Isä, joka synnytti

Työhuoneen seinällä on muumi­juliste sateenkaari­väreissä ja Katja Tukiaisen pinkki juliste pyöräilevästä hoitajasta. Pöydällä on nenäliinoja ja näprättävää hermostuneille käsille, kuten kultainen rubikinkuutio. Moni on huoneeseen tullessaan jännittynyt, pelokas ja varautunut.

Psykiatrinen sairaanhoitaja Nooa Sammalkäpy, 36, tekee Taysin suku­puoli-identiteetin tutkimuspoliklini­kalla Tampereen keskustassa muun muassa elämänkaarihaastatteluja. Nooa perehtyy potilaan elämänvaiheisiin huolella. Haastattelua varten hän tapaa potilaan kolmesti. Kerralla ­jutellaan puolitoista tuntia. Nooa tahtoo selvittää yhdessä potilaan kanssa keskustellen, miten hänestä tuli hän. Miten elämässä on näkynyt, että syntymässä määritelty sukupuoli ei tunnu omalta?

Haastattelu on osa moniammatillista tutkimusprosessia, jossa selvitetään potilaan sukupuoliristiriitaa ja täyttyykö transsukupuolisuuden tai muunsukupuolisuuden diagnoosi.

Nooa aloitti poliklinikalla marraskuussa ja viihtyy hyvin.

”Olin aiemmissa työpaikoissani pitkään kaapissa, enkä kertonut taustastani juuri kenellekään. Jotenkin vain ajauduin sellaiseen. Tuntuu hirmu hyvältä ja monella tapaa vapauttavalta olla täällä töissä”, hän kertoo.

Vaikka potilaiden elämäntarinat liippaavat läheltä Nooan omaa, se ei ole tuntunut kuormittavalta.

Ymmärrys on kasvanut

Nooa tietää, että hänen työpaikastaan liikkuu pelottelutarinoita. Ikävät potilastarinat nousevat somessa, hyvistä ei ehkä niin puhuta. ”Törmään siihen, että ihmiset pelkäävät meidän hankaloittavan hoitoon pääsyä.”

Alku uuden potilaan kanssa on luottamuksen rakentamista. Joskus Nooa kertoo omista kokemuksistaan lievittääkseen jännitystä.

Suomessa on kaksi sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaa: toinen Tampereella, toinen Helsingissä. Nooan tutkimuksista Helsingin transpolilla on melkein 15 vuotta.

”Näen muutoksen parempaan. Nyky-yhteiskunnassa on minusta helpompi olla oma itsensä. Vaikka ääriajatteluakin on, tavan ihmisten suvaitsevaisuus ja ymmärrys ovat viimeisten 5–10 vuoden aikana kasvaneet valtavasti.”

Nooa on transmies ja kaksi ja puolivuotiaiden kaksosten isä. Vaikeidenkin vaiheiden jälkeen elämä on nyt kohdillaan.

”Haluaisin sanoa nuorille, että asiat järjestyvät ja elämä kantaa. Transsukupuolisuus ei ole maailman loppu.”

Moni uskaltaa hakea lähetettä poliklinikalle jo nuorena, mutta on joukossa yli 50-vuotiaitakin. Polilla hoidetaan vain täysi-ikäisiä. Tietoisuus on lisääntynyt, ja poliklinikalla on ruuhkaa. Tutkimuksissa voi siksi kestää jopa yli kaksi vuotta. Tutkimusprosessiin pääsevällä pitää olla lääkärin lähete sekä riittävän hyvä psyykkinen vointi ja toimintakyky.

Jännittäviä askelia

Nooa määriteltiin syntymässä tytöksi. Lapsesta asti hän tiesi, että jokin oli vialla, mutta sille ei ollut sanoja.

”Selasin 9-vuotiaana sanakirjaa ja löysin sanan hermafrodiitti. Tunsin, että tässä on jotain, mutta ei aivan.”

Hermafrodiitilla tarkoitetaan biologiassa kaksisukupuolista eliötä.

Nooa ei tykännyt silloisesta nimestään ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi, vaikka kavereita olikin. Tyttöys ei resonoinut. 15-vuotiaana hän löysi tietoa transsukupuolisuudesta ja oivalsi, että sukupuoli voi olla muutakin kuin pelkkä tyttö tai poika.

