Nuorten turhat kuolemat

Rinkka selkään ja liikenteeseen. Jalkautuvaa työtä A-klinikkasäätiön Katuklinikalla tekevä sairaanhoitaja Maija Vanhala kohtaa sosiaaliohjaaja-työparinsa kanssa huumeidenkäyttäjiä Tampereen kaduilla.

Rinkkoihin he pakkaavat puhtaita pistosvälineitä, hepatiitti- ja hiv-pikatestejä, pientä välipalaa ja pillimehuja. Heidän kohderyhmänään ovat pää­asiassa pistämällä huumeita käyttävät ihmiset, jotka eivät ole kiinnittyneitä palveluihin. Suurin osa heistä on kolme–nelikymppisiä, jo vuosia huumeita käyttäneitä.

”Parin viime vuoden aikana kadulle ja julkisiin tiloihin on ilmestynyt myös nuoria, alle 25-vuotiaita. Viime vuonna meillä oli Tampereella 170 uutta asiakasta, joista alle 25-vuotiaita oli 38.”

A-klinikkasäätiön katuklinikoita toimii myös Helsingissä ja Oulussa. Yhteensä uusia asiakkaita oli viime vuonna 678, joista alle 25-vuotiaita oli 130.

Pääasiassa nuoret ovat kuitenkin muualla kuin kaduilla. Maija Vanhala kuvailee, että alle 25-vuotiaiden huumeita käyttävien ryhmää värittävät eristyneisyys ja syvät mielenterveysongelmat. Nuoret viettävät aikaa yksin tai pienissä porukoissa yksityisasunnoissa.

”Meidän yhteytemme heihin rajoittuvat usein viestittelyyn. Kasvokkaiset kohtaamiset voivat olla vain muutaman sekunnin mittaisia, sillä monella on haasteita ihan perusvuorovaikutustaidoissa. Jo pelkkä silmiin katsominen voi olla vaikeaa.”

Ei mikään yllätys

Huumekuolemien määrä on kääntynyt Suomessa jyrkkään kasvuun. Vuonna 2023 huumemyrkytyksiin menehtyi 253 ihmistä. Erityisen pysäyttävää on se, että nuoria alle 25-vuotiaita heistä oli liki kolmannes eli 89.

Joka neljäs tapaturmaisesti kuollut 15–24-vuotias oli kuollut huumeista johtuneeseen myrkytykseen. ”Vaikuttaa siltä, että huumemyrkytyskuolemat ovat nousseet yleisimmäksi tapaturmaiseksi kuolinsyyksi alle 25-vuotiailla nuorilla, toteaa erityisasiantuntija Sanna Kailanto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Nuorten huumekuolemien raju kasvu ei valitettavasti ole mikään ­yllätys, huomauttaa sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja Robert Koski, joka työskentelee Diakonissalaitoksen etsivää ja jalkautuvaa työtä tekevän Tukialus-hankkeen projektipäällikkönä.

”Kadulla kohtaamamme ihmiset ovat entistä huonokuntoisempia ja samalla entistä nuorempia. Suunta on näkynyt jo useamman vuoden.”

Päihdekulttuurissa tapahtunut muutos on ollut nopea ja huolestuttava. Huumeita on tarjolla enemmän ja monenlaisia, ja niitä saa yhä helpommin – vaikka kotiin tilattuna netin kautta. Myös nuorten asenteet huumeita kohtaan ovat lieventyneet.

Huumeidenkäytön yleistymisen taustalla vaikuttavat myös useat muut tekijät, kuten se, että monin paikoin nuorten on liki mahdoton päästä psykiatriseen hoitoon. Niinpä mielenterveys­ongelmia aletaan itselääkitä aineilla.

Kavalaa sekakäyttöä

Suurin osa tapaturmaisista huumekuolemista tapahtuu yksityisasunnoissa opiaattien ja bentsodiatsepiinien yhteisvaikutuksesta.

”Myrkytyskuolemat ovat puhtaasti vahinkoja, joista suuri osa olisi täysin estettävissä”, Sanna Kailanto sanoo.

