Noin vain ratin taakse

Toukokuussa 2023 Vilma Karjalaista jännitti. Vastavalmistunut 19-vuotias perustason ensihoitaja oli aloittanut työt yksityisessä yrityksessä Tampereella ja heti alkuun hänen piti istahtaa ambulanssin rattiin.

Kyse ei ollut kiireellisestä hälytysajosta, mutta silti tilanne oli tukala.

”Mietin, osaanko peruuttaa vaikeisiin pakkoihin, ja mitä tapahtuu, jos kolhaisen autoa.”

Karjalainen kasvoi ja opiskeli ammattiinsa Mikkelissä. Uudessa, paljon isommassa kotikaupungissa hänellä oli tekemistä esimerkiksi Viinikan liikenneympyrän hahmottamisessa.

Kaikkein eniten hermoja koetteli, kun Karjalainen reilun kuukauden työskentelyn jälkeen lähti ajamaan ensimmäistä kertaa hälytysajoa. 

”Kun sanottiin, että nyt valot päälle, niin kyllä siinä tuli adrenaliinipiikki. Ei paljon musiikkia kuunneltu, kun pidin kaksin käsin ratista kiinni ja keskityin siihen, mitä teen.”

Karjalainen selvisi ensimmäisistä ajokeikoistaan hyvin. Hänellä oli kuitenkin myös poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat ammatin vaatimaan ajamiseen. Karjalainen opiskeli Etelä-Savon ammattiopistossa, jonka perustason ensihoidon koulutukseen sisältyy ajo-opetusta myös ajoradalla.

Lisäksi alkuvuodesta syntyneellä Karjalaisella ehti olla Mikkelissä oma auto noin vuoden ennen valmistumista ja hän sai ajaa myös isänsä pakettiautoa.

”Siitä oli tosi paljon apua, että tiesin, miten auto liikkuu ja käyttäytyy ylipäänsä, vaikka kaikki autot ovatkin yksilöllisiä. Osasin havainnoida asioita liikenteessä paljon paremmin, kun olin jo ajanut omalla autolla.”

Laki ei vaadi ajo-opetusta

Kaikki valmistuvat ensihoitajat eivät ole samassa asemassa kuin Vilma Karjalainen. Varsinkaan isompien kaupunkien opiskelijoilla harvemmin on ollut omaa autoa ennen valmistumista. Ajamaan ei ole välttämättä päässyt koulussakaan, sillä ajo-opetus ei ole ensihoidon koulutuksessa lakisääteistä. Moni ei pääse ajamaan myöskään työharjoittelussa.

Tämän takia on mahdollista, että ensihoitajaksi voi valmistua Suomessa jopa ilman ajokorttia. Tilannetta kritisoidaan alalla.

”Ajaminen on niin tärkeä osa ensihoitajan työtä, että se on vähän sama asia kuin kouluttaisi sairaanhoitajan, mutta ei opettaisi hänelle lainkaan jotain keskeistä työtehtävää”, luonnehtii Metropolia-ammattikorkeakoulun tutkintovastaava Sami Mikkonen.

Paitsi että työssä on pakko ajaa, vastuu on suuri. Kyydissä on aina vähintään työpari, usein myös potilas, joka saattaa taistella hengestään.

Ajamista on paljon. Hätäkeskuslaitoksen mukaan ensihoidolle välitettiin vuonna 2023 yhteensä 823  288 tehtävää, joista kiireettömiä oli vajaa neljäsosa. Erityisen paljon ajetaan Lapissa.

”Kun itse aloitin alalla ja tein päivävuoroja, nauroin, että ne ovat niitä tonnin päiviä. Kahdessatoista tunnissa voi joutua ajamaan 1 000 kilometriä”, kertoo Lapin hyvinvointialueen ensihoidon kenttäjohtaja Nina Hiukka.

Hiukka muistuttaa, että ensihoitajan runsaassa ajamisessa on kyse paitsi turvallisuudesta myös terveydestä.

”Tällä alalla on paljon tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Raskaana ollessa tuli ihan itku, kun selkä meni niin jumiin istumisesta.”

Rataopetus minimissä

Ajaminen on ensihoitajan työssä keskeistä, mutta sen vaatimuksiin valmistaudutaan monen mielestä puutteellisesti. Ongelmat tuntuvat tiivistyvän sekä rahaan että asenteisiin.

Sami Mikkonen ihmettelee, miksi esimerkiksi sähköasentajalla tai rakennustyöläisellä on oltava kaikenlaista virallista pätevyyttä ja kortteja erilaisiin työtehtäviin, mutta ensihoitajien ajo-opetusta ei varmisteta lailla. Esimerkiksi poliisikoulutukseen ajo-opetus kuuluu.

