Onko koneessa hoitajaa?

Sanna Nerjanto kuunteli äänikirjaa lennolla Barcelonasta Helsinkiin, kun koneessa kuulutettiin lääkäriä. Kun lääkäriä kuulutettiin toista kertaa, puoliso tyrkkäsi Sannaa ja kysyi, pitäisikö sinun mennä. ”Tarjouduin auttamaan, vaikka olenkin tehohoitaja. Lentoemännän viittilöinti oli vähän kiusallista, kun kaikki kääntyivät katsomaan.”

Apu oli tervetullutta. Lennolla oli nainen, jolla oli kovia vatsakipuja. Hän oli saksankielinen, mutta kommunikointi onnistui englanniksi. Nainen siirtyi koneen takaosaan, jotta pääsi makuulle. Sanna kyseli muun muassa kivun alkuajankohdasta, syömisistä ja mahdollisesta raskaudesta, mutta syytä kipuun ei selvinnyt. Sanna sanoi, että tarvitaan tutkimuksia sairaalassa.

Koneen oli alun perinkin pitänyt tehdä välilasku Müncheniin tai Frankfurtiin – Sanna ei muista enää kumpaan. Kapteeni kuulutti ja pyysi kaikkia istumaan: sairaustapauksen vuoksi välilaskua joudutetaan.

”En tiennyt, että lentokoneessa voi painaa noin kaasua. Vauhti oli niin kova, että hyvä, kun pystyin kävelemään takaisin paikalleni. Myös laskeutuminen tapahtui tavallista nopeammin.”

Ambulanssi haki potilaan koneen takaovelta. Miehistö pyysi Sannaa ja hänen puolisoaan jäämään viimeiseksi koneeseen. Kaikki kapteenia myöten kiittivät, ja Sanna sai samppanjapullon.

”Teholla olen tottunut siihen, että potilaiden jatkosta kuulee harvoin. Minua ei jäänyt tilanne painamaan, mutta ymmärrän, että joitakuita varmaan jää, jos joutuu vastaavaan tilanteeseen.”

Neuvontapalvelu auttaa

Matkustamoturvallisuuden asiantuntija Ida Flykt lentoyhtiö Finnairilta kertoo, että suurin osa lennoilla raportoiduista sairaustapauksista on lieviä – esimerkiksi päänsärkyä tai pahoinvointia. Useimmat tilanteet matkustamohenkilöstö pystyy hoitamaan ilman terveydenhuollon ammattilaisen apua. Vakavat sairaustapaukset ovat harvinaisia.

Finnair ei kerro nykyään sairaus­tapausten määriä, mutta noin vuosi ­sitten yhtiö sanoi niitä olevan 400–500 kuukaudessa. Noin 30–50 kertaa kuukaudessa kuulutettiin terveydenhuollon ammattihenkilöä apuun.

Lentokoneissa olevia lääkinnällisiä laitteita koskevat vaatimukset perustuvat EASA:n (European Union Aviation Safety Agency) standardeihin. Kaikki lentokoneet on varustettu hätäensiapupakkauksilla, ensiapuhapella ja lääkkeillä. Jokaisessa lentokoneessa on myös defibrillaattori, ja matkustamon henkilökunta on koulutettu käyttämään sitä.

Henkilökunta voi lennon aikana ottaa yhteyttä lääketieteelliseen neuvontapalveluun. Silloin neuvontapalvelulla on vastuu hoidosta ja hoito-ohjeista. Jos avuksi kuulutetaan ammattihenkilöä, häntä tarvitaan yleensä auttamaan potilaan tilan arvioinnissa tai toimimaan neuvontapalvelun ohjeiden mukaan, sillä tietyt välineet ja lääkkeet on tarkoitettu vain ammattilaisten käyttöön.

Entä vastuukysymykset? Ida Flyktin mukaan ammattihenkilöitä suojaa niin sanottu Good Samaritan Law eli hyvän samarialaisen laki. Tämä pätee, jos auttaja toimii vapaaehtoisesti ja ilman korvausta tilanteessa, jossa apua tarvitaan äkillisesti eikä tilanteessa ole virallista potilassuhdetta. Jos ammattilainen toimii huolellisesti parhaansa mukaan, häntä ei voi syyttää mahdollisista virheistä, lennettiin sitten minkä tahansa maan ilmatilassa.

Auttamaan velvoittaa myös ammattietiikka. Terveydenhoidon ammattihenkilöjä koskevassa laissa sanotaan: ”Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee aina antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua.”

Ruusunpiikki sormessa

Tehy-lehti kysyi lukijoidensa kokemuksia lennolla sattuneista äkillisistä sairaus­tapauksista. Verkkolehdessä tehtyyn kyselyyn vastasi noin 70 hoitajaa.

Monet tilanteet hoituvat melko sukkelaan. ”Matkustajalla oli jäänyt insuliiniruiskut ruumaan menevään laukkuun, mutta insuliini oli mukana matkustamossa. Annostelin hänen insuliininsa lentokoneen ensiapuvarusteista löytyvään ruiskuun. Matkustaja pisti insuliinin itse.”

”Lapsella huohottava hengitys kuumeen vuoksi. Ulkomaalainen äiti oli paniikissa. Rauhoittelin äitiä ja yritin selittää, että kuume lapsella ei ole vaarallista, ja annoin lapselle kuumelääkettä. Kuume laski ja lapsi oli ihan normaali tunnin päästä.”

