1. Sinulle siirrettiin ensimmäisenä Suomessa käsi vainajalta vuosi sitten marraskuussa. Mitä sinulle kuuluu?
Armotonta treenaamista. Käsi on jo nyt parempi kuin proteesi, vaikka peukalo ei vielä mene pinsettiotteeseen eikä sormien harotus toimi kunnolla. Muutos on jo iso, sillä aluksi sormet olivat ihan käppyrässä.
2. Millaista oli osallistua operaatioon, jossa kokeiltiin jotakin ihan uutta?
Kädensiirrosta puhuttiin jo vuonna 2017, kun olin vielä teholla. Silloin ajattelin, että ei, kokeillaan ensin proteesia. Projekti kuulosti vaaralliselta, sillä leikkaukseen, lääkehoitoon ja kuntoutukseen liittyy kaikkiin riskejä. Kun käsikirurgi Jorma Ryhänen Husista myöhemmin soitti, pohdin ja pähkäilin asiaa useamman kuukauden. Maailmalla on tehty noin 150 kädensiirtoa. Etsin netistä ihmisiä, joille siirto oli tehty, ja monet olivat tyytyväisiä. Pidän yhteyttä erään intialaisen kollegan kanssa, jolle on siirretty molemmat kädet.
Kului lähes kaksi vuotta ennen kuin minulle löytyi sopiva käsi. Leikkaus kesti 17 tuntia ja siihen osallistui 40 ammattilaista.
3. Olet kirjoittanut tapaturmastasi kirjan. Siskosi lisäksi omistat sen terveydenhuollon henkilöstölle. Miksi näin?
Kannustukseksi, opiksi ja ojennukseksi. Älkää antako tämän tapahtua kenellekään muulle. Neliraaja-amputaationi taustalla oli hoitovirhe.