Tukholmasta tuli koti

Kaksi suomalaista ystävää houkutteli sairaanhoitaja Päivi Karvosen, 50, vuosituhannen vaihteessa Tukholmaan. Hän meni töihin samaan Stora Sköndal -hoivakotiin, jossa ystävät jo työskentelivät. Tarkoitus oli seikkailla naapurimaassa puolisen vuotta ja nähdä kotikaupunki Kokkolaa laajempia ympyröitä. 

”Ensimmäiset kolme kuukautta olivat kielen vuoksi rankkoja. Vaikka ruotsi oli lempiaineitani koulussa ja ymmärsin, mistä raportilla puhuttiin, omien ajatusten ilmaisu oli vaikeaa. Tunsin itseni usein tyhmäksi. Kielitaito kehittyi nopeasti, ja lopulta työskentelin hoivakodissa neljä vuotta.”

Nyt Ruotsin-keikka on venähtänyt jo neljännesvuosisataan, mihin yhtenä syynä oli rakkaus ja vuonna 2009 syntynyt Leon-poika.

Hoivakodin jälkeen Päivi meni Ortopediska Husetiin, joka oli tuolloin yksi johtavista polvi- ja lonkkaleikkauksia tekevistä yksiköistä Ruotsissa. Siellä hän on ollut töissä kahteen otteeseen kaikkiaan lähes 15 vuotta. Välissä Päivi työskenteli parisen vuotta terveyskeskuksen vastaanottohoitajana. Korona-aikana hän vastasi kotona terveysneuvontapuhelimeen.

Nykyisessä työpaikassaan Capio Farsta -terveyskeskuksessa Päivi aloitti reilut neljä vuotta sitten.

Palkitsevaa diabetestyötä

Capio on yksityinen firma, joka pyörittää monia terveyskeskuksia ja sairaaloita. Ne tarjoavat samat palvelut kuin kunnalliset vastineensa.

Päivi työskentelee puolet työajastaan diabeteshoitajana ja puolet vastaanottohoitajana. Lisäksi hän toimii haavanhoitovastaavana. 

Potilaiden pitäisi varata aika terveyskeskukseen puhelimessa tai chatin kautta, mutta moni tulee tiskille kuin päivystykseen. Vastaanotossa työskentelevät sihteerit eivät saa tehdä lääketieteellisiä arvioita, eikä ketään saa käännyttää pois. Siksi potilaat laitetaan odottamaan vastaanottosairaanhoitajalle, joka arvioi hoidon tarpeen. Alueella asuu paljon ihmisiä, jotka eivät käytä nettiä. Kielitaidossakin voi olla puutteita.

”Chat-vuoro minulla on usein maanantaiaamuisin. Se on tosi kiireinen päivä, ja yleensä meitä onkin vuorossa kaksi”, Päivi kertoo.

Pari vuotta sitten Päivi kävi puolen vuoden diabeteshoitajan koulutuksen Malmön yliopistossa.

”Toivoisin voivani tehdä diabetestyötä enemmänkin, sillä siinä tehtävässä pystyn vaikuttamaan paljon potilaiden terveyteen.”

Kun potilaat tulevat diabeteshoitajalle vuosikontrolliin, he ovat jo käyneet verikokeissa, joissa tutkitaan muun muassa pitkäaikaisverensokeri, munuaisarvot, kolesteroli ja nestetasapaino.

”Keskustelemme tulosten perusteella ravinnosta, liikunnasta ja painonhallinnasta. Voin kirjoittaa lähetteen ravitsemusterapeutille tai fyysisen aktiviteetin reseptin fysioterapeutille. Tarjoan myös tiiviimpää seurantaa, jos joku haluaa pudottaa painoaan. Hoidamme vain kakkostyypin diabetesta, eli potilailla on vielä jonkin verran omaa insuliinituotantoa. Ykköstyypin diabeetikot hoidetaan erikoissairaanhoidossa.”

Päivi pitää paljon yhteyttä potilaisiinsa chatin kautta. Se on kätevää, sillä potilaat voivat kirjoittaa Päiville kysymyksiä, joihin hän vastaa myöhemmin.

Monen kulttuurin Tukholma

Päivi asuu 16-vuotiaan Leon-poikansa kanssa pienkerrostalon kolmiossa Etelä-Tukholmassa Farstassa. Sieltä on hyvät liikenneyhteydet keskustaan ja läheisen järven ympärillä on mainiot kävelyreitit. Työpaikalle on vain kymmenen minuutin kävelymatka, mikä on Päivin mielestä luksusta.

