Kipua on pidetty vuosisatojen ajan pelkkänä oireena, mutta tutkimustiedon karttuessa käsitys on vähitellen muuttunut: pitkittynyt kipu voi olla myös itsenäinen sairaus. Krooninen kipu lisättiin ICD-11-tautiluokitukseen vuonna 2022. Suomessa uusi tautiluokitus otetaan kuitenkin käyttöön vasta vuoden 2028 aikana.
Kipu on kroonista, kun se on kestänyt yli kolme kuukautta tai ylittänyt kudosvaurion normaalin paranemisajan. Pitkittyneestä kivusta kärsii noin joka viides suomalainen, ja yli 70-vuotiaista pitkittynyttä kipua on lähes joka kolmannella.
Akuutti ja krooninen kipu vaativat erilaista hoitoa. Lisäksi on kipusairauksia, kuten migreeni ja nivelrikko, joista ei voi kokonaan parantua.
”Kivun biopsykososiaalinen malli on jo yli 40 vuotta vanha, mutta valitettavasti pitkittynyttä kipua hoidetaan edelleen usein kuin akuuttia kipua”, toteaa anestesialääkäri ja psykoterapeutti Anita Saariaho. Hän toimii Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen sihteerinä.
”Pitkittyneessä kivussa ei hoideta kipukokemuksen voimakkuutta vaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Hoito tähtää kivun hallintaan ja kivunhallinnan keinojen oppimiseen”, Saariaho valaisee.
Kipu kaappaa aivot
Aivojen kipuverkostot voivat toimia kuin palohälytin, joka on kerran hälyttänyt liian herkästi ja reagoi sen jälkeen lähes kaikkeen mahdolliseen. Näin akuutti kipu voi jäädä elämään hermostoon, vaikka varsinainen vamma olisi jo parantunut. Ilmiötä kutsutaan keskusherkistymiseksi (central sensitization). Hermoston ”ylivireys” voi alkaa jopa lyhyen kipujakson jälkeen tai pienistäkin ärsykkeistä, kuten stressistä, vähäisestä rasituksesta, kylmästä ilmavirrasta tai heikosti nukutusta yöstä.
Osalla on myös perinnöllinen alttius kipuherkkyyteen eli siihen, miten hermosto reagoi stressiin ja kipuun.
Pain-lehden julkaisema saksalaistutkimus osoitti, että krooninen selkäkipu muuttaa niin kutsutun oletustilaverkoston (default mode network, DMN) toimintaa. Oletustilaverkosto on aivojen verkosto, joka aktivoituu, kun mieli saa vaeltaa eikä huomio ole kiinnittynyt tiettyyn tehtävään. Mitä kauemmin kipu on jatkunut, sitä enemmän tämä verkosto häiriintyy.
Oletustilaverkosto on erottamaton osa minäkuvaa ja sisäistä puhetta. Kun hermosto on kuormittunut, oletustilaverkoston toiminta muuttuu jäykemmäksi, mikä johtaa helpommin uhka- ja huoliajatteluun.
Mitä enemmän potilas pelkää kipua tai ajattelee sen olevan hallitsematonta, sitä todennäköisemmin hänellä esiintyy myös keskusherkistymiseen liittyviä ilmiöitä, kuten univaikeuksia ja ahdistusta. Tämän osoitti vuonna 2024 julkaistu suomalaistutkimus.
Kipu haittaa myös otsalohkojen toimintaa, mikä vaikuttaa merkittävästi työmuistiin ja keskittymiskykyyn, kertoo kipupsykologi ja erikoistutkija Tage Orenius sairaala Ortonista. Otsalohkoilla on tärkeä tehtävä tavoitteellisessa toiminnassa ja asioiden eteenpäin viemisessä. Pitkittynyt kipu voi häiritä näitä toimintoja niin paljon, että ihmisen kokemus itsestään muuttuu.
”Kipu ikään kuin varastaa aivoilta toimintoja.”
Lääkehoidon rajat
Noin 370 000 suomalaista sai vuonna 2024 reseptin opioideihin eli vahvoihin kipulääkkeisiin. Opioidit ovat syöpäkivun hoidon perusta, mutta opioidien käyttäjistä vain noin kahdeksalla prosentilla oli syöpäsairaus, kertoo Kelan raportti.
Lääkehoidon mahdollisuudet ovat kivunhoidossa rajalliset, eikä uusia mullistavia lääkkeitä ei ole näköpiirissä, Anita Saariaho sanoo.
”Piikki-, pilleri- ja puukkolinjalta ei ole löytynyt mitään uutta ja lupaavan tehokasta. Se on ymmärrettävää, sillä kipukokemus muodostuu monimutkaisesti ja yksilöllisesti.
Liikunta ja terapeuttinen harjoittelu ovat tärkeitä kivunhallintakeinoja, mutta menetelmiä on laidasta laitaan – eläinavusteisesta terapiasta kognitiiviseen psykoterapiaan.
Saariahon mukaan keskeisessä roolissa ovat lääkkeettömät hoidot, joilla voidaan vaikuttaa hermoston toimintaan. Niiden merkitystä korostaa myös tänä vuonna julkaistu kroonisen kivun Käypä hoito -suositus.
”Liikunta ja terapeuttinen harjoittelu ovat tärkeitä kivunhallintakeinoja, mutta menetelmiä on laidasta laitaan – eläinavusteisesta terapiasta kognitiiviseen psykoterapiaan. Hoidon alkuvaiheessa mahdollinen kipua lievittävä lääkitys pyritään yleensä yhdistämään kuntouttaviin interventioihin”, Saariaho sanoo.
Kipuun liittyvää psyykkistä kuormitusta voidaan lievittää kipupsykologisin keinoin. Kipuun ei aina pystytä vaikuttamaan suoraan, mutta esimerkiksi stressivasteisiin, sisäiseen hätään ja ajatuksiin voidaan vaikuttaa, Orenius muistuttaa.
