Tyttäreni kommentti: ”Sanon vaan tän, että sairaalaan mennään vasta, kun tehdään kuolemaa.”
Lapsia totta kai harmittaa, kun äiti nukkuu äitienpäivän ja isä hälytetään töihin, mutta sitä se meillä on. Tavalliset rutiinit puuttuvat. Se tarkoittaa, että joskus pidetään sitten keskellä viikkoa leffailta karkkia syöden, koska äiti ja isä ovat olleet viikonloppuna töissä. Vapaista otetaan ilo irti silloin, kun niitä on.
Kuopus ei uskaltanut lähteä lentopalloleirille pienenä, koska hänellä ei ollut ”lähiomaista” mukana.
Minä olen hoitaja ja mieheni on lääkäri. 5-vuotiaalla pojallamme oli kova yskä, minkä vuoksi menimme nukkumaan alakertaan, ettei koko perhe herää. Poika totesi siinä yskiessä, että ”kyllä mun pitäis päästä nyt ihan oikeelle lääkärille.”
Vanhempi tyttäreni oli 4-vuotiaana opettanut päiväkodin kylpyhuoneessa, miten kädet pestään oikeaoppisesti niin kuin hoitajat pesevät.
Alakouluikäisenä pojan kaverit olivat meillä kylässä ja kohta kuului huikkaus: ”Nää tarttis nyt seksuaalikasvatusta.” Sitten poika huikkasi kavereilleen: ”Menkää nyt ite kysymään, kyllä se joutaa, ei sitä tartte pelätä.” Ja tulihan ne juttusille.
5-vuotias hoiti pehmokoiraa ja totesi: ”Parantaa ei voi, mutta oireita voi helpottaa.”
Meidän nyt jo aikuinen neitimme kysyi 4-vuotiaana: ”Äiti, kun minä olin sinun vatsassasi, törmäilinkö siellä luurankoosi?”
Lapsi oli isänsä kanssa kotona ja sai haavan otsaansa. Isä soitti hädissään ja kertoi vievänsä pojan päivystykseen, kun minä olin töissä. Pyysin kuitenkin ajamaan työpaikkani kautta ja teippasin otsan. Poika huusi kuin hyeena. Ei suinkaan kivusta, vaan siitä, että isä oli luvannut jo tikit.
Koonnut Riikka Huttunen
Tarinat on kerätty Tehy-lehden Facebook-sivuilta.
