Toiveita, jotka eivät toteudu

”Yhteiskunnan nykyinen kehityssuunta ei tue nuorten halua perustaa perhettä”, sanoo kätilö Paula Kin­nunen.

Kinnusen näkemys perustuu pitkään kokemukseen perheiden parissa synnytyssalissa sekä synnytys- ja naistentautien osastolla. Vielä vuoden loppuun asti Kinnunen työskenteli synnytyssalissa, kuten oli työskennellyt aiemmat 30 vuotta. Nykyään hän työskentelee äitiys- ja naistenpoliklinikalla, sillä synnytykset Länsi-Pohjan sairaalassa Kemissä loppuivat viime vuoden lopulla. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri ulkoisti sairaalan Mehiläiselle vuonna 2018. Lapin hyvinvointialue on päättänyt jatkaa ulkoistusta, mutta synnyttämiselle Kemissä tuli loppu.

”Synnytysten loppuminen on ollut alueen perheille iso muutos. Nyt perheet matkustavat synnyttämään reilun sadan kilometrin päähän Ouluun tai Rovaniemelle.”

Kinnunen pelkää, että nuoret perheet eivät enää hakeudu Meri-Lappiin, jos laadukkaat sairaalapalvelut, kuten synnytykset, on viety aina vain kauemmas, palvelut pirstaloituvat tai niitä ei saa oikeaan aikaan. Kinnusen mielestä eriarvoisuus on vaarassa kasvaa säästöjen takia. Synnytysten lopettaminen aiheutti lumipalloefektin, sillä samalla lopetettiin lastenosasto.

Osaavaa henkilökuntaa on Kinnusen mukaan kaikonnut synnytysten loppumisen takia ulkomaille asti, ja myös operatiivisesta toiminnasta on säästetty.

”Yhdessä kaikki muutokset ovat johtaneet siihen, että tänne on vaikea saada esimerkiksi lääkäreitä erikoistumaan. Tietotaitoa, erityisosaamista ja hiljaista tietoa katoaa.”

Synnytysten lopettamisesta ei kätilöiltä Kinnusen mukaan kysytty mitään. Hän käyttää usein sanaa ”suru” kuvatessaan, mitä kaikkea synnytysten loppuminen on saanut työyhteisössä ja alueella aikaan. Asukkaat keräsivät adresseja palveluidensa puolesta ja toivat esille sen, että erikoissairaanhoidon heikennykset eivät säästä.

”Kaikkia ammattiryhmiä pitäisi kuunnella, sillä se on osa työn arvostusta.”

Pahin suru on ehkä jo laantunut, mutta työn iloa joutuu silti ajoittain hakemaan. Hyviäkin asioita on tapahtunut. Kinnunen on nykyään mukana seksuaaliväkivallan ehkäisyssä ja kehittämässä seksuaalirikosten kohteeksi joutuneiden palveluja Seri-tukikeskuksessa.

Historiallisen vähän lapsia

Paula Kinnusen ajatukset saavat tukea tutkimustiedosta.

Suomen syntyvyysluvut ovat ennennäkemättömän matalia. Syntyvyys laskee, vaikka keskimäärin suomalaiset haluavat kaksi lasta. Perhebarometristä ilmenee, että suomalaisten toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välinen ero on merkittävä. Esimerkiksi 35–45-vuotiailla on laskennallisesti 1,54 lasta, kun he haluaisivat 2,2 lasta. Puuttumaan jää 0,66 lasta.

Ero toivottujen ja toteutuneiden lasten välillä on erityisen suuri niillä, jotka eivät elä parisuhteessa: heillä on peräti 1,28 lasta vähemmän kuin olisi ollut heidän toiveensa. Jos kaikki ”puuttuvat” lapset saataisiin syntymään, suomalaisten keskilapsiluku olisi yli kaksi, kun se nyt jää reilusti alle kahteen.

Tahaton lapsettomuus on yleistynyt, ja erityisesti matalasti koulutetut jäävät usein ilman lapsia. Koulutus vaikuttaa lapsilukuun. Väestöliiton perhebarometri kertoo, että mitä korkeampi koulutus, sitä korkeampi on vastaajien keskimääräinen ihanteellinen lapsiluku.

Osin kyse on myös siitä, että ihmiset lykkäävät lapsen hankintaa ja yhä isompi osa nuorista ei halua lapsia lainkaan. Aiemmin alle viisi prosenttia nuorista halusi jäädä lapsettomiksi, mutta nyt luku on 15 prosenttia.

Lasta toivovien tyypillisimpiä syitä lykätä lastensaantia tai jättää lapsi hankkimatta ovat sopivan kumppanin puute ja heikko taloudellinen tilanne.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteutti keväällä 2024 korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen, jossa havaittiin, että mielenterveysongelmilla on selkeä yhteys lapsitoiveisiin. Psyykkisesti kuormittuneet opiskelijat toivovat harvemmin lapsia kuin ei-kuormittuneet, ja he myös kertovat lastensaannin esteistä muita useammin. Yleisimmät lastensaannin esteet ovat keskeneräiset opinnot, taloudellinen tilanne, haluttomuus sitoutua pieniin lapsiin, opiskelun ja perheen yhteensovittaminen sekä nuori ikä tai kypsymättömyys.