”Lakisääteisyys tekisi sen, että ajo-opetus olisi pakko järjestää jotenkin. Eri asia on, miten. Se voitaisiin järjestää peruskoulutuksessa, työnantajien toimesta tai kaupallisena toimintana liikenneopistoissa”, Mikkonen sanoo.

Tällä hetkellä ammattiopistojen ja ammattikorkeakoulujen ensihoitajaopiskelijoille tarjoaman ajo-opetuksen määrä ja sisältö vaihtelevat. Jotkut tahot eivät järjestä sitä lainkaan.

Mikkosen työpaikka Metropolia tarjoaa ajamisesta teoriaopetusta ja harjoittelua ambulanssisimulaattorilla. Mikkosen mukaan simulaattori kehittää kohtuullisesti esimerkiksi peruut­tamis­taitoja, muiden hitaiden tilanteiden hallintaa sekä hälytysajon liikennesilmää. Oikeaa autoa se ei korvaa.

”Siinä ei tunne keskipakoisvoimaa eikä saa niin sanottua perstuntumaa.”

Ajorataharjoittelua selvitetään. Uudellamaalla ratapäivät ovat kalliita ja nykyisillä 30–35 opiskelijoiden ryhmillä myös tehottomia.

”Taukoineen, siirtymisineen ja ruokatunteineen yhden opettajan vetämänä yksi opiskelija voi saada ajoaikaa radalla noin 20 minuuttia. Rataharjoittelu on todella kallista suhteessa opiskelijan konkreettisen ajamisen määrään.”

Etelä-Savon ammattiopistossa Mikkelissä perustason ensihoitajaopiskelijat saavat yhden päivän teoriaopetusta ja toisen päivän rataopetusta. Radalla ajamista opettavat koulun logistiikkapuolen opettajat. Ajo-opetus järjestetään talvella, jotta opiskelijat pääsevät harjoittelemaan liukkaalla. Suunnitelmissa on jatkossa hyödyntää logistiikan käytössä olevaa ajosimulaattoria myös ensihoidon opetuksessa.

Ensihoidon vastuuopettajan Katja Valtosen mukaan tällainenkin ajo-opetus on silti vain pintaraapaisu siitä, mitä alalla oikeasti vaaditaan.

Jos koulutuksesta leikataan, ajo-opetuksen määrä todennäköisesti vähenee entisestään.

”Kyllä se valtakunnallisestikin menee niin, että vähäisillä tuntimäärillä pääpaino on aina potilaan hoidossa”, Valtonen sanoo.

Sami Mikkonen on samaa mieltä.

”Hoidollista simulaatiota saa ajoratapäivien hinnalla moninkertaisen määrän.”

Edes pyörittelyä pihalla

Opiskelijoiden ajokokemus ei kartu välttämättä myöskään työharjoittelussa. Sen aikaisesta ajamisesta päättää työnantaja. Joissain paikoissa harjoittelijoiden ei anneta turvallisuussyistä ajaa lainkaan. Näin on esimerkiksi Nina Hiukan työpaikassa Lapin hyvinvointialueella.

Sami Mikkosen mukaan joissain paikoissa työharjoittelijoiden annetaan ajaa ambulanssia esimerkiksi pihalla tai rataharjoituksissa. Hän itse suosittelee mahdollisuutta päästä ”pyörittelemään” ambulanssia.

”On hyvä muistaa, ettei kyse ole vain hälytysajosta, vaan ajoneuvon kokonaishallinnasta hitaassa vauhdissa ja ahtaissa paikoissa. Ajajan täytyy osata myös parityöskentely. Ambulanssissa toimitaan vähän kuin lentokoneessa eli tehdään esimerkiksi tietyt tarkistustoimenpiteet ennen lähtöä.”

Myös Vilma Karjalainen sanoo, että mahdollisuus päästä edes jotenkin tutustumaan oikeaan ambulanssiin helpottaisi siirtymistä työelämään.

Harjoittelu olisi tärkeää, sillä töissä tulee monelle vähintään läheltä piti -tilanteita. Esimerkiksi Mikkonen itse on ollut törmätä hälytysajossa potilas kyydissä sumuisella tiellä peuraan. Hän sai väistettyä viime hetkellä. Perä heilahti.

Kokemus jäi mieleen Mikkoselle, joka ei muutenkaan ole mitenkään innoissaan ajamisesta.

”Kokemus tuo varmuutta, mutta en ole koskaan ollut rallikuskin veroinen auton käsittelijä.”

