Hyvästit työelämälle

20.8.2026
Teksti Riitta Hankonen | Kuvat Tommi Mattila, Päivi Karjalainen ja Jarmo Vuorinen

Eläkkeelle jääminen on yksi elämän suurista siirtymistä. Osa kokee sen vapautena, osa kriisinä. Miten muutoksesta selviää mahdollisimman hyvin?

”Päätin tehdä tilaa nuoremmalle enkä ole päätöstäni katunut”, sanoo Pirkko Peltomaa, 65. Hän jäi helmikuussa eläkkeelle työstään asiakasohjaajana ikäihmisten asumispalveluissa.

Hyvinvointialueuudistus oli tuonut mukanaan suuria muutoksia ja säästöpaineita, ja Pirkon mielestä työn painopiste oli siirtynyt asiakkaan edusta ­taloudellisiin tavoitteisiin. Eettinen ristiriita oli raskas, sillä työtä ei enää voinut tehdä omien ammatillisten arvojen mukaisesti. Jos Pirkko olisi ollut nuorempi, hän olisi vaihtanut alaa.

”En silti ollut uupunut tai vellonut eläkehaaveissa. Työkykyni puolesta olisin voinut jatkaakin.”

Pirkko Peltomaa kotinsa takapihalla. Taustalla lapsenlapset keppihevosen selässä.
Pirkko Peltomaa jäi eläkkeelle helmikuussa. Kesäkuun alussa hän järjesti kotonaan keppihevosleirin lapsenlapsilleen.

Pirkolle eläkevuodet merkitsevät vapautta, mutta kaikille siirtymä ei ole yhtä mutkaton. Osa ajautuu työvuosien jälkeen kriisiin, kun menettää tärkeän osan identiteetistään.

”Eläkkeelle jääminen on aikuisiän merkittävä psykososiaalinen siirtymävaihe, johon ihmiset ovat eri tavoin valmiita”, muotoilee työterveyspsykologi Elina Hyle Työterveyslaitokselta. Elämänmuutokseen vaikuttavat lukuisat tekijät, minkä vuoksi se näyttäytyy ihmisille hyvin eri tavoin.

”Valtaosalle kokemus on selkeästi myönteinen tai melko neutraali, mutta 10–30 prosenttia kokee muutoksen kriisinä.”

Hylen mukaan kriisiin voi ajautua erityisesti silloin, kun ihminen on määritellyt arvonsa ja identiteettinsä pitkälti työn kautta.

”Tässä tilanteessa kannattaa etsiä ja kehittää elämään uusia tärkeitä asioita. Eläkkeellä on niille aikaa.”

Kaikki maailman aika

Työ ja työyhteisö ovat monelle tärkeitä merkityksen lähteitä etenkin silloin, kun on työskennellyt samassa työpaikassa pitkään. Sote-alalla oma identiteetti kietoutuu usein vahvasti ammattiin, mikä voi tehdä eläkkeelle siirtymisestä tavallista haastavamman.

”Ammatista tulee osa persoonaa, eikä se lähde ihmisestä, vaikka hän jää eläkkeelle”, Elina Hyle sanoo.

Mikäli irtautuminen työelämästä ahdistaa, Hyle suosittelee tekemään siirtymästä vähittäisen esimerkiksi osa-aikatyön tai keikkailun avulla.

”Kaikesta ei tarvitse luopua kerralla. Keikkailemalla voi säilyttää osallisuuden kokemuksen.”

Mainos alkaa
Mainos alkaa
stemGO mainos
Mainos päättyy
Mainos päättyy

Eläkkeelle jäädessä ajankäyttö muuttuu hyvin konkreettisesti, joten elämään pitää löytää uutta mielekästä tekemistä. Työvuosina vapaa-aika on rajallista, mutta eläkeläisellä on käytössään kaikki maailman aika.

Myös sosiaalinen elämä ja ihmissuhteet muuttuvat. Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa tehdään tyypillisesti moniammatillista yhteistyötä, ja työpaikalla muodostuu monenlaisia verkostoja. Miten tästä muutoksesta selviää?

”Tutkimuksissa on selvinnyt, että suhteet tärkeimmiksi muodostuneisiin työkavereihin säilyvät, mutta löyhemmät työkaverisuhteet heikkenevät, koska päivittäistä kanssakäymistä ei enää ole”, Hyle kertoo.

