Hyvästi kaupungin kotkotukset

”Selma, ei lähde naapuriin!” Selma kipittää tomerana kohti pihan ohi kulkevaa hiekkatietä ja sen toisella puolella sijaitsevaa naapurin pihaa. Siellä on ilmeisesti katettuna kotipihaa herkullisempi ruokapöytä. Toffeen värinen Selma on suomalainen maatiaiskana ja yksi Julia Lehtilän, 34, kanaparvesta. Siihen kuuluu 12 eri-ikäistä ja -rotuista kanaa sekä komea kukko.

Julia nappaa puutarhakeinusta leipää sisältävän muovipussin ja kahisuttaa sitä kutsuvasti. Keino toimii. Selma pyörtää pakoreissultaan takaisin kotipihaan, ja samalla Julian ympäröivät muutkin kanat. Ne kallistavat päätään, kun haluavat katsoa tarkasti.

Kanalasta kuuluu tyytyväistä kotkotusta. Nuppu on muninut ja haluaa tiedottaa onnistumisestaan koko maailmalle. On lämmin, aurinkoinen päivä kesäkuun alussa. Riippukeinu heiluu kevyesti. Ilmassa tuoksuu tuore heinä, ja koivunlehdet ovat vastikään muuttuneet vaaleanvihreistä tummemmiksi. Maalaisidylli on täydellinen.

Julia on asunut pöytyäläisessä idyllissä puolisentoista vuotta Pasi-miehensä ja kahden kouluikäisen lapsensa kanssa. Aiemmin he asuivat Turussa kerrostalossa. Elämä ei ollut huonoa, mutta Julia kaipasi arkeen uusia ulottuvuuksia.

”Kuljin koiran kanssa aina samoja polkuja, joiden varrella oli aina samat roskat. Kaipasin luonnonläheisempään ympäristöön, jossa on enemmän rauhaa ja vähemmän ihmisiä.”

Aloite maallemuutosta lähti Juliasta. Pasi oli heti suostuvainen, mutta lapsilta otti hiukan aikaa hyväksyä muutos. Julia on kotoisin Pöytyältä, eikä muutto entiselle kotipaikkakunnalle vaatinut pitkää punnintaa tai pohdiskelua. Unelma omasta pihasta ja eläinlaumasta on elänyt hänessä lapsesta asti, mutta ensin piti tehdä mutka muualle.

”Lähdin aikoinaan täältä 18-vuotiaana kaupunkiin, koska siellä oli kaikkea ja täällä ei ollut mitään. Kerrostalossa kului 13 vuotta. Nyt huomaan, että samat syyt saivat minut palaamaan.”

Heikkojen puolella

Julia on lähihoitaja ja opiskelee sairaanhoitajaksi. Hän on töissä turkulaisessa ympärivuorokautisessa hoivakodissa. Sairaanhoitajaksi hän valmistuu joulukuussa. Valmistumisen jälkeen häntä kiinnostaa mielenterveys- ja päihdetyö. Hän saattaa jatkaa myös vanhusten hoidossa, mutta kokee, että sairaalamaailma ei ole häntä varten.

”Haluan työskennellä sellaisten ihmisten parissa, joiden puolia yhteiskunta ei pidä, joihin kohdistuu ennakkoluuloja ja joita kohdellaan huonommin kuin muita.”

Julia teki myös ammatinvalinnassaan mutkan ennen kuin päätyi hoitajaksi. Hoitajan ammatti ja työ olivat haaveissa jo yläasteella. Hän olisi halunnut lähteä heti peruskoulun jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi.

”Minulla oli kuitenkin niin hyvä ­keskiarvo, että opo kehotti hakemaan lukioon. Noudatin kehotusta, vaikka olisin itse halunnut muuta.”

Lukion jälkeen Julia valmistui media-alalle ammattikorkeakoulusta ja päätyi toimistotyöhön, jossa hän ei viihtynyt. Hoitajahaaveet eivät olleet kaikonneet.

”Olin ollut 16-vuotiaana kesätöissä vanhainkodissa ja tiesin, että tämä työ on minulle.”