”Ydinminäni on aina ollut sama. Viihdyn luonnossa, ja eläimistä olen pitänyt aina – hoivaviettini on näkynyt siinä. Olen introvertti, herkkä ja empaattinen.”

Nooa oli yli parikymppinen, kun hakeutui avun piiriin.

”Kokemukseni Helsingin transpolilta oli hyvä. Oma sairaanhoitajani oli ihana ihminen. Koin, että tulin ensimmäistä kertaa kuulluksi. Hän toki oli myös ensimmäinen, jolle uskalsin kunnolla puhua sukupuolikokemuksestani. Hän välitti ja ymmärsi minua.”

Moni jännittää kertomista omille vanhemmilleen, niin Nooakin. Hän pohti pitkään, uskaltaako sukupuolenkorjausprosessiin eli transitioon, mutta olo oli niin vaikea, ettei hän nähnyt muita mahdollisuuksia. Vanhemmilleen hän kertoi asiasta, kun hänellä oli jo lähete hoitoihin. Pian sen jälkeen hän muutti nimensä.

”Onneksi valtaosa pelkää turhaan. Moni vanhempi sanoo, että tiesin tämän oikeastaan aina. Ehkä vanhemmat voisivat ottaa jossain vaiheessa tällaisen mahdollisuuden lapsen tai nuoren kanssa puheeksi.”

Diagnoosin saatuaan transihminen voi päättää hoidoista itse tarpeensa mukaan. Hän voi saada hormonihoitoja, ääniterapiaa foniatrilla, laserhoitoa karvanpoistoon tai leikkaushoitoa kuten mastektomian eli rintojen poiston. Genitaalikirurgiaa tehdään vain Helsingissä Husissa.

Tutkimusprosessissa kunnioitetaan itsemääräämisoikeutta. Valtaosa toivoo pääsevänsä hoitoihin mahdollisimman pian. Hoitojen katuminen on hyvin harvinaista, mutta sitäkin tapahtuu.

Suomen ensimmäinen

Nooasta ja hänen lapsihaaveistaan julkaistiin Ylellä vuonna 2024 viisiosainen dokumenttisarja Yksin isäksi. Hän teki sen yhdessä silloisen kumppaninsa Mikko Patrikaisen kanssa. He saivat määritellä kertomisen tavan itse, mikä toi dokumentin tekemiseen turvaa.

Nooa halusi tuoda näkyville transihmisten lapsihaaveet – vielä muutama vuosi sitten heiltä vaadittiin laissa pakkosterilisaatiota, mikä oli Nooasta iso yhteiskunnallinen ongelma. Hän oli Suomessa ensimmäinen transihminen, joka kertoi julkisuudessa omilla kasvoillaan halusta saada lapsi.

”Pelkäsin ennen dokumentin julkaisua, voinko jatkossa tyyliin kävellä kadulla turvallisesti. Mutta lähes kaikki palaute oli hyvää. Moni voi samaistua toiveeseen saada lapsi. Toive on universaali. En tosin googleta itseäni ikinä, varmaan muunlaistakin palautetta löytyisi.”

Nooa tietää, että dokumentin jälkeen – ja ehkä sen rohkaisemana – trans­ihmisille on syntynyt uusia vauvoja. Se tuntuu hienolta. Dokumentti on saanut myös palkinnot Helsinki Pridelta ja lapsettomien yhdistys Simpukka ry:ltä.

Yllätys ultrassa

Vielä parikymppisenä ajatus omasta lapsesta oli Nooalle mahdoton, vaikka hän on aina ollut lapsirakas. Nooa oli 24-vuotias, kun aloitti testosteronihoidot. Siitä muutaman kuukauden kuluttua hänen päässään alkoi tapahtua jotakin isoa.

Hän oli mökillä maalaamassa ja mietti, että karhuilla on poikasia eikä hän sukupuolita karhuja. Karhu kuin karhu. Voisiko hänkin saada lapsen? Mitä tarkoittaisi olla transmies ja raskaana? Esimerkkejä ei ollut. Nooalla oli suhteita, mutta kumppanit eivät jakaneet lapsihaavetta. Itsellisiä äitejä hän tiesi.