Aluksi yhteydenpito entisiin työkavereihin voi olla hyvinkin aktiivista, mutta ajan myötä se yleensä heikkenee ja sosiaalinen kanssakäyminen painottuu enemmän perheeseen ja muihin läheisiin ihmissuhteisiin.

Eläköityvän kannattaa pyrkiä vaalimaan elämässään jatkuvuutta ja suhteita tärkeisiin ihmisin. Myös vanhoista tutuista harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista on syytä pitää kiinni.

”Tärkeät ihmissuhteet ja merkityksellinen tekeminen toimivat siltana, jota pitkin voi kulkea uuteen elämänvaiheeseen.”

Tutkimusten mukaan sosiaalinen aktiivisuus ylläpitää toimintakykyä ja mielenvirkeyttä. Yksinäisyyden riski kasvaa, jos ihmisellä ei ole puolisoa eikä lapsia tai lapsenlapsia.

”Oman hyvinvoinnin vuoksi kannattaa hakeutua ihmisten pariin esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistoiminnan kautta”, Hyle kehottaa.

Parasta on kiireettömyys

Pirkko Peltomaan mielestä eläkkeellä on parasta kiireettömyys. Etukäteen hän jännitti, miten saa aikansa kulumaan, mutta nyt moiset mietteet ovat mennyttä, sillä aika on kulunut nopeasti. Sen verran hänellä on jalkaa työelämän oven välissä, että hän käy tekemässä satunnaisesti lyhyitä lähihoitajan keikkoja yksityisessä kotipalveluyrityksessä.

”Kaipaan työkavereitani, mutta en kaipaa työelämää sinänsä. Työssä oli jatkuva tehokkuuden ja säästöjen paine, mikä kulutti ihmistä.”

Pirkko on asunut viimeiset pari vuotta Lammilla. Hän asuu miehensä kanssa rivitalossa, jonka isolla pihalla riittää tekemistä. Päivät täyttyvät perheestä, ystävistä ja harrastuksista. Yksi tyttäristä perheineen asuu lähistöllä, joten esimerkiksi lapsenlapset saattavat piipahtaa kylään.

Elämäntyyli täytyy pitää aktiivisena, ettei syrjäydy.

Pirkko on pitänyt käsitöistä aina, mutta työvuosina ne jäivät taka-alalle.

”Tekemistä riittää. Askeleita kertyy helposti yli 10 000 päivässä. Elämäntyyli täytyy pitää aktiivisena, ettei syrjäydy.”

Työterveyspsykologi Elina Hyle kannustaa eläkkeelle jäävää tarttumaan aktiivisesti uuden elämänvaiheen mahdollisuuksiin ja suuntautumaan uuteen myönteisellä mielellä.

Muutokseen sopeutumiseen vaikuttavat terveydentila ja toimintakyky.

”Hyväkuntoinen saa lähteä työpaikalta kukitettuna ja hyvällä mielellä. Tilanne on täysin toinen, jos joutuu lähtemään työkyvyttömyyden vuoksi.”

Hyväkuntoinen Pirkko on hyvä esimerkki siitä, mitä Elina Hyle tarkoittaa. Pirkko liikkui ahkerasti jo työvuosina, mutta eläkeläisenä hän on aloittanut myös uuden liikuntaharrastuksen. Viime aikoina hän on opetellut itsekseen vapaauintia uimahallissa. Kurssikin kelpaisi, mutta sellaista ei ole toistaiseksi kotihallissa järjestetty.

”Olen katsonut videoita ja yrittänyt matkia perässä. Yrityksen ja erehdyksen kautta uinti on alkanut sujua.”

Eläkkeelle päästyään Pirkko nukkui aamuisin aiempaa pidempään, mutta se ei sopinut hänelle. Nykyään hän noudattaa luontaista aamuvirkun ryt­miään: herää aikaisin ja lähtee sitten liikkumaan.

Aikaa perheen kanssa

Parisuhde ja perhe vaikuttavat siihen, miten eläkeläisen arki lähtee käyntiin. Jos puoliso vapautuu työelämästä suurin piirtein samaan aikaan, lisääntynyt yhteinen aika voi tuoda suhteeseen uudenlaista läheisyyttä ja yhteistä tekemistä. Jotta muutos sujuisi mahdollisimman hyvin, puolisoiden kannattaa puhua avoimesti omista toiveistaan ja odotuksistaan.