Joskus apu löytyy läheltä: ”Kreikan lomamatkalle lähtö. Kone oli kentällä ja odottelimme lähtemistä. Oli aika kuuma ja raskas ilma, koska ilmastointi oli ollut pois päältä. Yhtäkkiä tunsin, kuinka vieruspaikan rouva painoi pään olkapäätäni vasten. Hän oli pyörtynyt. Lentoemäntä kiirehti hakemaan happipulloa. Kerroin, että olen sairaanhoitaja. Otin happimaskin ja asetin sen rouvan kasvoille. Avustimme rouvan yhdessä käytävän lattialle, jalat kohoasentoon. Olo alkoi nopeasti helpottua ja hän virkosi.”

Vastanneet kertovat auttaneensa esimerkiksi epilepsiakohtauksen, keskenmenon ja sydäninfarktin saanutta.

”Iäkkään potilaan angina pectoris ­-episodi Atlantin valtameren yläpuolella. Toimin tilanteessa sairaanhoitajana ja toteutin akuuttihoidon Suomen hoitoprotokollien mukaan. Keskustelin lentokoneen päällikön kanssa hätälaskeutumisen tarpeesta ja annoin raportin lentokentän ensihoitohenkilökunnalle. Koneessa oli myös voimakkaasti päihtynyt käsikirurgi, joka puhui jonkinasteista englantia. Hänestä ei ollut tilanteessa hyötyä.”

Kaikenlaista voi sattua. Eräs hoitaja kertoo tapauksesta, jossa matkustaja oli saanut ruusunpiikin sormeensa. ”Sormi rupesi turpoamaan lennon alkuvaiheessa, ja kiristyvä sormus aiheutti vaaratilanteen. Lennolla oli ainakin kaksi lääkäriä, jotka hoitivat tilanteen hyvin.”

Pullo putosi päähän

Zsuzsanna Szemerédy matkusti tyttärensä kanssa Budapestistä Helsinkiin, kun matkustajan päähän putosi 1,5 litran päärynäviinapullo matkatavarahyllystä.

”Pullonpohjan sahamainen reuna teki monen sentin syvyisen haavan miehen kaljuun takaraivoon. Matkustaja sai myös sokin odottamattomasta iskusta”, muistelee Zsuzsanna noin kymmenen vuoden takaista tilannetta.

Verta tuli runsaasti. Loukkaantunut matkustaja kuului lääketieteen tutkijoista koostuvaan seurueeseen. Zsuzsanna työskenteli siihen aikaan lähihoitajana epilepsiaa sairastavien parissa ja hänellä oli kokemusta päähän kohdistuvista tälleistä. Hän päätyi auttamaan, sillä loukkaantuneen seurueessa oli enemmän teoreettista kuin käytännön osaamista.

Henkilökunta ohjasi miehen koneen etukeittiöön, joka oli lähellä. ”Henkilökunta oli antanut miehelle käsipaperia veren tyrehdyttämiseen. Ensiapulaukkua ei aluksi tuntunut löytyvän. Puhdistin siksi haavan vichyllä ja kiinnitin haavan reunat sormilaastareilla. Laitoin puutteista myöhemmin palautetta ilmailulääkärille.”

Sittemmin Zsuzsanna on jatkanut opintoja sairaanhoitajaksi. Kiitokseksi auttamisesta hän sai lentoyhtiöltä meno-paluulennon Eurooppaan.

Myös muutama muu lennoilla auttanut hoitaja mainitsee saaneensa lentolahjakortin. Jotkut kertovat saaneensa suklaata tai kuohuvaa.

Aina tilanteet eivät ole hoitajien ­mielestä menneet kuin Strömsössä. Muutama kyselyyn vastannut sanoi, että tuntui keljulta jättää omat kouluikäiset lapset pitkän lennon ajaksi keskenään, kun itse hoiti matkustajaa. Joissain tapauksissa auttamaan ei ollut ilmoittautunut ketään muita ammattihenkilöitä.

Välilaskut harvinaisia

Joskus harvoin lentokone tekee äkillisen sairastumisen vuoksi välilaskun. Päätöksestä vastaa silloin koneen kapteeni, joka kuuntelee neuvontapalvelun lääkäriä ja koneessa mahdollisesti olevia terveydenhuollon ammattilaisia.

Eräs hoitaja kertoi Tehy-lehden kyselyssä, että hän oli auttamassa tällaisessa tapauksessa. Hän ja paikalla ollut lääkäri arvioivat, että kyseessä oli aivoverenvuoto. Matkustaja oli sekava, toinen suupieli roikkui ja puhe oli epäselvää. Tila huononi koko ajan. Kapteeni teki lääkärin ja hoitajan suosituksesta välilaskun, sillä lentoaikaa oli vielä kaksi tuntia.

Osa sairaustapauksista johtuu lentokoneen poikkeuksellisista olosuhteista. Lääkärin käsikirjan mukaan sairastumisen ja aiempien sairauksien pahenemisen riskiä lisäävät matkustamon hapen osapaineen lasku, paineen vaihtelut eri korkeuksissa ja kuiva hengitysilma. Riskiä kasvattavat etenkin aiemmat keuhko- ja sydänsairaudet, anemia ja nestehukka.

Finnairin Ida Flykt sanoo, että äkillisiä sairaustapauksia yritetään ennakoida jo kentällä. ”Henkilökuntamme arvioi lähtöportilla ja koneessa jokaisen lentokelpoisuutta. Henkilökunta voi jo maassa konsultoida lääketieteellistä neuvontapalvelua matkustajan lentokunnon ­arvioimisessa.”