Nooan kaverin äiti on hedelmöityshoitolääkäri, ja hänen vastaanotolleen Nooa uskalsi mennä. Siitä se lähti. Nooalla on kohtu ja testosteronihoitojen keskeyttämisen jälkeen kuukautiset palasivat puolessa vuodessa. Hedelmöitykseen käytettiin lahjasiittiöitä. Raskauden yrittäminen hormonihoitoineen oli rankka kokemus.

Monen yrityksen jälkeen Nooa kuuli odottavansa kaksosia.

”Olihan se uskomaton onni. Siinä on hyvää ja huonoa. Tuplaverran työtä, mutta tuplaverran kaikkea muutakin sitten.”

Nykyään koeputkihedelmöityksessä viedään kohtuun vain yksi alkio, eli Nooan kohdalla parhaaksi valittu alkio jakautui ja syntyi identtiset kaksoset.

Nooa kokee, että hänet on kohdattu sote-palveluissa kivasti.

”Hoitajataustani vuoksi yritän kyllä olla helppo potilas. Huomaan itsessänikin vähemmistöstressiä. Kyllä minua jännittää, miten minut kohdataan. Esimerkiksi ensimmäinen soitto neuvolaan jännitti. Ammattilaisten olisi hyvä tiedostaa vähemmistöstressin vaikutus.”

Hän toivoo, että sote-alan koulu­tuksiin saataisiin enemmän tietoa sukupuolivähemmistöistä.

”Tieto olisi ­tarpeen ihan joka työpaikalla. Ihmisen identiteetin kunnioittaminen on tär­keää.”

Pyörät alle ja retkelle

Vauvojen syntymisen jälkeen Nooa palasi Helsingistä synnyinkaupunkiinsa Tampereelle, koska tahtoi lähemmäksi vanhempiaan.

Isyys on ollut sitä, mistä Nooa haaveili – maailman ihmettelyä yhdessä. Kevään kuuma juttu on potkupyörät ja hiljan hankitut potkulaudat. Kun isi huutaa stop, silloin on pysähdyttävä.

”Lapset ovat hykerryttävässä iässä. Mielikuvitus laukkaa. Sängyn alla voi olla punainen hirviö, mikä vähän itkettää. On ihanaa päästä tekemään yhdessä erilaisia juttuja. Lukea vaikka kirjaa, josta itse tykkäsin lapsena. Enää elämä ei ole vain perushoitoa.”

Yh-isänä oleminen on ollut myös rankkaa. Välillä Nooasta on tuntunut, että lapset vievät kaikki mehut.

”En osannut odottaa, miten raskasta univaje on. Kaksoset ovat vasta kuukauden sisään alkaneet nukkua täysiä öitä. Lasten kanssa oleminen on kokonaisvaltaista. He herättävät voimakkaita tunteita hyvässä ja pahassa.”

Viime syksynä Nooa aloitti yliopistossa hoitotieteen maisteriopinnot ja lapset päiväkodin. Pian Nooa pääsi töihin poliklinikalle.

”On ihanaa saada aikuisseuraa ja virikettä aivoille. Vessaankin pääsee töissä yksin. Lapset ovat sosiaalisia ja viihtyvät päiväkodissa hyvin. Yllätys ja pieni stressi on ollut, miten paljon he välillä sairastavat.”

Toivon satama

Aikuisiällä Nooa on osallistunut aina Helsinki Prideen. Viime vuosi oli ensimmäinen, kun se jäi väliin – pienten lasten kanssa lähteminen ei houkutellut. Tänä kesänä sitä voisi taas harkita.

”Koronan jälkeen oli hienoa huomata, että sateenkaarilippujen joukkoon oli ilmestynyt paljon translippuja.”

Nooan vastaanotolle tullaan elämänkaarihaastattelujen lisäksi myös seurantakäynneille sitten, kun sukupuolta vahvistavat hoidot ovat diagnoosin jälkeen alkaneet.

”Ihmiset ovat yleensä helpottuneita ja vapautuneita. Sen ilon näkeminen koskettaa. On mullistavaa pystyä olemaan oma itsensä. Ihmisten ilo auttaa jaksamaan töissä – tässä on järkeä.”

Nooa toivoo, että potilaat uskaltavat avata poliklinikalla kipeitäkin asioita elämästään.

”Toivon olevani esimerkki siinä, ettei transtaustaa tarvitse salailla tai häpeillä ja perheestäkin voi haaveilla. Kunpa poli jäisi mieleen toivon satamana.”