Lyhytnäköisyys sote-palveluiden järjestämisessä vaikeuttaa Paula Kinnusen mielestä nuorten perheiden tilannetta.

”Nuorten mielenterveysongelmien aiheuttamaan hätään on vaikea vastata, kun niiden äärelle ei ehdi pysähtyä eikä ennaltaehkäisyyn ole aikaa.”

Keppiä ja porkkanaa

Suomen hallitus haluaa kannustaa hankkimaan lapsia, mutta samalla se on lisännyt epävarmuutta nuorten elämään. Hallitus on muun muassa leikannut sosiaalietuuksia ja on aikeissa heikentää irtisanomissuojaa ja helpottaa määräaikaisten työsuhteiden solmimista. Syrjintä raskauden tai perhevapaiden vuoksi on määräaikaisissa työsuhteissa yleistä, vaikka se on kielletty laissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön teettämän selvityksen mukaan melkein joka toinen raskaana olleista oli kokenut raskaussyrjintää, siihen liittyvää pelkoa tai muita kielteisiä vaikutuksia. Yleisimmin syrjintä on ilmennyt siten, että määräaikainen työsuhde on jätetty uusimatta raskauden tai perhevapaiden käytön takia.

Pelkästään nykyistä hallitusta syntyvyyden laskusta ei kuitenkaan voi syyttää, sillä syntyvyys alkoi vajota jo kymmenen vuotta sitten.

Sosiaali- ja terveysministeriön väestöpoliittinen työryhmä esittää, että synnytyspelkoa ja keskenmenoja hoidettaisiin nykyistä paremmin. Vaikutusta voisi olla myös nuorten mielenterveydenongelmien hoidolla, hedelmällisyystietouden lisäämisellä sekä synnytys- ja perhevalmennuksen palauttamisella lähitoiminnaksi. Työryhmä muistuttaa, että yhteiskunnan on huolehdittava jo olemassa olevista rakenteista, kuten perhevapaista, varhaiskasvatuksesta ja lapsiperhe-etuuksista.

Yksi keino on lapsettomuushoitojen julkinen tuki. Kaikkien lapsitoiveet eivät kuitenkaan ole samalla viivalla, sillä Kela-korvausta lapsettomuushoidoista saa vain sairauden perusteella. Eduskunta päätti rajata naisparit ja itselliset naiset tuen ulkopuolelle.

Mitään ihmekeinoja syntyvyyden nostamiseksi ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Gisslerin mukaan näytä olevan.

”Syntyvyyden lasku näkyy myös maissa, joissa on harjoitettu syntyvyyttä edistävää eli pronatalistista politiikkaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Viro, Unkari ja Venäjä.”

Äitiysneuvola luo perustan

Synnytysten turvallisuus on ollut Suomessa vuosikymmeniä huipputasolla. 1990-luvulla Suomella oli kansainvälisessä vertailussa selvä etumatka, mutta 2020-luvulla monet maat ovat kyenneet parantamaan tilannettaan.

Vaikka synnytyksiä on keskitetty ja äitiysneuvolakäyntejä vähennetty, peruspilarit ovat Suomessa edelleen kunnossa. Äitiys- ja lapsikuolleisuus on Suomessa niin matala, että Mika Gisslerin mukaan sitä on enää vaikea saada alemmaksi lääketieteen ja terveydenhuollon keinoin.

Matalasta äitiys- ja lapsikuolleisuudesta voi kiittää neuvola- ja synnytysjärjestelmää, jonka tasa-arvoinen yhteiskunta on mahdollistanut. Nykyään synnytysturvallisuus on jopa parempi kuin parikymmentä vuotta sitten, vaikka synnyttäjiin liittyvät riskitekijät ovat lisääntyneet.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut vuosikymmenestä toiseen, mikä lisää erilaisten raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden riskiä. Ikä ja erilaiset perussairaudet lisäävät komplikaatioiden riskiä, jolloin raskauden aikana tarvitaan enemmän seurantaa. Vanhemmiten raskauden alkaminen vaikeutuu, mikä lisää hedelmöityshoitoja.

Gissler ei usko, että yksikään suomalaispoliitikko haluaa horjuttaa äitiysturvallisuutta esittämällä neuvolan lakkauttamista tai äitiyspakkauksesta luopumista.

”Rutiinikäyntejä on vähennetty, mutta käyntejä on samalla pystytty kohdentamaan niille, jotka ovat muita enemmän seurannan ja tuen tar­peessa.”

Kyseenalaisia sankaritarinoita

Synnytysten keskittämistä on perusteltu sillä, että yksikkö tarvitsee taitojen ylläpitoon vähintään 1000 synnytystä vuodessa. Synnytykset edellyttävät sairaalalta myös nopeaa valmiutta hätäsektioihin.