Lopulta hän sanoi itsensä irti ja haki opiskelemaan lähihoitajaksi.

”Miksi käyttäisin elämäni siihen, että teen sitä, mitä muut haluavat minun tekevän, kun tiedän, mitä itse haluan?”

Julian poika on nyt sen ikäinen, että hän tekee tulevaisuuden valintojaan.

”Yritän pitää suuni kiinni ja antaa hänen päättää itse.”

Koti kodittomalle

Tiivis osa perhettä ovat erilaiset eläimet. Perheessä oli jo kaupunkiasunnossa Nela-koira, Lili- ja Nuga-nimiset kissat sekä suuri hopeakani Hopsu, jonka valtakunta on nykyisin talon yläkerrassa.

Viimeisimpiä asukkaita ovat Tiuhti-kissa ja nelivarvaskilpikonna Ripa. Nuga-kissa jouduttiin lopettamaan kroonisten virtsavaivojen vuoksi keväällä.

Nela, Tiuhti ja Ripa ovat niin sanottuja rescue-eläimiä, joita eläinsuojeluyhdistykset välittävät. Sana tarkoittaa kodittomaksi jäänyttä eläintä tai eläintä, jolla ei ole koskaan ollutkaan kotia.

Nela on alun perin kreikkalainen katukoira, Tiuhti-kissa on löytynyt yksin ulkoa pakkasesta kuljeskelemasta ja Ripa-kilpikonnaa ruokittiin puutteellisesti entisessä kodissa, minkä takia sen kilpi on kasvanut vääränmuotoiseksi.

Myös eläimissä Julian sydäntä lähimpänä ovat hylätyt ja väheksytyt.

”Rescue-eläimet sopivat arvomaailmaani. Haluan tarjota kodin eläimelle, jolla ei ole kotia.”

Kaikki Julian eläimet eivät ole rescue-taustaisia, mutta vastaisuudessa näin todennäköisesti on. Kanalaan voisi joskus mahtua myös munintateollisuuden hyväksikäyttämä kana.

”Ne eivät tosin yleensä elä paremmissakaan oloissa kovin pitkään. Niiden keho joutuu teollisessa munantuotannossa niin koville.”

Eläimet tulevat keskenään toimeen ja saattavat jopa ystävystyä. Esimerkiksi Tiuhti ja Ripa nukkuvat usein yhdessä Ripan lämpölampun alla.

Elämä eläinten kanssa on täynnä yllätyksiä, joihin tarvitaan ongelmanratkaisutaitoja. Esimerkiksi Tiuhti-kissa on osoittautunut melkoiseksi ninjaksi, joka menee yli aidasta kuin aidasta. Julia ei halua, että kissa liikkuu ulkona omin päin, vaikka se on steriloitu. Aitaa on kertaalleen korotettu, mutta siitä huolimatta kissa on päässyt piipahtamaan aidan ulkopuolella.

”Lili on aina pysynyt pihassa, joten tähän en ollut varautunut. Jokainen eläin on omanlaisensa, joten vastaan voi tulla mitä vaan. Sen kanssa sitten eletään.”

Kaikki eläimet ovat perheessä yhtä tärkeitä ja rakkaita, mutta Nela-koira on eläimistä se, joka hakeutuu useimmin ihmisen seuraan. Sen ruokailut ja lenkitykset rytmittävät vuorotyötä tekevän Julian arkea.

Nopea liikkeissään

Kodin etsintä Pöytyältä ei kestänyt kauaa. Julia kuvaa itseään nopealiikkeiseksi hetkessä eläjäksi.

”Hoitajan työ on opettanut minulle, että elämässä ei ole itsestäänselvyyksiä eikä haaveiden toteuttamista kannata pitkittää.”

Papereissa lukee, että talo on valmistunut 2000-luvun alussa, mutta siinä on osia, jotka ovat paljon vanhempia. Tarkkaa tietoa ei ole, mutta vanhojen karttojen perusteella paikalla on ollut torppa jo 1920-luvulla. Myös Julian isoäiti muistaa, että paikalla oli talo 1940- ja 50-luvuilla.

