Röntgenhoitaja Turkka Lehtonen suunnittelee, miten potilaalle annetaan sädehoitoa. Hän myös opettaa tulevia kollegoita.
Lineaarikiihdytin tekee vaikutuksen futuristisella ulkonäöllään ja koollaan. Myös hinta on vaikuttava: yksi kone lisälaitteineen maksaa noin kaksi miljoonaa euroa. Hoitokoneita on Tampereen yliopistollisen sairaalan sädehoitoyksikössä kuusi, ja niillä hoidetaan päivässä 130–150 potilasta.
”Annokset ovat valtavia, joten säteet pitää suunnata täsmälleen hoidettavaan kohtaan. Yksi kerta sädehoitoa vastaa noin 20 000 keuhkokuvaa”, sanoo röntgenhoitaja Turkka Lehtonen.
Hän suunnittelee sädehoidon toteutuksia tietokoneella, tekee suunnittelukuvauksia tietokonetomografialaitteella ja toteuttaa sädehoitoa lineaarikiihdyttimellä. Annossuunnittelu määrittelee sen, mitä hoitokone tekee: millaisia annoksia se antaa ja mihin kohtaan.
”Lääkäri päättää annosmäärät ja sen, mitä sädehoidolla tavoitellaan. Röntgenhoitaja ja sairaalafyysikko päättävät, miten tavoite saavutetaan.”
Annossuunnittelija käyttää sekä potilastietoja että suunnitteluohjelmaa. Se näyttää potilaan kehon, elimet ja hoitokohteen kolmiulotteisena. Suunnittelija näkee, mihin sädehoito on kohdistumassa ja mitä lähellä olevia elimiä pitää suojata.
”Kohdistaminen ei ole ihan yksinkertaista, sillä ihmisillä on erilaiset kehonsuhteet, liikkuvuudet ja kivut.”
Hoito ei ole kaikille sama, vaikka sairaus ja annokset olisivat samoja.
Hoito suunnitellaan yksilöllisesti ja millintarkasti jokaiselle potilaalle erikseen.
”Tämän yksilöllisempää hoito ei oikein voi olla. Hoito ei ole kaikille sama, vaikka sairaus ja annokset olisivat samoja.”
”Esimerkiksi rintasyöpäpotilaan sädehoito olisi yksinkertaisinta toteuttaa käsivarret ylhäällä. Kaikki potilaat eivät pysty liikuttamaan käsivarsiaan niin. Silloin pitää miettiä, miten toimitaan.”
Annossuunnittelussa on otettava huomioon potilaan koko anatomia. Ennen sädehoitoa potilaasta otetaan tietokonetomografia- tai magneettikuvat. Sädehoidossa potilas pyritään asettelemaan millilleen samaan asentoon, jossa hän oli suunnittelukuvauksessa. Hoitopöytä on kapea ja kova, jotta potilas saadaan asetettua vaadittavaan asentoon. Hänen pitäisi pystyä olemaan siinä rentona ja liikkumatta, vaikka asento on usein epämukava. Suunnittelukuvauksessa röntgenhoitaja voi helpottaa asentoa erilaisilla pehmusteilla tai tuilla.
Taysin hoitokoneissa on pintatunnistuslaitteisto, jonka auttaa asettamaan potilaan suunniteltuun asentoon. Laitteisto havaitsee potilaan ihon pinnan ja näyttää millin tarkkuudella, onko asento oikea ja sijoittuuko potilas suunnitellusti hoitokoneeseen nähden. Tarvittaessa röntgenhoitaja korjaa asennon ja sijainnin.
Potilas on hoidon ajan yksin hoitohuoneessa. Röntgenhoitajia on kaksi tai kolme. Aseteltuaan potilaan he siirtyvät säätötilaan kohdistamaan hoitoa. Hoitokerta kestää yleensä noin 15–20 minuuttia. Aika on lyhyt, mutta se toistuu syöpäpotilaalla joka arkipäivä jopa seitsemän viikon ajan.
Potilaskontaktit muodostuvat sädehoidossa pidemmiksi kuin diagnostiikassa.
”Kysymme kuulumiset, mahdolliset sivuvaikutukset ja henkisen kuormituksen. Jos omat taitomme eivät riitä vastaamaan tai tukemaan, ohjaamme potilaan esimerkiksi sairaanhoitajan, psykiatrisen sairaanhoitajan tai ravitsemusterapeutin luo.”
