Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien tukeminen uran alkuvaiheessa kannattaa, sillä oikealla tuella ja mentoroinnilla heidän osaamiseensa ja sitoutumiseensa voidaan tutkimuksen mukaan vaikuttaa merkittävästi.
Erityisesti vuorovaikutteinen ja kannustava johtamistyyli tukee ammatillista kehittymistä ja luo ilmapiirin, jossa virheitä ei pelätä, vaan niistä opitaan.
Näin toteavat Olli Kangas ja Yazdan Kazemi tuoreessa Vastavalmistuneen sairaanhoitajan työssä jaksaminen -opinnäytetyössään.
Opinnäytetyön mukaan vastavalmistuneet tarvitsevat "luvan olla uusi". Työpaikan ei pidä odottaa täydellistä osaamista, sillä kaikista hoitotoimista ei ole vielä kertynyt kokemusta.
Itsevarmuus lisääntyy kokemuksen ja taitojen karttuessa. Aluksi vastavalmistuneet saattavat epäröidä päätöksen teossa ja pohtivat usein jälkikäteen, oliko tehty päätös oikea. Epävarmuus näkyy myös kliinisissä toimenpiteissä.
Vastavalmistuneiden työhyvinvointia lisäävät myös kokemus koulutuksen hyvästä laadusta, laadukas perehdytys ja hyvä vuorovaikutus työpaikalla.
Työpaikkojen kannattaa panostaa harjoitteluihin, sillä erityisesti hyvin sujunut viimeinen harjoittelujakso helpottaa tutkitusti opiskelijan siirtymistä työelämään.
Osastojen hyvä pedagoginen ilmapiiri ja opiskelijan ja ohjaajan välinen hyvä ohjaussuhde vaikuttaa positiivisesti vastavalmistuneiden ensimmäisissä työpaikoissa.
Työpaikan ja esihenkilön ei pidä ajatella, että nuorena jaksaa. Vastavalmistuneilta nimittäin puuttuvat usein keinot hallita unta ja väsymystä.
Erään tutkimuksen mukaan suurin osa vastavalmistuneista kärsi uniongelmista etenkin lyhyiden vuorovälien aikana. Vuorotyön ongelmat korostuivat, jos iltavuorossa oli ollut raskas työkuorma.
Vastavalmistuneilla on tutkitusti myös keskittymisvaikeuksia ja muistiongelmia. He kokevat sekä tunnepuolen väsymystä että fyysisiä väsymyksen oireita, kuten päänsärkyä ja huimausta.
Etenkin iltavuorosta aamuvuoroon siirtyessä osa vastavalmistuneista koki niin kovaa väsymystä, että he olivat kotiin päästyään nukahtaa istuma-asentoon.
