä hetkellä asu asukkaiden omia lemmikkejä. Periaatteessa se olisi kuitenkin mahdollista. Kysyimme seniorikeskuksen johtajalta Annastiina Tuomaiselta, miten käytännön pulmat ratkaistaisiin.

Kuka ulkoiluttaisi koiran?

Koiran omistaja olisi vastuussa eläimen hyvinvoinnista. Lähtökohtaisesti asiakas tai hänen omaisensa huolehtisi ulkoilutuksesta, mutta asukkaiden muun ulkoilun yhteydessä tietysti otettaisiin koirakin mukaan.

Entä jos omistaja ei enää kykenisi huolehtimaan lemmikistä?

Ensisijaisesti apuna olisivat läheiset tai muu omistajan järjestämä eläimenhoito. Henkilökunta voisi auttaa, jos se olisi sovitettavissa muuhun hoitotyöhön, esimerkiksi ulkoiluun muutenkin.

Perustuisiko lemmikin hoito henkilökunnan joustavuuteen?

Varmaan se vaatisi joustavuutta, samalla tavalla kuin asukkaiden ulkoilu, tansseihin vieminen, syntymäpäivien järjestäminen ja moni muu asia. Näiden vastuualueiden hyvästä hoitamisesta palkitaan henkilökuntaa.

Kuka vastaa, jos eläin puree?

Omistaja on vastuussa eläimestä ja korvaa aiheutuneet vahingot. Eläimen soveltuvuutta hoitoympäristöön tulee arvioida sekä eläimen hyvinvoinnin että turvallisuuden näkökulmasta. Vihaista tai arvaamatonta eläintä ei tietystikään voisi pitää.