Myös Karjalainen ja Hiukka ovat suhtautuneet ajamiseen aluksi varauksellisesti. Heille on sattunut ajoneuvoa vahingoittavia törmäyksiä piha-alueilla.

”Uran alussa hoidolliset asiat eivät olleet haaste, vaan nimenomaan se, ettei auton kyljet ole auki ja räystäät lähde mukaan. Viime kesänäkin ajoin ahtaalla pihalla tolppaan”, yli kymmenen vuotta alalla ollut Hiukka naurahtaa.

Karjalainen on peruuttanut seinään.

”Onneksi työnantaja kyllä ymmärtää. On ensihoidon arkipäivää, että joku vähän kolhaisee jotain.”

Työnantajilla suuri vastuu

Kun ajotaito ei kerry opiskelujen aikana ja valmistuneet ovat yleensä muutenkin vasta kortin saaneita, työnantajan varaan jää paljon.

Nina Hiukka painottaa perehdytyksen merkitystä. Lapin hyvinvointi­alueella uudet ensihoitajat pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti radalla järjestettävään ajokoulutukseen, johon myös vakituiset työntekijät osallistuvat viiden vuoden välein.

Työvuorot järjestetään niin, että vastavalmistunut ei joudu heti ajovuoroon hälytysajoissa, vaan työpari ajaa.

”Korostamme, että vastuu ratissa on kova. On otettava huomioon kaikki, ketkä ovat kyydissä, mutta myös kaikki, ketkä ovat liikenteessä. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin itse istuu kuskin paikalle”, Hiukka sanoo.

Myös Katja Valtonen painottaa, ettei ensihoitajan ajotaidoissa ole kyse vain siitä, pysyykö hänen kuljettamansa ajoneuvo tiellä.

”Kun mennään hälytysajossa kovaa ja pillit päällä, olennaista on, mitä muu liikenne tekee. Ihmiset reagoivat hyvin eri tavoilla. On iso juttu, miten hälytysajoneuvon kuljettaja osaa ennakoida sitä.”

Tärkein ohjenuora on, että ensihoitajan ei tule päästä perille mahdollisimman nopeasti, vaan turvallisesti. Yleensä alalle tulevat nuoret suhtautuvat ajamiseen vastuullisesti.

Kokemattomalle kuljettajalle työparista on suuri apu. Vilma Karjalainen kehuu useampaan otteeseen hänen ensimmäisillä ajoillaan mukana ollutta kollegaa.

”Pitää muistaa, ettei ikinä ole yksin.”

Hiukan mukaan Lapin hyvinvointialueella on hänen kymmenen vuoden uransa aikana sattunut myös ensihoi­tajien loukkaantumiseen johtaneita onnettomuuksia. Sen lisäksi peltiä on kolissut.

”Siinä voi tulla helposti kuljettajalle arkuutta.”

Mahdolliset vaaratilanteet käsitellään yhdessä jälkeenpäin.

800 kilometriä suuntaansa

Ajo-opetuksen lisäksi ensihoitajat kaipaavat liikuntamahdollisuuksia. Autossa istutaan paljon, etenkin idässä ja pohjoisessa. Rovaniemen yksikkö voi käydä samassa työvuorossa esimerkiksi Oulussa ja sitten vaikka Sodankylän autoa vastassa. Rovaniemeltä voidaan myös lähteä viemään elinsiirtopotilasta hälytysajona Helsinkiin. Matkaa on suuntaansa yli 800 kilometriä.

Kenttäjohtaja Nina Hiukka toivoo, että työnantajat järjestäisivät henkilökunnalle ajo-opetusta ajoradoilla vähintään muutaman vuoden välein. Lisäksi hän toivoo, että ensihoito ottaisi mallia pelastuslaitosten liikuntamahdollisuuksista.

Lapin hyvinvointialueella työpaikkaliikuntaa ei nyt ole, vaikka vuorokauden vuoroissa ensihoitajat voisivat ehtiä käydä salilla.

”Autossa istuminen rasittaa fyysisesti enemmän kuin varsinaiset fyysiset työtehtävät”, Hiukka huomauttaa.

Kenttäjohtaja kehottaa ensihoitajia jaloittelemaan aina kun mahdollista ja huolehtimaan eväistä. Hän itse on pitänyt pitkillä ajomatkoilla jalassa lentosukkia.

Kun ajaminen sujuu, työstäkin nauttii. Vilma Karjalainen lähti opiskelemaan ensihoitoa, koska piti ajatuksesta, ettei ikinä tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

Vaikka ratissa aluksi hermostutti, vuosi myöhemmin hän kokee olevansa oikeassa ammatissa.

”Olen todella tyytyväinen alavalintaani.”