”Remonttia tehdessämme löysimme seiniä, jotka vaikuttivat siltä, että ne on pystytetty ennen sotia.”

Uusin osa lienee iso lasitettu kuisti, josta pääsee kulkemaan pihalle. Se sinetöi ostopäätöksen.

”Kävin katsomassa toistakin taloa, mutta mies oli tämän kannalla.”

Kotona on nyt niin hyvä olla, että sieltä ei tarvitse lähteä mihinkään. Kesä maalla on ihan omaa luokkaansa, mutta Julia viihtyi myös talvella. Monen työläinä pitämiin lumitöihin pariskunta suhtautuu liikuntana.

”Talvella on ihana katsella kirkasta tähtitaivasta, kun ei ole katuvaloja pilaamassa näkyvyyttä.”

Kanala perustettiin uuden kodin pihapiiriin ensimmäisenä. Kanojen touhujen tarkkailu rauhoittaa mieltä ja auttaa pysähtymään hetkeen.

”En tarvitse elämään mitään ihmeellistä. Oma piha ja omat eläimet riittävät.”

Julia haluaa, että kanat saavat elää mahdollisimman lajityypillistä elämää. Vapaana pihapiirissä liikkuessaan ne tarvitsevat silmällä pitoa petoeläinten vuoksi. Vahdissa olo ei ole mikään kurja velvollisuus, sillä sitä voi tehdä lojumalla riippumatossa. Kanoja tarkkailemalla oppii niiden tavoista. Kun kana esimerkiksi ottaa aurinkoa, se lakoaa maan pintaan siivet levällään.

”Kun näin tämän ensimmäisen kerran, luulin kanan kuolleen.”

Kukkapenkistä kylpyläksi

Julian elämässä asioilla on tärkeysjärjestys: ykkösenä perhe ja eläimet, kakkosena työ ja kolmantena kotihommat, joita tehdään, jos jaksetaan ja on aikaa.

Eläinten etusija näkyy pihalla konkreettisesti. Vielä toukokuussa kanalan edustalla kasvoi kukkapenkki, mutta kesäkuun alussa sen valtasivat kanat. Lintuinfluenssan vuoksi siipikarjaa ei saa pitää ulkona helmikuun alusta toukokuun loppuun, joten kesäkuun ensimmäinen päivä merkitsi niille vapautta kuopsuttaa, etsiä ruokaa ja paistatella auringossa.

”Se oli sen kukkapenkin loppu. Nyt siinä on kanojen kylpylä.”

Kanoilla on ollut myös odottamattomia vaikutuksia: niiden ansiosta Juliasta tuli kasvissyöjä.

”Kun tutustuin kanoihin ja huomasin, miten älykkäitä eläimiä ne ovat, lopetin lihansyönnin.”

Julia ei ole täysin vegaani, sillä hän syö oman kanalan munia sekä jonkin verran miehensä pyytämää kalaa. Muu perhe on sekasyöjiä, joille maistuu myös kasvisruoka.

”Minusta kasvisruuasta ei kannata tehdä lapsille suurta numeroa.”

Julia on tullut myös tietoisemmaksi ympäristöstä, luonnosta ja eläimistä. Hän on huomannut, miten huonosti eläinten hyvinvointi ja luonto ylipäätään otetaan yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa huomioon. Asian pohdinta sai hänet liittymään vihreisiin ja osallistumaan puolueen paikallistoimintaan.

Seuraavaksi Julia haluaisi hankkia pienen lammaslauman, joka voisi laiduntaa kesäisin viereisellä niityllä. Lampaita varten pitäisi myös olla lampola, mutta sen sijainnista ovat neuvottelut kesken miehen kanssa. Tämä kuulemma haluaisi varata piharakennuksesta tilaa autolle.

Maalle muutto on tehnyt Julialle hyvää, mutta se ei ole poistanut elämän vastoinkäymisiä.

”Samat ongelmat voivat tulla vastaan, mutta tässä ympäristössä ne on helpompi kohdata.” 

Julia Lehtilän elämää ja ajatuksia voi seurata Instagramissa tilillä @ihan­_pellossa.