Usein kyse ei ole siitä, että yhtä ainetta otettaisiin liian suuri määrä vaan siitä, että useita eri aineita on otettu yhtä aikaa tai peräkkäin. Jos aineet vaikuttavat samalla tavalla keskushermostoa lamaten, yhteisvaikutus voi olla tappava.

Hengenvaarallinen myrkytys tapahtuu usein tuntien kuluttua aineen käytöstä, henkilön usein jo nukkuessa.

Kailannon mukaan nuoret eivät aina ymmärrä erilaisten päihteiden yhteisvaikutusta. Edes nuoria työssään kohtaavilla ammattilaisilla ei ole välttämättä riittävää käsitystä asiasta.

”Sekakäytöksi mielletään herkästi se, että vedetään kerralla kaikkia mahdollisia aineita. Mutta aivan yhtä vaarallista on sellainen sekakäyttö, jossa otetaan ensin yhtä ja tunnin päästä jotain toista. Aineiden vaikutukset tulevat hitaasti ja pysyvät elimistössä pitkään.”

Se, että monet huumeina käytettävät aineet ovat reseptilääkkeitä, voi myös luoda vääränlaista turvallisuudentunnetta.

Oikeaa apua alaikäisille

Suuri osa niistä ihmisistä, joita jalkautuvan työn tekijät kohtaavat kaduilla, on aloittanut kovien huumeiden käytön alaikäisenä. Jotta päihdehaittoja ja päihdekuolemia voitaisiin vähentää, pitäisi pystyä kurottamaan kohti nuoria, jopa lapsia.

Alaikäisten päihdekulttuuri on kuitenkin kuin pimeä säkki, kuvailee Robert Koski.

”Me emme näe sinne. Nuoret eivät uskalla puhua meille huumeongelmastaan, koska meillä on ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluun. Nuoret pelkäävät seuraamuksia kuten sitä, että heidän vapauttaan rajoitetaan rajusti.”

Robert Koski ja Maija Vanhala ovat sitä mieltä, että myös alaikäisten parissa pitäisi voida tehdä haittoja vähentävää työtä.

”Ymmärrän, että nuoriin kohdistuva haittoja vähentävä työ on eettisesti ja moraalisesti tosi vaikea kysymys. Mielestäni meidän pitäisi kuitenkin pystyä sanomaan ääneen, että Suomessa myös alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret käyttävät huumeita ja että heillä on riski kuolla niihin”, Vanhala huomauttaa.

Yksi iso haaste on se, että Suomessa ei oikein ole toimintamalleja alaikäisille huumeidenkäyttäjille. Vakavasti päihteillä oireilevia lapsia ja nuoria hoidetaan lastensuojelussa.

”Lastensuojelu tekee parhaansa, mutta yksiköissä ei ole välttämättä päihdeosaamista ja siihen koulutettua henkilöstöä. Alaikäisille pitäisikin saada toimiva päihdehuoltojärjestelmä”, Koski korostaa.

Tähän ongelmaan havahduttiin Etelä-Karjalan hyvinvointialueella, jossa vuonna 2023 aloitti lasten ja nuorten päihdeyksikkö. Kaksipaikkaisessa yksikössä hoidetaan 12–17-vuotiaita nuoria, joilla on tarve päihdekatkaisuun ja päihdekuntoutuksen aloittamiseen.

Yhdeltä luukulta

Jotta ongelmiin pystyttäisiin tarttumaan ajoissa, nuorille tarvittaisiin matalan kynnyksen paikkoja, jotka toimivat yhden luukun periaatteella, korostaa Sanna Kailanto.

”Nuori voisi mennä sinne tietämättä edes, mihin tarvitsee apua. Pallottelu palvelusta toiseen voi olla hyvin traumaattista.”

Yksi tällainen matalan kynnyksen palvelu on Helsingin Herttoniemessä toimiva Pysäkki, joka on tarkoitettu 13–23-vuotiaille nuorille. Siellä voi asioida myös nimettömänä.

