Mitä kuuluu Filippiinit?

On marraskuinen iltapäivä Potreron terveysasemalla Manilan suurkaupunkialueella. Asemalla aletaan hiljalleen palata arkeen edellispäivän taifuunivaroituksen jäljiltä. Viikon sisällä jo toinen taifuuni pyyhkäisi Filippiinien ylitse ja alueelle julistettiin hälytystila.

Asukkaita evakuoitiin varotoimenpiteenä rankkasateiden ja äkkitulvien varalta. Vastuu toimista kuuluu kaupunginosan omille yhteisöterveystyöntekijöille. Lopulta Potrerossa huokaistiin helpotuksesta: myrskyn silmä kiersi alueen ja sateetkin jäivät odotettua vähäisemmiksi.

Potrero on suuri kaupunginosa. Näille barangayksi kutsutuille hallintoyksiköille kuuluu laaja joukko lakisääteisiä tehtäviä, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut.

Yksi Potreron terveysaseman ­yhteisöterveystyöntekijöistä on ­Melanie de Guyman. Filippiineillä hänen kaltai­siaan barangay-terveystyöntekijöitä on yli 420 000. He jakavat vitamiineja ja rokotuksia, neuvovat odottavia äitejä, punnitsevat vastasyntyneitä, mittaavat verenpaineita ja torjuvat kulkutauteja.

Terveysasemien valmiudet ja voimavarat vaihtelevat huomattavasti niin kaupunkien sisällä kuin kaupunkien ja syrjäseutujen välillä. Potrero kuuluu niin sanottuihin superterveysasemiin, joissa tarjolla on peruspalveluiden lisäksi ambulanssi-, laboratorio- ja röntgenpalvelut. Asemalla työskentelee 17 yhteisöterveystyöntekijää lääkäreiden, kätilöiden ja hoitajien tukena. Guyman esimerkiksi avustaa röntgenhoitajaa.

Kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä. Köyhimmissä kaupunginosissa ja kylissä yhteisöterveystyöntekijät joutuvat pyörittämään asemaa yksin. Lääkärit ja kätilöt käyvät paikalla korkeintaan kerran viikossa. Joiltakin asemilta puuttuu jopa jääkaappi lääkkeiden ja rokotteiden säilyttämiseen. Työntekijät ovat usein mahdottoman tehtävän edessä.

Tehy tukee lakimuutoksia

Yhteisöterveystyöntekijät muodostavat Filippiinien julkisen terveydenhuollon etulinjan. He työskentelevät kellon ympäri vapaaehtoisina ja saavat vain pientä kulukorvausta. Heistä 98 ­prosenttia on naisia. Vaikka he ovat saaneet terveysviraston tarjoaman koulutuksen, heiltä puuttuu varsinainen terveydenhuollon ammatti­tutkinto.

”Terveysalan työntekijöiden oikeudet määrittelevä laki tunnistaa lääkärit, kätilöt ja hoitajat, mutta ei yhteisöterveystyöntekijöitä, vaikka he ovat olennainen osa paikallistason terveydenhuoltojärjestelmää”, selventää ­julkisalan työntekijöiden keskus­järjestön PSLINK:n pääsihteeri Annie Geron.

Keskusjärjestö on ajanut sinnikkäästi lakimuutoksia, joiden avulla yhteisöterveystyöntekijöiden asema virallistettaisiin. Tehy on solidaarisuushankkeessaan tukenut näitä muutoksia.

”Olemme tukeneet keskusjärjestön ja sen jäsenliittojen työtä, jotta yhteisöterveystyöntekijät saisivat elämiseen riittävän palkan, inhimilliset työehdot ja riittävän ammatillisen koulutuksen”, perustelee Tehyn kansainvälisten ­asioiden päällikkö Sari Koivuniemi.

Geronin mukaan hankkeen tavoitteena on ollut myös vahvistaa työntekijöiden omaa ääntä.

”Olemme kouluttaneet kampanjoimaan, tekemään vetoomuksia ja keräämään allekirjoituksia. Alamme hiljalleen saada työllemme tunnustusta. Vetoomuksemme saavat kannatusta kongressiedustajilta ja jäseniämme pyydetään erilaisiin komiteoihin”, Geron sanoo.