Päivin työkavereissa on ainakin kymmentä eri kansallisuutta.

”Olen tehnyt pitkään töitä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Olen asunut monikulttuurisessa suurkaupungissa niin pitkään, että minun olisi tosi vaikeaa asua ahdasmielisellä paikkakunnalla.”

Päivi puhuu poikansa kanssa suomea, vaikka Leon vastaa pääasiassa ruotsiksi. Suomalaisuus on hänelle silti tärkeää, sillä hän on ollut paljon Kokkolan mummolassa. Isänsä kotimaassa Perussa Leon ei ole käynyt, mutta hän ymmärtää jonkin verran espanjaa.

”Kokkolaan lapsuudenperheeni kokoontuu joulun aikaan ja kesällä. Jouluna olemme Kokkolassa yleensä reilun viikon ja kesällä kaksi viikkoa. Toinen sisko, veli ja isä asuvat siellä, ja myös Italiassa asuva siskoni perheineen tulee samoihin aikoihin. Minulla on myös läheisiä ystäviä Kokkolassa.”

Lapsuudenkoti tuntuu edelleen kakkoskodilta, vaikka äiti menehtyi viime vuonna. Myös Halsuan mökki on Päiville tärkeä.

”Olemme Leonin kanssa innokkaita penkkiurheilijoita ja seuraamme paljon hiihtoa, mieluiten Suomen kanavilta. Urheilussa identiteettimme on jakautunut: joissakin lajeissa olemme Suomen ja joissakin Ruotsin puolella.”

Joulu on aina ollut Päivin lempiaikaa. Ennen joulua hän järjestää aina Suomi-tytöille eli 6–10 pitkäaikaiselle ystävälle kotonaan pikkujoulut nyyttärimeiningillä. 

”Joskus käymme Suomi-tyttöjen kanssa suomenkielisessä teatterissa tai konsertissa. Pari kertaa olemme tanssineet koko illan hauskassa Suomi-diskossa. Syksyllä olimme Dingon konsertissa, joka oli ihana nostalgiatrippi.”

Elämän vaikein vuosi

Päivi vaatii itseltään paljon, välillä ehkä liikaakin. Täydellisyyden tavoittelulla on varjopuolensa. Pari vuotta sitten Päivi alkoi tunnistaa itsessään uupumuksen merkkejä. Hän hakeutui psykologille ja yritti oppia sanomaan ei niin töissä kuin Leonin jalkapalloseurassa.

”Päätin tehdä vain omalla vastuullani olevat työt ja jätin vähemmälle myös vapaaehtoistyöt jalkapalloseurassa. Oloni alkoi jo kohentua, mutta alkuvuodesta 2024 äitini menehtyi yllättäen ja olin jonkin aikaa sairauslomalla. Vuosi 2024 oli elämäni vaikein, mutta tämän vuoden alusta alkoi onneksi helpottaa.”

Päivi tykkää työelämässä suoruudesta ja sääntöjen noudattamisesta. Jos tehdään virheitä, hän olettaa, että toimintatapaa muutetaan heti ensimmäisen huomautuksen jälkeen.

”Ruotsissa hyväksytään ja ymmärretään liikaakin, ja neuvotellaan loputtoman pitkään. Minusta yhdessä sovittujen sääntöjen ja rutiinien noudattamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Arvostan jämäkkyyttä, suoruutta ja korkeaa työmoraalia.”

Päivi tykkää diabeteshoitajan työstään, jossa on sopivalla tavalla haasteita. Hän haluaisi silti vähentää työntekoa terveyskeskuksessa.

”Työssäni olen tajunnut, että terveys ei ole itsestäänselvyys. Kaipaan arkivapaita. Harrastan kuntoilua ja kävisin mielelläni juoksu- tai hiihtolenkillä tai kuntosalilla päivälläkin.”

Tulevaisuudessa Päivi toivoisi voivansa vähentää työaikaa terveyskeskuksessa yhdellä päivällä ja tehdä illalla tai viikonloppuna tuntitöinä terveysneuvontaa verkossa kotoa käsin.

”Terveyskeskuksen omistavalla Capio-konsernilla on etälääkäriyritys, joka tarjoaa palveluita, kun terveyskeskus on kiinni.”