Pysäkillä työskentelevä sairaan­hoitaja Elina Kangas kertoo, että kävijöissä näkyy koko kirjo. On alkoholi­ongelmaisia, mielenterveysongelmaisia sekä kannabiksen ja kovien ­huumeiden käyttäjiä. Osa on käyttänyt suonensisäisiä huumeita jo vuosia ja kärsii muun muassa asunnotto­muudesta.

”Meidän tavoitteenamme on ottaa nuori vastaan sellaisena kuin hän on. Kuuntelemme hänen toiveitaan ja yritämme motivoida muutokseen. Tarvittaessa teemme lähetteen vieroitus- tai korvaushoidon arvioon.”

”Työntekijänä näen tärkeänä toivon ylläpitämisen. Vaikka asiat olisivat kuinka solmussa, voi niitä saada selvitettyä. Yksin ei pidä kenenkään jäädä.”

Yhden luukun puolesta puhuu myös Maija Vanhala.

”Meillä on jo toimivat terveysneuvontapisteet, joiden toiminta on kirjattu lakiin. Olisi tärkeää yhdistää jo olemassa oleviin palveluihin käyttötila, ainetunnistus ja muuta vastaavaa palvelua. Olennaista olisi, että kun ihminen tulee paikalle ensimmäistä kertaa, hänellä olisi tunne, että hänet otetaan tosissaan ja hän saisi kaiken tarvitsemansa avun kerralla.”

Valvottuja käyttötiloja ei kuitenkaan ainakaan lähivuosina olla saamassa, sillä eduskunta hylkäsi niitä koskevan kansalaisaloitteen.

Enemmän yhteistyötä

THL on jo muutama vuosi sitten julkaissut 12 kohdan listan keinoista, joilla huumekuolemia voitaisiin ehkäistä.

Keinoihin kuuluu muun muassa opioidikorvaushoidon saatavuuden parantaminen, huumeita käyttävien ihmisten terveysneuvonta, valvotut käyttöhuoneet, huumeidenkäytön dekriminalisointi, opioidien vasta-aineen naloksonin parempi saatavuus sekä ammattilaisten ja huumeita käyttävien koulutus, jotta he tunnistaisivat yliannostuksen merkit ja osaisivat antaa ensiapua yliannostustilanteissa.

Stigmaa pitää vähentää, tiedottamista lisätä ja yhteistyötä eri toimijoiden kuten poliisin, kuntien, hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin kanssa vahvistaa.

Myös Robert Koski perää yhteistyötä.

”Sote-kentällä on valtavasti osaamista, palveluja ja toimijoita, mutta niiden välinen yhteistyö pohjaa paljolti yksilöiden väliseen yhteydenpitoon. Päihde- ja mielenterveystyön ammattilaisten tiiviin yhteistyön pitäisi olla lakisääteistä.”

Yhteistyö paikkaisi myös palvelujen pirstaleisuutta, joka on nyt iso ongelma.

”Apua tarvitsevien pitäisi pystyä liikkumaan sujuvasti palvelusta ­toiseen. Nyt käy niin, että he tippuvat palvelurattaiden väliin. Järjestelmä perustuu siihen, että sinun on oltava tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, sinulla pitää olla pankkitunnukset ja puhelin. Kun näitä ei ole, jää herkästi luuppiin, josta ei pääse eteenpäin”, Koski kuvailee.

Tämän vuoden helmikuussa hallitus myönsi vajaa 11 miljoonaa euroa nuorten huumekuolemien ehkäisyyn vuosille 2025–2027. THL:n koordinoiman Elossa-hankkeen kautta hyvinvointialueet voivat hakea rahoitusta erilaisten toimintamallien kehittämiseen.

Sanna Kailanto painottaa, että sote-alan ammattilaiset tekevät valtavasti hyvää työtä jo nyt. Olisi kuitenkin tehtävä enemmän ja eri tavalla.

”Tässä on kyse resursseista ja poliittisesta tahdosta. Siinä mielessä olemme menossa oikeaan suuntaan, että aiemmin ei ole edes haluttu keskustella alaikäisten korvaushoidosta tai terveysneuvonnasta. Nyt niistä voidaan jo puhua.”