Vaikka lakimuutoksia vielä odotetaan, käytännössä muutos on jo käynnissä. Potreron terveysasemalla on otettu käyttöön uusi toimenkuva, jonka voisi kääntää yhteisöterveyskasvattajaksi. Guymanin mukaan uuden toimenkuvan hyvä puoli on lakisääteinen vähimmäispalkka, joka on kulu­korvausta suurempi.

Huono puoli on edelleen työsuhteen epävarmuus. Sopimukset ovat kerrallaan vain kolmen kuukauden mittaisia.

”Lisäksi palkka maksetaan vain tehdyiltä työpäiviltä. Ylityökorvauksia ei makseta, eikä palkkaa lomapäiviltä tai sairausajalta.”

Käytännössä seniorit – eläkeikää lähestyvät tai sen ylittäneet – jatkavat vapaaehtoisina kulukorvauksella, kun taas nuoremmat siirtyvät uuteen toimenkuvaan.

Manilan suurkaupunkialueella lakisääteinen vähimmäispalkka on 250 euroa kuukaudessa. Se on noin 80 prosenttia elämiseen riittävästä palkasta. Palkkavertailuja tekevän Wageindicatorin mukaan elämiseen riittävän palkan pitäisi olla alueella vähintään 295 euroa kuukaudessa.

Kulukorvaus on Potreron terveysasemalla 115 euroa kuukaudessa, mutta sen suuruus vaihtelee alueen väestömäärän ja varallisuuden mukaan. Köyhimmillä alueilla kulukorvaus on vain parikymmentä euroa kuukaudessa.

Hoitajavienti kiihtyy

Kymmenisen vuotta sitten entinen kongressiedustaja ja sairaanhoitajien keulakuva Leah Paquiz arvioi Tehy-lehdessä, että yli puolet filippiiniläisistä kuolee näkemättä koskaan terveydenhuollon ammattilaista.

Annie Geronin mukaan tilanne on parantunut, mutta terveyspalvelujen saavutettavuus jää edelleen vajaaseen 70 prosenttiin. Kaupungeissa palvelut ovat kohtuullisia, mutta syrjäseuduilla heikko infrastruktuuri, pitkät etäisyydet ja resurssipula tekevät hoitoon pääsystä käytännössä mahdotonta. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisia on liian vähän ja monet heistä lähtevät ulkomaille parempien palkkojen ja työolojen perässä. Tämä hidastaa hoitoon pääsyä ja heikentää hoidon laatua.

Myös jotain hyvää on saatu aikaiseksi. Sairaanhoitajien aloituspalkkoja on korotettu, mikä on toinen Tehyn tukemista lakialoitteista.

”Pitkäjänteisen vaikuttamistyön tuloksena saimme lopulta kolminkertaistettua sairaanhoitajien aloituspalkat julkisella sektorilla”, Geron hehkuttaa.

Nykyinen vajaan 500 euron keskikuukausipalkka ei kuitenkaan ole pysäyttänyt sairaanhoitajien muuttoliikettä.

”Maailmalla kysyntä hoitajistamme vain kasvaa. Esimerkiksi Itä-Euroopan maat, kuten Kroatia, Slovenia ja Tšekki, kampanjoivat paikan päällä saadakseen heitä riveihinsä”, Geron kertoo.

Filippiinien terveydenhuolto on kriittisessä tilassa. Palkkoja ja työoloja tulisi parantaa, koulutusmahdollisuuksia lisätä ja syrjäseuduille rekrytoida enemmän henkilöstöä. Kaikki tämä tarkoittaisi lisää rahaa terveydenhuoltoon.

Julkista terveydenhuoltoa rahoittavat PhilHealth-sairausvakuutuslaitos sekä valtion alkoholi- ja tupakkaverot. Työntekijät maksavat Filippiineillä viiden prosentin sairausvakuutusmaksun, ja epävirallisen sektorin työntekijöiden, senioreiden ja vähävaraisten terveydenhuolto rahoitetaan verotuloilla.