Keskustelu on tarpeen erityisesti silloin, kun toinen jatkaa työelämässä toisen jäädessä eläkkeelle, Elina Hyle sanoo.

”Ettei vaan käy niin, että työelämässä oleva odottaa esimerkiksi valmiita päivällisiä ja eläkkeellä oleva haluaa käyttää ajan itseensä.”

Vinkkilista eläkkeelle jäävälle

  • Suunnittele eläkkeelle jäänti ajoissa.
  • Punnitse odotukset. Mieti, mihin haluat aikaa käyttää.
  • Pidä rutiinit. Nuku, liiku ja syö ­säännöllisesti.
  • Erota viikonloput arjesta. Säilytä juhlahetket.
  • Etsi mukava yhteisö. Ihmissuhteiden puute voi johtaa masennukseen.
  • Hyödynnä työterveyshuollon palvelut ennen eläkkeelle jäämistä. Jos sinulla on krooninen sairaus, varmista­ sen tilanne ja uusi reseptit. ­Pyydä lääkäriltä yhteenveto.
  • Pidä huolta toimintakyvystäsi. Saatat olla eläkkeellä yli neljänneksen elämästäsi. Ei ole yhdentekevää, ­millaiseksi aika muodostuu.

Vinkit antoivat työterveyspsykologi Elina Hyle Työterveyslaitokselta ja työterveyslääkäri Heidi Furu Ilmariselta.

Pirkko Peltomaan puoliso on ollut eläkkeellä jo tovin, joten he ovat saaneet nyt yhteistä aikaa. Myös lasten ja lastenlasten kanssa on mahdollista viettää enemmän aikaa. Lapsia on kolme ja lapsenlapsia kymmenen.

”Nyt lapsenlapset voivat tulla milloin vain ja ehdin auttaa myös muuten.”

Pirkko luonnehtii itseään tasaiseksi ja tyytyväiseksi ihmiseksi, joka viihtyy kotinurkilla. Hän kouluttautui alun perin lastenhoitajaksi ja työskenteli Jämsän synnytysosastolla, kunnes jäi kahdeksaksi vuodeksi kotiäidiksi. Kun työhön paluun aika koitti, synnytykset oli Jämsästä lopetettu. Päiväkotiin Pirkko ei selkävaivojensa vuoksi voinut mennä töihin, joten hän päätti kouluttautua uudelleen. Hän opiskeli 46-vuotiaana ammattikorkeakoulussa kuntoutuksen ohjaajaksi.

”Jos olisin ollut tuolloin nuorempi, olisin saattanut vaihtaa alaa kokonaan.”

Eläke ei ole suuren suuri, mutta sillä on tullut toimeen. Omat aikoinaan tehdyt valinnat – kuten pitkähkö kotiäitiys – eivät kaduta, eikä hän tekisi mitään toisin.

”Rahaa tulee nykyään tilille ilman, että sen eteen tarvitsee tehdä enää mitään.”

Toisaalta myös Pirkon menot ovat pienemmät kuin työvuosina.

”Silloin meni paljon rahaa matkoihin ja polttoaineisiin. Myös ravintolassa tuli syötyä nykyistä useammin.”

Joka tilanteessa Pirkko ei vielä miellä, että hän on oikeasti eläkeläinen.

”Eläkeläiskorttia pitäisi muistaa näyttää useammin. Sillä saa monesta paikasta alennusta.”

Riitta Pehkonen mökillänsä.
Halkohommissa. Västäräkki on tehnyt pesän puuliiteriin, joten liiteriä ei voi täyttää ennen kuin pesintä on ohi, Riitta Pehkonen kertoo.
Kuva:
Päivi Karjalainen

”Stressi on jäänyt pois ja uni maittaa”

Riitta Pehkonen, 63
lastenhoitaja ja entinen pääluottamusedustaja, Pietarsaari:

”Olen tuntenut pientä kaihoa ja miettinyt, mihin vuodet ovat vierineet. Työelämästä jäi paljon hyviä ystäviä.

Työurani kesti 42 vuotta. Työskentelin pitkään lastenhoitajana päiväkodissa, mutta reumaan sairastuttuani en enää pystynyt tekemään sitä työtä. Siirryin toimistotyöhön ja lisäksi toimin pääluottamusedustajana.