Sädehoitopotilaat suhtautuvat hoitoon Turkan mukaan myönteisesti.
”Sädehoito luo toivoa ja tulevaisuudenuskoa, mikä on ihan perusteltua. Tilastollisesti kaksi kolmasosaa potilaista paranee. Rintasyöpäpotilaista jopa yli 90 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.”
Aina on toki heitäkin, jotka eivät parane. Heille sädehoitoa voidaan antaa myös oireenmukaisena hoitona esimerkiksi kipuja helpottamaan.
Rankinta on kohdata lapsipotilaita ja heidän vanhempiaan. ”Lapset ovat usein reippaita ja mutkattomia sankareita.”
Kahden lapsen isänä Turkan on helppo samastua vanhempien hätään.
”Onneksi puen työasun pukiessani myös ammatillisuuden. Se estää kuljettamasta työasioita kotiin.”
Vaikein muisto uralta on, kun hän nosti syövän uuvuttaman lapsen pyörätuolista hoitopöydälle. ”Onneksi on taukotila ja kollegat. Vertaistukea saa aina, kun sitä haluaa.”
Turkka valmistui röntgenhoitajaksi tammikuussa 2012 ja aloitti saman tien Taysin sädehoitoyksikössä. Hänelle varmistui jo opiskeluaikana, että sädehoito on häntä varten. Yksi syy oli se, että sädehoidossa röntgenhoitajat tekevät vain aamu- ja iltavuoroa. Viikonloput ovat vapaat.
”Esikoinen syntyi 2010 ja toinen lapsi 2012. Säännöllinen työaikaa helpottaa perhe-elämää, joka on kuitenkin tärkeintä.”
Vuosien aikana Turkasta on kehittynyt moniosaaja. Hän opettaa tuleville röntgenhoitajille sekä sädehoidon teoriaa että käytäntöä Tampereen ammattikorkeakoulussa. Osa opiskelijoista on Tampereella ja osa Porissa. Osa teoriaopetuksesta on etänä.
”Käyhän tämä välillä voimille, mutta teen tätä rakkaudesta lajiin.”
Röntgenhoitajan ammatti sopii ihmiselle, joka haluaa yhdistää tekniikan ja hoitotyön. Turkka opiskeli itse ensin kaksi vuotta diplomi-insinööriksi. Hän vaihtoi alaa, koska halusi ihmisläheisempään työhön, johon kuuluu myös tekniikkaa.
”Suomessa ammattinimikkeessä oleva hoitaja saattaa johtaa tekniikasta kiinnostuneita harhaan. Muilla kielillä ammattinimike viittaa enemmän tekniikkaan kuin hoitajuuteen.”
Kahdeksantoista potilasta
Kello 7.30. Tänään työskentelen hoitokoneella. Eniten on rintasyöpä- ja eturauhassyöpäpotilaita. Lisäksi palliatiivisen hoidon potilaita, pään ja kaulan alueen potilaita sekä gynekologista syöpää sairastavia.
Kello 11. Ruokatauon pidän yleensä niin aikaisin kuin mahdollista. Hoitokoneilla röntgenhoitajia on usein kolme, joten käymme ruokatauolla yleensä vuorotellen. Syön tavallisesti työpaikkaruokalassa. Lounaan jälkeen potilas, jolla on etäpesäke keuhkoissa. Hoito toteutetaan stereotaktisena sädehoitona eli huomattavasti tavallista korkeammalla sädeannoksella. Hoidon kohdistaminen vaatii erityistä tarkkuutta, koska hoitoannos on suuri. Kuvaamme hoitokoneella 3D-kohdistuskuvasarjan ja kutsumme paikalle vielä yhden röntgenhoitajan.
Kello 13. Kahvitauolla saan vertaistukea työkavereilta, jos potilaan kohtaamisessa tai hoidossa on ollut jotain kuormittavaa. Tänään juttelemme potilaasta, jolla on vaikeita sivuvaikutuksia hoidosta. Mietimme, miten voisimme auttaa häntä.
Kello 15.15. Olen kohdannut työvuoron aikana 18 potilasta. Työvuoro päättyy ja vaihdan siviilivaatteet.
Kello 15.30. Syön päivällisen perheen kanssa, hengähdän hetken, pakkaan judopuvun kassiin ja menen pitämään harjoituksia judosalille.