Kansalaisjärjestöjen vaihtoehtobudjetin laatijat – kansalaisaloite, jossa myös PSLINK on mukana – havaitsivat kuitenkin jotain hämmentävää.

”Huomasimme, että työntekijöiden PhilHealthille maksamia vakuutusmaksuja oli merkitty valtiolle ylijäämäksi ja ohjattu budjetissa aivan muualle. Ne ovat työntekijöiden suoraan palkasta maksamia rahoja, ja lain mukaan ne on käytettävä terveydenhoitoon”, Geron sanoo.

Kansalaisjärjestöt veivät asian korkeimpaan oikeuteen ja vaativat rahojen palauttamista PhilHealthille. Presidentti Bongbong Marcos on julkisen paineen alla luvannut toimia, mutta toistaiseksi lupaus ei ole toteutunut.

Kadonneet miljardit

Vaihtoehtobudjetti paljasti myös jotakin vielä hälyttävämpää.

”Korruptio on Filippiineillä jatkuvaa ja läpitunkevaa. Nyt huomasimme, että valtion budjetissa oli kohdentamattomia määrärahoja erityisesti julkisten töiden menoluokassa. Esimerkiksi tulvatorjuntaan oli varattu miljoonia euroja, mutta niitä ei oltu kohdennettu mitenkään”, Geron kummastelee.

Taifuunikausi on ollut poikkeuksellisen raju. Monet aiemmin tulvimattomat alueet ovat joutuneet veden valtaan. Cebu Cityssä taifuuni Tinon aiheuttamat rankkasateet ja äkkitulvat vaativat yli 200 ihmishenkeä.

”Tutkimuksemme paljastivat, että määrärahoista vain 30 prosenttia oli käytetty tulvatorjunnan rakentamiseen. 70 prosenttia oli valunut korruptioon poliitikoille ja urakoitsijoille”, Geron toteaa.

Ylihinnoitellut haamuprojektit ja poliitikkojen tukijoille annetut urakat ovat vieneet rahaa, joka olisi voinut pelastaa ihmishenkiä. Korruptioon epäillään osallistuneen laajasti senaattoreita ja kongressiedustajia. Kyse on kymmenistä miljardeista euroista viimeisen 15 vuoden aikana.

Hallitus on asettanut riippumattoman tutkintakomission, mutta kansalaisten turhautuminen on jo purkau­tunut kaduille. Tästä syntyi ”triljoonan peson marssi” – poikkeuksellisen laaja kansanliike korruptiota vastaan. ­Mielenosoituksia ja ulosmarsseja on järjestetty syyskuusta lähtien. Kansanliike yhdistää kansalaisjärjestöjä, ay-liikettä, kirkkoa, urheiluväkeä ja nuorta Z-sukupolvea sosiaalisine medioineen.

Samaan aikaan kun ay-liike taistelee korruptiota vastaan, huhut sotilasvallankaappauksen uhasta ovat voimistuneet.

”Huhujen mukaan armeija saattaa yrittää hyödyntää korruptiokohua ja poliittista kriisiä vallankaappauksen aloittamiseksi”, Geron sanoo huolestuneena.

Ay-liike on vaikeassa asemassa. Sen on taisteltava korruptiota vastaan, mutta samalla sen on varottava horjuttamasta nykyjohtoa tilanteessa, jossa on olemassa sotilasvallankaappauksen riski.

Sotilashallinto olisi ay-liikkeelle synkin mahdollinen lopputulos. Filippiinit on yhä yksi maailman vaarallisimmista maista ay-aktiiveille. Entisen presidentin Rodrigo Duterten kaudella yleistyivät ay-liikkeen demonisointi, rinnastaminen terroristijärjestöihin ja leimaaminen kommunistikapinallisiksi. Terrorismin vastaisia lakeja on käytetty ay-oikeuksien rajoittamiseen ja ihmisoikeusaktiivien tappojen oikeuttamiseen.

”Nykyisen presidentin Marcosin aikana ay-aktiiveja on tapettu vähemmän kuin aiemmin, mutta Duterten aikaisista tapoista ei vieläkään ole asetettu ketään syytteeseen.”