Jäin eläkkeelle viime syksynä kesäloman päätteeksi. Työpaikalta poistuminen ei tuntunut kesäloman vuoksi sen kummemmalta, mutta loman jälkeen tuli outo tunne – en lähtenytkään aamulla töihin. Kaikki loppui yhtäkkiä ja olo oli ristiriitainen.

Päiväkotityötä en kaipaa, koska varhaiskasvatus oli muuttunut niin haastavaksi. Pääluottamusedustajan tehtävä oli mielenkiintoinen ja sain olla monessa mukana, mutta oli se myös stressaavaa. Nyt stressi on jäänyt pois ja uni maittaa.

Vapaa-ajan ongelmia ei ole. Olen paikallisen sydänyhdistyksen puheenjohtaja ja mukana kuntapolitiikassa. Kuulun varhaiskasvatusjaostoon, jossa voin käyttää tietojani ja taitojani. Käyn myös vesijumpassa ja kuntosalilla. Olen kolmen lapsenlapsen mummu. Kesällä aika kuuluu mökillä, ja siellä riittää ­tekemistä.

Eläkkeen pienuus ja käteen jäävän rahan määrä yllätti. 

Rahan käyttöä on pitänyt miettiä. Onneksi minulla on puoliso, joten meillä on kahden ihmisen eläke. Emme ole joutuneet luopumaan mistään.”

Marja-Kaisa Avaskari miehensä takana moottoripyörän selässä.
Marja-Kaisa Avaskari moottoripyöräilee miehensä kanssa.
Kuva:
Jarno Vuorinen

”Keikkailemalla säästän rahaa matkusteluun”

Marja-Kaisa Avaskari, 67
sairaanhoitaja ja kätilö, Keminmaa:

”Jäin virallisesti eläkkeelle nelisen vuotta sitten, mutta teen edelleen sairaanhoitajan töitä parina päivänä viikossa.

Päätin jäädä eläkkeelle, kun työnantaja syrji minua ikäni vuoksi. Päätin, että pitäkää tunkkinne, minä jään eläkkeelle. Muutimme toiselle paikkakunnalle, ja sain etäisyyttä sitäkin kautta.

Lopulta en kumminkaan ollut valmis eläkkeelle, vaikka olin sitä odottanut. 

Olin ollut esihenkilönä, mutta ryhdyin rivihoitajaksi. Näin on ollut helpompaa. Minulla on ollut useita työnantajia yhtä aikaa, mutta tällä hetkellä on vain yksi. Viihdyn työelämässä, kun voin itse päättää ajan ja paikan. Työyhteisöön on mukava kuulua, työkaverit ovat kivoja.

Mieheni on ollut eläkkeellä jo minua pidempään. Teen pääasiassa iltavuoroja, sillä meille on kehittynyt eläkkeellä rytmi, jossa valvotaan myöhään ja nukutaan aamulla pitkään.

Minulla on yksi poika ja yksi lapsenlapsi. Heitä tapaan noin kerran kuukaudessa. Lapsenlapsi on pieni, joten hoitoon en häntä vielä odota. Sen aika on myöhemmin.

Keikkailen periaatteessa vuoden ympäri, mutta tilaisuuden tullen pidän pitkän vapaan ja lähdemme ulkomaille. Eläkkeeni riittää normaaliin arkeen, joten kaikki keikkailulla tienaamani rahat säästän matkusteluun.

Toissatalvena olimme Espanjassa kaksi ja puoli kuukautta, ja haaveilen, että voisimme tehdä saman uudestaan. Viime talveksi ­meidän oli tarkoitus lähteä ystäväpariskunnan kanssa talvehtimaan Egyptiin, mutta miehelleni tuli terveysongelmia ja pidimme ­parhaana pysyä kotimaassa. Yritämme uudestaan ehkä ensi talvena.

Toinen harrastus on moottoripyöräily. Miehelläni on ollut moottoripyörä 70-luvulta lähtien. Hän ajaa ja minä istun kyydissä. Toissakesänä ajoimme Lofooteille, ja se oli hieno reissu. Myös kotimaassa riittää nähtävää, ja moottoripyörällä on kivempi matkata kuin autolla.”

Mikä olisi eläkkeelle päästyäsi ensimmäinen asia, jonka tekisit?
Choices