Keskittäminen suuriin yksiköihin pelkästään vuosittaisten synnytysmäärien perusteella on Itä-Suomen yliopiston tuoreen tutkimuksen valossa kuitenkin tarpeetonta. Pienissä yksiköissä on turvallista synnyttää, kunhan kor­kean riskin synnytykset keskitetään yliopistosairaaloihin.

Yksittäisille synnyttäjille keskittäminen näkyy pidempinä matkoina ja esimerkiksi matkasynnytysten lisääntymisenä.

Mediassa julkaistaan usein koskettavia sankaritarinoita ambulanssissa tai kotona syntyneistä vauvoista. ”Kätilönä” on toiminut ensihoitaja tai isä.

”Tarina päätyy julkisuuteen vain silloin, kun kaikki on onneksi mennyt hyvin. Matkasynnytys ja suunnittelematon kotisynnytys on aina riski, ja huonosti päättyneitä tarinoita ei ­julkisesti kerrota”, Paula Kinnunen sanoo.

Äiti- ja lapsikuolemia on Suomessa vuosittain vain muutamia. Gissler haluaisi tutkia tarkemmin sekä niiden että läheltä piti -tilanteiden taustoja ja selvittää, olisiko järjestelmä voinut toimia paremmin. Tavoitteena ei olisi syyllisten etsiminen.

Viitteitä on myös siitä, että niin sanotut villit raskaudet ovat lisääntyneet. Tästä on vaikea saada tarkkaa tietoa, koska äitiysneuvolaan hakeutuminen on vapaaehtoista.

”Yhteiskunnan on vaikea puuttua ihmisen tietoiseen päätökseen villistä raskaudesta ja synnytyksestä. Jotain olisi kuitenkin ollut tehtävissä, jos taustalta paljastuu esimerkiksi kielivaikeuksia ja tietämättömyyttä.”

Toistaiseksi asian selvittäminen on tyssännyt sairaaloiden haluttomuuteen luovuttaa tietoja menehtyneistä synnyttäjistä ja vauvoista. THL ja Hus ovat kuitenkin käynnistäneet tutkimusryhmän selvittämään tapauksia, ja sillä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet saada tietoa.

Mika Gisslerin mukaan suuremmissa yksiköissä on paremmat valmiudet riskiraskauksien ja -synnytysten hoitoon sekä yllättävien tapauksien hoitamiseen. Pienetkään yksiköt eivät kuitenkaan ole turvattomia, jos lähetekäytäntö toimii ja riskiraskaudet hoidetaan keskus- ja yliopistosairaaloissa.

”Pienten yksikköjen turvallisuus on parantunut sen jälkeen, kun kaikissa synnytysyksiköissä on 24/7-päivystys ja 15 minuutin varoaika hätäsektioon. Lyhyt varoaika edellyttää, että kotipäivystyksestä on luovuttu.”

Vaikka Gissler ei näe synnytysturvallisuuden yllä suuria uhkia, tilastoissa näkyy yksittäisiä huonoja signaaleja. Esimerkiksi synnytyspelko on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeasti.

”Emme tiedä, johtuuko tilanne esimerkiksi synnytysten keskittämisestä ja isommista yksiköistä, joista puuttuu pienempien yksiköiden mahdollisuudet yksilölliseen kohtaamiseen.”

Tilastot osoittavat myös sen, että synnytyspelko vaikuttaa lapsilukuun. Gissler on sitä mieltä, että synnytyspelon parempi ehkäisy ja hoito lisäisivät syntyvyyttä.

Toimiiko verkkovalmennus?

Synnytysvalmennuksella voidaan vahvistaa synnyttäjän luottamusta hoitohenkilökuntaan sekä itseensä synnyttäjänä, mikä on tutkitusti yhteydessä myönteisempään synnytyskokemukseen. 

Esimerkiksi Hus siirsi synnytysvalmennukset verkkoon ja karsi mahdollisuutta päästä tutustumaan synnytyssairaalaan. Tätä on pidetty yhtenä mahdollisena tekijänä siihen, että ensisynnyttäjien synnytyskokemukset ovat heikentyneet vuosien 2016–2018 aikana. Kun tuleva äiti katsoo yksin videoita verkossa, hän on yksin vieraan asian äärellä, mikä voi lisätä pelkoa ja ahdistusta.

Lähivalmennuksille on selkeästi tarvetta. Kun Pirkanmaan hyvinvointialue siirsi synnytysvalmennukset pelkästään verkkoon, Tampereen ammattikorkeakoulun kätilöopiskelijat ryhtyivät antamaan synnytysvalmennusta. Siihen osallistui viime syksynä yhdellä kerralla satoja odottavia äitejä.

Nykyajan synnyttäjät ovat Paula Kinnusen mukaan erilaisia kuin 30 vuotta sitten. Nykyään hoidetaan koko perhettä, ja perheiden monimuotoisuus on tullut näkyväksi.

”Kunnollinen synnytysvalmennus ja tieto helpottavat synnytystä, ja erilaiset perheet vaativat yksilöllistä otetta.” 

Grafiikan lähteet: Duodecim 2/2025, Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Väestöliitto. Asiantuntijana THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler.